Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lääkkeitä huomionkipeyteen?  (Luettu 20920 kertaa)
0 jäsentä ja 6 vierasta katselee tätä aihetta.
metsätonttu
Vieras
« : 04.10.2006 18:24:11 »

Huomionkipeys!

Tähänkin tautiin tarvitaan vaihtoehtohoitoja vai löytääkö joku pillereitä? Huom! Jätetään ne päätä pyörittävät naukkailuaineet tästä topicista pois. Se on liian tuttua ja surullista.

Pyritään löytämään jotakin muuta.

Katsokaapa kuinka esim. kissa osaa sen tehdä voimallisesti menettämättä tahdikkuuttaan ja ylpeyttään. Miten sinä sen teet?
« Viimeksi muokattu: 04.10.2006 18:25:44 kirjoittanut metsätonttu » tallennettu
Elämänilo
Astroholisti
*****
Viestejä: 6357


Iloa, Valoa ja Rakkautta kaikille


Profiili
« Vastaus #1 : 04.10.2006 21:33:02 »

Huomionkipeys!
Miten sinä sen teet?
Hei "metsätonttu"

Menen ulos puutarhatöihin, haravoimaan tmv.

- kyllä naapurit huomaavat

(http://smileys.smileycentral.com/cat/7/7_2_201v.gif) (http://www.ehrliche-hamster.de/forum/images/smilies/haushalt/garten1.gif)



 smitten   Elämänilo    smitten
tallennettu

aurinko merkurius mars neptunus vaaka , askendentti vesta neitsyt , venus IC saturnus juno skorpioni , jupiter uranus pluto leijona , chiron ceres kauris , kuu pallas kuunsolmu jousimies , MC harka
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #2 : 04.10.2006 21:43:31 »

Hauska keino saada huomiota on kirjoitella  Cheesy provoja vaikkapa tänne astroon  2funny

Jos oireet eivät siitä helpotu, hakeudu hoitoon - homeopaatille  Smiley
tallennettu
Asterix
Vieras
« Vastaus #3 : 04.10.2006 22:37:53 »

Hmmm...? Mitä vikaa huomionkipeydessä on..? :Smiley idiot2

Minusta on ihanaa olla huomionkipeä.. :Smiley Tongue
Hassuttelen, vitsailen, teen jotain kreisiä, hassua, höpsöä,
radikaalia, tavallisuudesta poikkeavaa, teen/sanon jotain paradoksaalia, nolaan itseäni.. :Smiley

-lista on loputon. :Smiley

Itseironiani ilmeisesti toimii kiitettävästi
tai sitten en vain välitä, koska en koe, että
menettäisin kasvoni, vaikka sitten hiukan rupsuttelen seurassa. :Smiley Tongue 2funny

Minusta on hauskaa hiukan leikkiä sellaisten ihmisten kanssa,
jotka tekevät johtopäätöksiä minustan pelkän
ulkoisen olemukseni mukaan ja teen/sanon jotain sellaista,
mikä on täysin yllättävää "minun näköiselle" naiselle.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/evil1.gif)

Minusta tietyt rajojen ja totuttujen sääntöjen rikkominen
on taitolaji ja oiva keino ohjata ihmisten huomiota. Wink

Mieheni nauttii myös huomiosta ja on varsin taitava saamaan sen. Wink
Hän on varsinainen tilannekoomikko ja hänen persoonansa on sellainen,
joka saa huomiota ilman hakuakin.

Kummaa kyllä, mutta molemmat meistä haluavat erakkoaikaa,
eli viettää välillä mörköpäiviä, jolloin työskentelemme kotona,
ikkunat ovat kiinni, näytämme aivan kauhealle emmekä halua
tavata ketään. Cheesy Grin
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #4 : 04.10.2006 23:12:11 »

Mitäs vikaa huomionkipeydessä?!  Wink

Vika on siinä, jos ei tee mitään saadakseen huomiota. Uskon, että jokainen tarvitsee huomiota. Siksihän meillä on aistit että huomaamme toiset ja meidät huomataan.

Synnytään, lapsen on pakko saada huomiota.
Koulussa se on opettajan velvollisuus.
Rippijuhlat ja kahvitukset. Koulun päätösjuhlat. Ylioppilasjuhlat.

Samperi jos ei muuten huomioida, niin pidetään isot häät. Tai erotaan!  tickedoff

Kuollaan. Varmasti joku huomaa!

