seuraava »

[Kuuhilda]

Tää on semmonen aihe, jota oon viimeaikoina miettiny. Kas kummaa kun sattui tupsahtamaan vastaan. Vahva nainen. Mikä se on ja miksi se on käsite, mutta vahva mies ei ole?
Minä olen niin vahva, että itseäkin välillä hirvittää. En tunne ketään yhtä vahvaa ihmistä. Se olisi suoraan sanoen miellyttävä tuttavuus, ja parisuhteessa etenkin nauttisin kun saisin joskus olla se heikompi osapuoli...että joku perhana hyväksyis munkin heikkouden ja hyväksyis minut sellaisena: heikkona.
Mutta se, että antaisin heikkouteni jollekin, vaatisi että hän olisi vahvempi tai ainakin yhtä vahva kuin minä itse.

Ja siinäpäs onkin ongelma, ei semmosia ihan joka oksalla istuskele

En sitten tiedä, olenkokaan niin vahva, vai kenties vain sitkeä?

[Lizzy]

Hmm, todellakin hyvä kysymys... ja aihe.

Minua on sanottu vahvaksi, mutta itse en todellakaan tunne olevani sellainen. Toki olen selvinnyt kaikenlaisesta, mutta kaikista eniten juuri kaipaa sitä, että voisi olla heikko ja tavallaan antaa taakan toiselle. Sanoa, että ole sinä välillä se vahva minä haluan levätä. Mutta kun ei sellaista ihmistä taida olla, jolle niin voisi sanoa. Kukaan ei voi tätä elämää minun puolestani elää. Vahvuuskin voi olla sitkeyttä, se voi olla uteliaisuutta, mutta toisaalta se voi olla sitä, että itse myöntää itselleen ja hyväksyy omat heikkoutensa. Jospa sillä menisi tuo kaipuu... working on that one.

[Kuuhilda]

Niinno monesti törmää sellaiseen lauseeseen, että vahvuus on sitä että uskaltaa olla heikko.
Tavallaan ymmärränkin sen. Mutta se myös herättää ristiriitaisia ajatuksia  Olishan sitä heikko mielellään, mutta mitä sitten tapahtuisi jos minä heittäytyisin tässä heikkoilemaan?
Minä olen ihan pikkulapsesta asti joutunut olemaan vahva. Moni muu on viereltä samoissa oloissa sortunut mutta minä se täällä vaan porskuttelen.
Onko vahvan ihmisen kohtalo sitten useimmiten olla yksin?

[Lizzy]

Sepä se, en minäkään tiedä mitä tapahtuisi jos alkaisin heikkoilemaan. Kun en ole koskaan kokeillut.  Kai se vahvan kohtalo on yksinäinen, mutta toisaalta jokaisella meistä on heikko kohtansa. Hirveitä kliseitä tulee vain mieleeni, sori.. 

Kai sitä pitäisi vain kokeilla olla heikko ja katsoa mitä tapahtuu, romahtaako kaikki... 

[Kuuhilda]

No kliseet on kliseitä ihan syystä

Minä ainakin romahduttaisin itseni lisäksi kolme muuta, että kyllä sen heikkoilun aika on sitten joskus kun ei oo enään ketään kotipesässä 
Tarvii sitä vaan varmaan unohtaa haihattelut, itsehän sitä on elämänsä kasannut tämmöiseksi kun se nyt on.

Sillä mennään mitä on annettu 

[Artemis]

Olen usein pohtinut, että jos minä romahtaisin, niin kuka pitäisi muita pystyssä. Kuulostaa hullulta, ikäänkuin pitäisin muka itseäni kaikki voipana. Olen kuitenkin tottunut olemaan se vahva tukipilari kaikille jo lapsesta saakka. Joten heikkous on minulle vierasta.
Vasta aikuisena olen oppinut päästämään irti ja olenkin joutunut opettelemaan, että muiden pystyssä pitäminen ei ole minun murheeni. Siltikin, se ei ole helppo läksy.
Edelleen, otan hyvin helposti kaikki kannettavakseni, hoidettavakseni. Ehkä se on jotain ravun marttyyriyttä?? Vai onko se plutonista vallanhalua, että haluaa hoitaa kaiken ja pitää kaiken omassa kontrollissa?
Vai onko se saturnuksen oppositiot jotka ei anna koskaan levätä, vaan pakottaa aina kantamaan kaiken vastuun?

[Ave^^]

Minä olen tulkinnut tuon lauseen "vahva uskaltaa olla heikko" niin, että se tarkoittaa että ei pelkää näyttää tilanteiden tullessa eteen muille (aikuisille) ettei välttämättä tiedäkään mitä tehdä, että loukkaantuu tai sattuu, on hankalaa välillä. En niin että pitäisi kokonaan heittää hanskat tiskiin ja sysätä vastuu kaikesta jonnekin muualle, vahvuushan tulee esille siinä että kantaa heikkoutensa. Hyvin paljon siinä kantamisessa auttaa se jos voi lähimmille ihmisilleen tunnustaa ne, ja näin välttyä siltä että pitäisi esittää jotain mitä ei ole. Pienet heikkouskohtaukset eivät kaada vielä mitään. Niistä noustaan. 

[Ave^^]

Ehkä se vahvuuskin on jonkinlainen suojautumiskeino, minkä taakse on helppo mennä? Kun olen vahva, minulla on merkitys, minua tarvitaan. Mutta entä jos en enää olekaan se joka kantaa kaikki muut? Mikä merkitys minulla sitten enää on?

[Kuuhilda]

Minä olen tulkinnut tuon lauseen "vahva uskaltaa olla heikko" niin, että se tarkoittaa että ei pelkää näyttää tilanteiden tullessa eteen muille (aikuisille) ettei välttämättä tiedäkään mitä tehdä, että loukkaantuu tai sattuu, on hankalaa välillä. En niin että pitäisi kokonaan heittää hanskat tiskiin ja sysätä vastuu kaikesta jonnekin muualle, vahvuushan tulee esille siinä että kantaa heikkoutensa. Hyvin paljon siinä kantamisessa auttaa se jos voi lähimmille ihmisilleen tunnustaa ne, ja näin välttyä siltä että pitäisi esittää jotain mitä ei ole. Pienet heikkouskohtaukset eivät kaada vielä mitään. Niistä noustaan. 

Ihana viesti.

Voihan se vahvuus olla sitäkin, suojautumista 
 Jos lopettaisin sen, niin eihän minua enää mihinkään kukaan tarvitsisi, mutta en kyllä voisi elää itseni kanssa siinä tilanteessa, että vapaaehtoisesti löisin hanskat tiskiin ja karkaisin vaikka ulkomaille heikkoilemaan.

Mulla on  , että sillä on varmaan oma osansa tässä vahvailussa  :

[Kuuhilda]

En jaksa nyt mistään tarkistaa, mutta
  on kiinteä:  ,  johtava? ,
    oliko se nyt muuttuva,  sitten on  kaloissa, joka oli kai muuttuva?
Eli jos nyt muistelin nuo laadut oikein niin silloinhan mulla on muuttuvia eniten.

[Inda]

Mä ymmärrän vahvalla naisella (myös mieheen nä ominaisuudet pätee) ihmisen, joka uskaltaa olla oma itsensä, ja olla aidosti omaa mieltä, vaikka muut väheksyisivät tai pilkkaisivat omaa kantaa. Tällä en tarkoita tyhmästi omiin ajatusrakennelmiin luottamista tai, sitä ettei osaa olla väärässä. Mutta kovin monesti ihmiset vain myötäilevät ja tekevät niin kuin he olettavat, että heidän halutaan tehdä.

Vahva ihminen kulkee omaa polkuaan, vaikka se ei aina ole helppoa. Mua on usein sanottu vahvaksi. Johtuu varmaan siitä, etten jaksa miellyttää ihmisiä vaan siksi että pitää. Osaan kyllä olla ystävällinen ja miellyttävä. Mun äiti on tosi vahva nainen, oinas au merkki ja isä on leijona, tosin ihan melkein neitsyt. Heillä suhde toimii, joskin koen kyllä välillä, että isä on tossun alla.

Ihmiset, jotka olen kokenut samankaltaisiksi ovat olleet neitsyitä, kaloja ja kauriita. Vesimies ja jouskari on ollu kartalla edustettuna myös.

[Ainhoa]

Eikö riippumattomuus tee aika vahvaksi?

[Kuuhilda]

Hmmm.
Minä oon kyllä ollu vahva jo silloinkin kun olen ollut kovasti riippuvainen.
 
Ennemmin niin päin että vahvuus tekee riippumattomaksi?

[Artemis]

Ehkä se vahvuuskin on jonkinlainen suojautumiskeino, minkä taakse on helppo mennä? Kun olen vahva, minulla on merkitys, minua tarvitaan. Mutta entä jos en enää olekaan se joka kantaa kaikki muut? Mikä merkitys minulla sitten enää on?

Sepä se! Olen ajatellut tätä aihetta koko elämäni. Minulle lapsesta asti on tolkutettu, että sinä olet niin vahva. Ikäänkuin muuta vaihtoehtoa ei olisi koskaan ollutkaan. Ei ollut varaa valita.

Vahvuus on nimenomaan oman tien kulkemista, uskaltamista poiketa valtavirrasta ja tehdä toisin kuin odotetaan. Se on kai sitä myös, että ei romahda vastoinkäymisistä, ei syyttele muita omista ongelmista vaan ymmärtää oman vastuunsa, nousee ylös silloinkin kun ei enää vaan jaksaisi, kulkee eteenpäin eikä roiku menneessä..
Kai se vahvuus on sitäkin, että on valmis tarjoamaan olkapäätä niille muille ja saa ne nousemaan kun ne meinaa romahtaa. Tosin, olen ymmärtänyt, ettei se ole minun tehtäväni pitää heitä jatkuvasti pystyssä. Se on jokaisen omalla vastuulla. Jossain sanottiin, että tälläinen muiden tukeminen ja vahvana olkapäänä oleminen voi olla läheisriippuvuutta, juuri sitä, että haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi. En kaipaa ihmisiä, olen melko paljon yksin viihtyvä, joten koen sen lähinnä joskus taakaksi, velvollisuudeksi, enkä niinkään tavaksi saada siitä jotain nautintoa itselle. Vai huijaanko itseäni 

Kuuhilda, en ole karkaamassa ulkomaille, mutta olen lähdössä töihin pidemmäksi aikaa ulkomaille. Koen sen mukavana vapautena. Ja jätän nämä ihmiset mielelläni tänne

[Hopealohikäärme]

Hmm, no minä olin edellisen suhteen alussa "heikko", mutta vähitellen kasvoin henkisesti ja vahvistuin, ja kumppani kävi ikään kuin turhaksi. Suhde oli todella läheisriippuvainen kummankin osalta, mutta kun vahvistuin, minusta tuli riippumaton - kumppanista taas ei, ja se takertuminen ja toisen heikkous alkoi sitten liikaa ahdistaa, ja kummankin elämäntavoitteet muuttuivat täysin erilaisiksi. Nyt odottelen sellaista itsenäistä, viisasta miestä joka pystyisi jakamaan elämänsä kanssani ilman että täytyy koko ajan puhua tunteista tai halailla tai käyttäytyä muuten yltiösiirappisesti.