seuraava »

[maarita]

Ajattelen lähinnä sitä kun usein sanotaan,
ja olen itsekin sanonut jostain ihmisestä, että olipas lapsellinen.

Kun aikuiselta kuitenkin odotetaan aikuisen käytöstä, sitten tuntuu kuin se jotenkin unohtuisi, ja toimii taikka puhuu 'lapsellisesti'.

Mikä teidän mielestänne on 'lapsellista'?


     maarita           

[Jasca]

Kannatan sisäisen lapsen leikkiä eli leikkimielisyyttä ja luovaa hulluutta myös aikuisilla. Sitä en varsinaisesti pidä lapsellisena sanan alkueräisessä merkityksessä. Mutta ehdottomasti olen närkästynyt lapsellisuudesta silloin, kun aikuinen ihminen käyttäytyy kuin uhmaikäinen kakara. Se on LAPSELLISTA!!!! Yök!  Valitettavasti joskus sorrun siihen itsekin, mutta luojan kiitos voin piiloutua hormonitoiminnan taakse menettämättä kasvojani. Vielä on tää henkinen kasvu pahasti kesken.

[metsätonttu]

Jälleensyntymisen näkökulmasta katsottuna se tosiaan voisi olla sen oman tien aloittamista, jota vaan muiden pitäisi ymmärtää. Ei ole vielä resursseja toimia kypsemmällä tavalla.

Arkipäivän näkökulmasta katsottunahan se aina yllättää: kun suuri aikuinen raivostuu tai puhuu ajattelemattomasti pelkkien loukattujen tunteiden, itsetunnon tai tiedon puutteen vuoksi.

Oikeastaan aikuiset sen usein enemmän julki tuokin. Lapset hyvin harvoin.

Jos oikein kaukaa haetaan, niin mielestäni kaikki sodatkin ovat lapsellisia...mutta ehkä tarpeellisia monen kasvun polulla.

Hyi kamala mitä puhuin! 

[Artemis]

Lapsellisuus on omalla kohdallani sitä kun en saa tahtoani läpi jossain asiassa niin mökötän ja murahtelen  : Yleensä kyseessä on joku pikku juttu kotioloissa. Typerää 

[Valonkantaja]

Lapsellista on juuri sellainen mielen osoittaminen, joka aiheuttaa "viattomille" osapuolille vaikeuksia tai mielipahaa... Yleensäkin sellainen tahallinen asioiden vaikeuttaminen. Vaikkapa koulussa se, kun yksi oppilas alkaa väittelemään opettajan kanssa jostakin näkemys-erosta, niin että koko touhu menee ivailuksi ja siihen menee sitten lopputunti... Näinkin on käynyt...

[Elämänilo]

Hei "maarita"

Välinpitämätön käyttäytyminen
on mielestäni lapsellisuutta
- mm. metelöidään kerrostalossa
naapurirauhasta välittämättä
- sotketaan tahallisesti paikkoja

(http://www.smilies-and-more.com/pics/smilies/signs/278.gif)

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/russian.gif) (http://acegames.gsmhosting.net/Forum/images/smilies/party.gif)

******

Löysin tällaisen hauskan kirjoituksen aiheesta

Lapsellisuus = kehittymättömyys, infantiilius

" Nykyihmisen sietämätön infantiilius

Ihmiset saavuttavat nyky-yhteiskunnassa
fyysisen ja seksuaalisen kypsyyden
huomattavan varhaisessa iässä,
mutta pysyvät mieleltään ja käytökseltään epäkypsinä
tai suorastaan infantiileina aina keski-ikään saakka.

Vaihdevuosiin ehtineet naiset
pukeutuvat farkkupukuun yrittäessään
irvokkaasti jäljitellä nuorempiaan,
perheenäidit ja -isät imeskelevät samoja karamelleja,
mussuttavat samaa roskaruokaa
ja juovat litroittain samoja limonaateja
kuin huonosti käyttäytyvät kakaransa,
joihin heillä ei ole eikä voikaan olla
minkäänlaista auktoriteettia.

Ja yliopistotasoiset opiskelijat,
nuo isänmaan toivot ja tulevaisuuden kognitiivinen eliitti,
pukeutuvat naurettaviin haalareihinsa
kuin pikkukersat hiekkalaatikolla,
haalaripuvun antaessa tavallaan oikeutuksen
regressoitua uudelleen lastentarhaikään
kuuluviin käyttäytymismalleihin.

Jopa humanisteista osa ei koe miksikään
identiteettiongelmaksi sukeltaa
haalarikulttuurin rahvaanomaiseen dekadenssiin."


http://dekadenssi.blogspot.com/2005/04/nykyihmisen-sietmtn-infantiilius.html


    Elämänilo   

[maarita]

Kyllä kait se lapsellisuus tosiaankin on eräänlaista kehittymättömyyytä. Silloin kun se kohdistuu negatiivisena käyttäytymisenä muihin ihmisiin.

Tuo 'Elämänilon' tekstissä mainittu tiettyyn ikäkauteen 'jämähtänyt' pukeutuminen on mielestäni yksi esimerkki lapsellisuutta.