Nämä jutut vedin tietyllä ironialla  Grin
tallennettu
Valonkantaja
Vieras
« Vastaus #5 : 04.10.2006 23:19:30 »

En käynyt rippikoulua, koska en halunnut sitä lahjojen ja huomion takia kuten muut. En tanssinut vanhojen tansseissa, koska minua ällötti se prinsessaksi pänttäytyminen huomionkipeyden vuoksi. Järjestin hyvin pienet YO-juhlat, ihan vaan mummon mieliksi. Yleensäkin minulla on jokin asennevamma kaikkia traditioita vastaan, joissa joku/jotkut nostetaan jollekin korokkeelle valokeilaan jonkun ns. "saavutuksen" vuoksi... idiot2

En yleensäkään ole ikinä tykännyt huomiosta, ainakaan monelta ihmiseltä kerrallaan. Olen ehkä liian ujo sellaiseen.  Smiley Pienessä porukassa saatan lämmetä ja hassutella ihan vain saadakseni toiset nauramaan...
tallennettu
maarita
Astroholisti
*****
Viestejä: 1080



Profiili
« Vastaus #6 : 04.10.2006 23:28:34 »


Kaikki kai me tarvitsemme huomiota toisilta ihmisiltä.

Siinähän ei mitään pahaa olekaan niin kauan kun ei tule kävelleeksi kenenkään yli. Siis, ettei hae huomiota jonkun toisen kustannuksella.

Joskus huomionkipeys taitaa myös olla siinä katsojassa. Miten hän toisen huomion hakemisen kokee.

Sitten on vielä näitä, jotka tekevät liian äkkinäisiä päätöksiä, joita sitten joutuvat selvittelemään. Kun eivät voi myöntää itse tehneensä mitään väärin. Ehkä he saavat prosessista kyseenalaista tyydytystä, vaikka eivät itse sitä tiedosta.

Itselleen nauraminen lienee harmittomin huomion haun keino.


 smitten    maarita           smitten
tallennettu

*Aurinko, Venus ja Neptunus Neitsyt
*Nouseva Vaaka
*Kuu, Saturnus ja Uranus Härkä
*Merkurius, Pluto ja Ceres Leijona
*Mars Kauris
*Jupiter Oinas
*Chiron Rapu

*Maya, Sininen Magneettinen Kotka
*Kiinalainen Jänis
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #7 : 04.10.2006 23:32:27 »

Olen jo kolmekymmentävuotta katsellut esim. naapurin isännän huomatuksiolemista: On ehtinyt pitää ainakin kuudet synttärit, istunut arvokkaana, ottanut vastaan onnentoivotukset ja lahjat. Nauttinut täysin sydämin keskipisteenä olemisesta. Jotenkin kaikki ymmärtävät sen. Viisi vuotta eteenpäin on aina saavutus, josta kannattaa puheita pitää.

Mutta olen valonkantajan kanssa samaa mieltä, että joskus nämä rituaalit menevät yli. Lakkiaisjuhlissa juhlitaan koulusuoritusta tai sitten ei. Aito pieni ihminen jää syrjään. Jotakin outoa ihmistä, jota itse ei tunnista, siinä pokkuroijaan.

Aboriginaalien joukossa ei ole synttäreitä. Siellä otetaan kukin vuorollaan keskipisteeksi juhlimalla jonkun toiminnan vuoksi. Joku on auttanut jotakin, joku on kerännyt jotain paljon, joku tehnyt löydön, joku keksinyt uuden runon tai laulun, joku uskaltanut saavuttaa jotain mihin ei ennen ole tohtinut. Illalla hän on keskipiste ja häntä juhlitaan.

Minusta se on kaunista.
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #8 : 04.10.2006 23:38:33 »

otetaan kukin vuorollaan keskipisteeksi juhlimalla jonkun toiminnan vuoksi. Joku on auttanut jotakin, joku on kerännyt jotain paljon, joku tehnyt löydön, joku keksinyt uuden runon tai laulun, joku uskaltanut saavuttaa jotain mihin ei ennen ole tohtinut. Illalla hän on keskipiste ja häntä juhlitaan.

Minusta se on kaunista.

Kaunista on - oikein hyvä idea!
Olenkin aina vierastanut juhlimista vaan jonkun pakollisen merkkipäivän takia.
Myös kannustaisi tuollainen juhlittaviin tekoihin.
Vaan ettei menisi se sitten suorittamisen ja kilpailun puolelle tarpeeksi huomionkipeillä - -
tallennettu
metsätonttu
Vieras
« Vastaus #9 : 04.10.2006 23:55:01 »

Mikähän tarve tai hätä tai miksi sitä nyt voisi ilmaista, on ihmisellä näyttää sitä huomion tarvetta? Jos siihen on olemassa ihan perustavanlaatuinen syy.

Tiedän lapsen, joka herättää jatkuvasti, väsyttävästi toisten huomion. Usein hänellä on puute jostakin. Jotakin hän pelkää. Hän jopa pystyy sen puutteen paremmin ilmaisemaan kuin aikuinen.

Aikuinen peittää sen puutteen joihinkin pinnallisiin juttuihin. Teekeilyyn, kovaan puhumiseen, tärkeilyyn. Ja se syvin tarve peitetään.

