seuraava »

[Valonkantaja]

Minä olen ylpeä itsestäni, sillä sanoin tänään ei, en tule. Kysymys oli että tuletko käymään nyt heti. Ja kysyjä oli sellainen renttu, jonka kanssa vietin viime kesän. Hän oli taas mitä ilmeisimmin vaikutuksen alaisena ja olisi todennäköisesti alkanut pyytelemään anteeksi käytöstään ja sanonut että haluaa minut takaisin.

Minä olen nyt niin vahva, että pärjään ilman häntä! Hän ei minua enää pyörittele...

Siitä voin nyt kehua itseäni! 

Mistäs te olette tänään ylpeitä itsestänne?  Nyt ei saa aliarvioida enää itseään...! Me kaikki ollaan mahtavia yksilöitä ja sen voi sanoa ääneen, aloittaen itsestään! Se on tervettä! Astukaa valokeilaan ja tässä megafoni, jolla voitte kajauttaa koko maailman tietoon ne asiat, missä olette hyviä...

[Valonkantaja]

Ja se joka kehuu itseään eniten, voittaa mahtavan palkinnon...

Minä jatkan... Olen taiteellinen ja omaperäinen, minulla on pitkät silmäripset ja minulla on Feenix-linnun kyky kerätä luuni ja jatkaa matkaa jäätyäni katujyrän alle... Herkkä mutta voimakas, sitkeä sissi. En pelkää elämää!! 

[metsätonttu]

Minä olen ihmeen sitkeä.

Sitä ihmettelinkin oikeastaan äsken, kun yhä vaan jaksan jatkaa sitä samaa projektia (hyi ku inhottava sana), jonka aloitin noin vuosi sitten.

Ja siitä olen niin iloinen 

[Valonkantaja]

Hienoa metsis! Kuvittelenkin sinut aina tonttuna, joka menee havujen, käpyjen ja vaikka harmaiden kivien läpi ähisten ja puhisten päättäväinen ja tomera ilme kasvoillaan..

[Kotkansilmä]

                               

                          Kehua itseäni!

                         Ei tarvitse.

                           Minä olen.

                             Se on siinä.


                                   

[Valonkantaja]

Minä taidan olla kaiken muun hyvän lisäksi vielä selvänäköinen, sillä ennustin että Kotkikselta tulee joku tuon tyyppinen kommentti...

Olet siis niinqu tosi ihquda!  Mitäs siihen sanot? 

*on valmiina ottamaan jalat alle..*

[metsätonttu]

Hienoa metsis! Kuvittelenkin sinut aina tonttuna, joka menee havujen, käpyjen ja vaikka harmaiden kivien läpi ähisten ja puhisten päättäväinen ja tomera ilme kasvoillaan..

Ihana olet, Valonkantaja!

Käkätin tässä koneeni ääressä pitkät naurut, kun luin sinun 'maalaustasi'! 

[maarita]

Olen rauhallinen ja positiivinen, rakastava.

Ja älyttömän sitkeä, kuten 'metsätonttukin'.

On minua yritetty 'jättää jyrän alle', mutta aina olen noussut uudelleen.


     maarita         

[sawotar]

Hyvä valonkantaja 
Itse olen ollut monesti sellaisessa tilanteessa, jossa olisi pitänyt sanoa EI, mutta vaan tehnyt ja henkisesti kärsinyt nyt olen oppinut sanomaan EI turhille tuntuvista asioista ja varsinkin, jos ne kuluttavat, yritän jakaa energiaani, että en uuvuta itseäni liikaa

[*Kide*]

Voi, kun oppis taidon sanoa EI suoraan ja sukailematta...

[the_planet]

Minä olen selvinnyt tähän asti, sillä mitä tiukempi tilanne edessä on ollut sitä parempi minä olen ollut sen tilanteen selvittämään.
Minä en anna periksi, vaan teen asiat loppuun asti.

[aQuarius~]

Olen ylpeä kun puutuin tänään erääseen riitaan ja selvitin sen olemalla todella suora ja vaikka nauroin päin naamaa niin lopputulos oli hyvä ja minua kehuttiin siitä!   

[kitiara]

olen kaunis ja kaikin puolin ylpeä itsestäni. En luovuta ja annan osan päättäväisyydestäni jopa ystävilleni, josta he ovat usein hyvin tyytyväisiä

[Ippuska]

Olen, kuin Sinä 

[Valonkantaja]

Laitoin tämän topicin koska monesti tulee ajateltua sillä tavalla, että itsekehu on turhaa egon pönkittämistä, mutta sitten kun syyllistän itseäni tai sanon että olinpa minä pöljä kun tein niin ja niin, en välttämättä ajattele sitä yhtään "pahaksi".

Tottakai on hienoa, jos on löytänyt sen tilan että ei tarvitse sanoa itselleen "olen hyvä" vaan on mitä on ja on tyytyväinen siihen olotilaan.

Minä näen asian kuitenkin niin, että ihmisenä kasvamiseen kuuluu jossakin vaiheessa elämää sellainen tietynlainen itsensä tsemppaamisen kautta tapahtuva itsetunnon löytäminen ja se on terve ilmiö. Meidän pitää kohdata egomme ja löytää sen kanssa tasapaino. Joskus se vaatii "kriisivaiheessa" pientä liioitteluakin, jopa uskottelua. Ei ole hyvä kuvitella itsestään liikoja, mutta kannattaa nähdä omat piilevät mahdollisuutensa ja ladata ne täyteen positiivista energiaa. Sillä tavalla kehitys lähtee oikeaan suuntaan.

Olen vähätellyt ja syyllistänyt itseäni nyt niin kauan, että aion korvata sen olemalla lempeä ja hyväksyvä itseäni kohtaan.  Jokainen meistä ansaitsee oman arvostuksensa ja rakkautensa!