Olen esim. jossakin tanssipaikalla nähnyt jonkun eläkeikäisen pukeutuvan kuin teini-ikäinen.



     maarita           

[metsätonttu]

Minua ei haittaa pukeutumiset. Nautin vain siitä, mitä persoonallisemmin ihmiset pukeutuvat. Eikä haittaa hiukset, parrat eikä kaljut! Eikä korut tai tatuoinnit!

Mutta ruma kielenkäyttö haittaa. Se kun aikuiset ihmiset puhuvat niin rumasti. Murkkuikäisen jotenkin ymmärtää, mutta vanhemmilla ihmisillä se on lapsellista.

[Valonkantaja]

Minun mielestäni on lapsellista sanoa jotain ihmistä lapselliseksi pukeutumisen perusteella. 

[Lilja-82]

Mun mielestä tuntuu kummalliselta leimata joitain asioita "lapsellisiksi". Tai jos näin niin kuulisin mielelläni, että mikä on sitten "aikuismaista". 

[metsätonttu]

Mun mielestä tuntuu kummalliselta leimata joitain asioita "lapsellisiksi". Tai jos näin niin kuulisin mielelläni, että mikä on sitten "aikuismaista". 

Luulen hoksaavani pointisi!  Oisko aikuismaisuus (jos ohitamme tietyn iän velvollisuudet ja vastuun) sitä, kun omaksuu erilaisia rooleja? Yritämme olla jotakin, mitä emme ole varsinaisesti.

Mutta eikö vakavasti asiaa ajatellen lapsellisuus suurimmassa määrin olesitä, ettei ole kypsä aikuisiän vaativaan vastuuseen ja velvollisuuksiin. Sitä en tiedä voiko sitä lapsellisuutta sanoa tahalliseksi.

[Kotkansilmä]

                           


        NO,,  SE,, on sitä, että uskoo kaiken mitä täällä


                       kirjoitetaan!!

         ( enhän minä usko itsekkään omia kirjoituksiani ).



                             

[Lilja-82]

Metsätonttu, juurikin näin. En usko, että meiltä koskaan vaaditaan mitään mihin emme ole kypsiä. Niin ja päinvastoin sitä mukaa kun kypsymme asiat, joihin tunnemme vetoa muuttuvat ihan luonnostaan.

Mutta kun nyt syvällisiksi heittäydyttiin niin onko sitten joku noususolmujuttu vai mikä, mutta kieltämättä alitajuisesti olen joskus sitä mieltä että tunteilu on lapsellista. ( Kuun alasolmu Kauriissa 6.huoneessa) Vaikka olen nousu Rapu ja kuu Kalat ja siis erittäin tunteellinen tapaus itse niin silti.

Hyvä peili tässä asiassa on Aurinko ja Nousu Rapu ystäväni, joka saa aivan uskomattomia draamaqueen kohtauksia ja hänen puheisiinsa ei voi luottaa kun se on tänään näin ja huomenna taas jotain ihan muuta... mutta ku mustatuntuu...

Olen itsekin erittäin ailahteleva -myönnän. Mutta en todellakaan yhtä paha kuin ystäväni. Sitäpaitsi tällä ko. ystävälläni on paha tapa syyttää aina muita ihmisiä omista tekemisistään. Jos joku on mielestäni lapsellista niin se, ettei ota vastuuta omista sanoistaan ja tekemisistään vaan heittää ne muiden niskaan. Lapsethan aina syyttelevät ensimmäisenä toisia... "se pakotti".  Juuri näin ystäväni toimii edelleen, vaikka olemme saman ikäisiä. Kommunikointi hänen kanssaan on joskus... hieman hankalaa.

Tarkennan ajatustani: tunteet eivät ole lapsellisia, mutta niitä voi käsitellä lapsellisesti. Siis paremminkin näin.

[metsätonttu]

Juupa, juu!

Minulla jo meinas karvat nousta! 

Tunteellisuus lapsellista!
Katsopa minun merkkejäni, rapu, skorpioni, kalat, suorastaan lillun tunteiden kuohuissa. En ymmärrä itsekään mikä minut pitää pinnalla, hukkumasta suorastaan. 

Mutta kyllähän se näin on, että voimme tarkentaa ja hillitä hiukan sitä tunteiden kirjoa. Sisältä katsottuna, tunteet ovat suurin oppikirjani. Ulkoapäin katsottuna ne todellakin vaikuttvat väliin lapsellisiltä, varsinkin jos sitä 'laadukas' järki-ihminen katselee.

Ehkä siksi minulla on suuria ystäviä ja suuria vihamiehiä karrikoidusti sanottuna. Laidasta laitaan. Tunteet liikuttavat vesiä ja kaikkia siellä purjehtijoita! 

Mutta...minusta on lapsellista luulla, että jotain tekee järkevästi, kun tunteet lyödään lyttyyn ja piiloon.

[maarita]

Voi kai

olla myös positiivisesti lapsellinen,
tai olisiko sanottava lapsekas.

Siis oikein heittäytyä niitten hyvien tunteitten valtaan.
Unohtaa kaikki 'järkevyys' silloin kun se ei loukkaa ketään.
Vaan päinvastoin saa aikaan toiselle hyvää mieltä ja oloa.



     maarita