Nyt minulta katos se ajatus, jota aioin sanoa....auttakaa, nyt puhuin ihan vakavissani.  Embarrassed
tallennettu
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #10 : 05.10.2006 00:05:04 »

Huomionkipeys voi olla tarvetta saada tuntumaa tai todistelua omalle olemassaololleen.
Huomionkipeys lienee myös yhteyden kokemisen kaipuuta...
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #11 : 05.10.2006 07:08:24 »

Suoranainen huomionhakuisuus... hmm... se on vähän 'hassua', jopa hellyyttävän koomista, joskus jopa surullista. Tapauksesta riippuen.

Itse keskityn ehkä enemmän siihen, miten itse voin jonkun huomioida ja yleensä oma huomionkipeys tulee täytettyä ihan itsestään, sitä vaatimatta ja erikseen hakematta. Se voi joskus yllättää ja juuri yllätykset ja spontaanisuushan on sitä kaikken antoisinta elämässä. (minulle) Eikä huomion saaminen ole aina jotain 'positiivista', se voi olla myös 'negatiivista' tai samaan hetkeen voi sisältyä molemmat puolet ja niin usein onkin, koska ihmiset ovat erilaisia.

En myöskään ole koskaan ollut kiinnostunut tai innostunut jostain järjestetyistä juhlista, koska tosiaan, siinä helposti juhlitaan sitä juhlaa enemmän kuin itse ihmistä, kuten joku tuolla jo kirjoittikin.
Tosin aikanaan minunkin piti prinsessa-häät saada...  buck2

Oikeastaan voisin sanoa, että ihminen tarvitsee eniten silloin huomioita, kun näyttäisi, että hän vähiten sitä 'ansaitsisi'. Tarkoitan nyt tuon 'juhlinnan' vastapuolta... ihan arjessa... joskus vain kesken harmaan arjen.. näkevä katse, "Sinut on nähty" ja kohdattu.

 Smiley

Mutta että ihan tuo alkuperäinen kysymys...?
Olen huomannut, että huomiota saa parhaiten olemalla oma itsensä.
 Wink

tallennettu
sawotar
Vieras
« Vastaus #12 : 05.10.2006 08:14:55 »

Huumorilla ja tilannekomiikalla saa kyllä huomiota ja jää jopa mieleenkin joillekkin pitkäksi aikaa Grin Itselleni huumori ja tilannekomiikka tulee luonnostaan, eli en käytä sitä huomiota saadakseni vaan se kuuluu luonteeseeni coolsmiley olen ainakin luonteellani saanut monia hauskoja hetkiä muille ja itselleni ajattelemattomilla tokaisullani uglystupid2
tallennettu
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2400


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #13 : 05.10.2006 08:30:18 »

Huomionhakuisuus on varmasti jokaisella, mutta se tarpeen määrä eri. Lapsi joka saa huomioita kun hätä vaivaa, ei ehkä suoranaisesti kerjää sitä vanhempana. Hän tietää, että tarvittaessa sitä saa. Taas lapsi joka on vallan ilman tai hukkuu siihen, joko alkaa vieroksua huomioita- vaivaantuu, hermostuu yms, tai tulee yli-innokkaaksi huomionhaullaan- joskus lapselle joka ei saa positiivista huomiota,riittää negatiivinenkin. Oma lukunsa on sitten ne lapset, jotka eivät opi "seisoon omilla jaloillaan" vaan tarvitsevat koko ajan jonkun henkisesti tukemaan, kannustamaan ja kantamaan vastuun elämästä.
Huomaaminen sinällään, katson sen todisteeksi huomioita hakevalle, että on olemassa kun hänet noteerataan. Mikään ei ole kamalampaa "laumaeläimelle" kuin laumasta ulos ajo  2funny
Itse jos tulee huomion tarve... on tullu ylilyöntejäkin  Embarrassed mutta pääsääntöisesti, normaaliolosuhteissa voisin sanoa olevani kissa  Cheesy hyörii, pyörii kimpussa, kehrää ja kurisee, tunkee vaikka suuhun, jos et huomaa saattaa purra ja taas kiehnätä yms  Grin Jos ei saa silloin kaipaamaansa, suutun verisesti... tämä muistetaan aenteella  Angry
tallennettu
Aion
Vieras
« Vastaus #14 : 05.10.2006 08:35:21 »

Huomionkipeys
on rakkaudenkaipuuta.

Useimmiten sitä ei anna itselleen tarpeeksi
jos tahtoo jatkuvasti muilta.
Taustalla siis itsetunnon pönkitys.

Mutta missä on määritelty sopiva,
terveellinen määrä huomiota
ja sen kaipuuta?

Jos jonkun huomionkaipuu tai -määrä ärsyttää,
voi myös pohtia,
syyllistyykö itse kateuteen
huomiosta
- rakkaudesta -
tai sen korvikkeesta?

Meillä on erilaiset tehtävät,
ja sen mukaan luonne, persoonallisuus, taipumukset.

Sen tietää vain sisällään,
onko kyse egoilusta,
vaiko elämästä ja rakkaudesta nauttimisesta
kuten ansaittua on.  smitten
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: