Jos käytetään swot-määritelmää vahvuudesta niin silloin käy näin:
Nainen X on herkkä, ymmärtäväinen, lempeä, ystävällinen, toisista huolta pitävä ja velvollisuudentuntoinien. Nämä ovat kaikki hänen vahvuuksiaan eli hän on siis vahva nainen.
Nainen Y on puolestaan assertiivinen, jämäkkä, tyyni kriisitilanteissa, johtamiskykyinen ja fyysisesti voimakas. Nämä ovat kaikki hänen vahvuuksiaan eli hän on myöskin vahva nainen.
Näinollen hämärtyy koko käsite 'vahva nainen' ja yhtä hyvin voisimme sanoa 'ihan millä tahansa ominaisuuksilla varustettu nainen, kunhan vain on jotain ominaisuuksia.'
Tasan samanlaisesta käyttäytymisestä joku voi sanoa, että se on kovuutta ja toinen taas määritellä että se on voimakasta tahtoa. Kumpikaan ei voi tietää onko oikeassa, koska ratkaiseva asia on se, mitä tuon määrittelyjen kohteeksi joutuneen ihmisen tunteissa ja ajatuksissa liikkuu, mitkä ovat motivaatiot hänen käyttäytymiselleen. Eli ainoastaan telepaatti voisi tietää, onko tuo ihminen kova vai voimakastahtoinen. Ja Kierkegaardia siteeraten: Kun te määrittelette minut, te kiellätte minut.
Ihmisen sisällä voi olla vaikka mitä tunteita, varsinainen tunnemyrsky, mutta se ei välttämättä näy mitenkään ulospäin. Kyse ei tällöin ole kovuudesta, vaan hyvistä näyttelijänkyvyistä. Turha mennä siis ulkoisen käytöksen perusteella määrittelemään ketään, menee varsin usein pieleen.
Kivunsieto on osittain perinnöllistä, esimerkiksi ihmisen luontainen dopamiinitaso vaikuttaa sekä fyysisen että henkisen kivun sietoon, samoin hermoston ärsytysherkkyys. Itse olen varsinainen dopamiinihirviö, en kuulemma edes valittanut lapsena hiekkalaatikolla vaikka molemmat silmät olivat täynnä hiekkaa, en edes huomannut moista. Eräs kaverini sitten ei puolestaan suostunut lapsena käyttämään kuin lähes loppuunkuluneita vaatteita, koska karhea kangas suorastaan sattui. Siinä ääripäät dopamiiniaineenvaihdunnan ja hermoston ärsytysherkkyyden perusteella. Perinnöllistä, kuten vaikka silmien väri.
Tuo miten sinä (jos oikein käsitin) taas mainitset vahvuuden, on minulle ollut aina termin kovuus alla, joka on eri asia kuin vahvuus.
Sinäkö ihan oikeasti pidät kovuutena näitä minun määritelmäni vahvuus-ominaisuuksia?
Jos puolestaan vahvuudella tarkoitetaan - kuten sillä yleiskielellä tarkoitetaan - jämäkkyyttä, assertiivisuutta, sitä ettei suostu kynnysmatoksi, osaa ilmaista eri mieltä olemisen asiallisesti mutta selkeästi, on fyysisesti voimakas, on tyyni kriisitilanteissa, ilmaisee selkeästi mielipiteensä jne.
Jämäkkyys on oikeastaan sama kuin assertiivisuus. Se on sitä että tuntee itsensä ja tekee niinkuin tietää itse tahtovansa tehdä, eikä ole muiden jyrättävissä.
Miten tämä on kovuutta?Se ettei suostu kynnysmatoksi seuraa siitä, että itsetunto on kunnossa ja sisältä ohjautuva. Samasta lähteestä kumpuaa myös kyky ilmaista eri mieltä oleminen asiallisesti ja selkeästi.
Onko siis hyvä itsetunto sinusta kovuutta?Fyysinen voimakkuus on seurausta synnynnäisistä ominaisuuksista ja treenaamisesta.
Miten ihmeessä se on kovuutta? Tiedätkö kuinka voimakkaita herkän näköiset balettitanssijat voivat olla?
Tyyneys kriisitilanteessa on ensisijaisesti synnynnäinen ominaisuus.
Miten se voi olla kovuutta? Onko tietty silmien värikin kovuutta?Se, että kykenee ilmaisemaan selkeästi mielipiteensä kumpuaa itsetuntemuksesta ja siitä hyvästä itsetunnosta.
Ne ovat myös siis mielestäsi kovuutta?Olen nyt hiukan hämmentynyt. Sinä näytät määrittävän kovuudeksi kaikki ne ominaisuudet, joita meidän kulttuurimme pitää perinteisesti nimenomaan miehille kuuluvina ominaisuuksina. Tiedoksi: Minä pystyn olemaan samaan aikaan hellä, hoivaava, ymmärtäväinen, herkkä, haavoittuva jne ja SILTI ilmentämään myös noita sinun 'kovuutena' pitämiäsi ominaisuuksia.
Ellet ole telepaatti, et koskaan voi tietää mikä on kovuutta ja mikä kumpuaa esimerkiksi sisältä ohjautuvasta ja hyvästä itsetunnosta.
