|
metsätonttu
Vieras
|
 |
« : 04.10.2006 18:24:11 » |
|
Huomionkipeys!
Tähänkin tautiin tarvitaan vaihtoehtohoitoja vai löytääkö joku pillereitä? Huom! Jätetään ne päätä pyörittävät naukkailuaineet tästä topicista pois. Se on liian tuttua ja surullista.
Pyritään löytämään jotakin muuta.
Katsokaapa kuinka esim. kissa osaa sen tehdä voimallisesti menettämättä tahdikkuuttaan ja ylpeyttään. Miten sinä sen teet?
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 04.10.2006 18:25:44 kirjoittanut metsätonttu »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #2 : 04.10.2006 21:43:31 » |
|
Hauska keino saada huomiota on kirjoitella  provoja vaikkapa tänne astroon  Jos oireet eivät siitä helpotu, hakeudu hoitoon - homeopaatille  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 04.10.2006 22:37:53 » |
|
Hmmm...? Mitä vikaa huomionkipeydessä on..? : 
Minusta on ihanaa olla huomionkipeä.. : 
Hassuttelen, vitsailen, teen jotain kreisiä, hassua, höpsöä,
radikaalia, tavallisuudesta poikkeavaa, teen/sanon jotain paradoksaalia, nolaan itseäni.. :
-lista on loputon. :
Itseironiani ilmeisesti toimii kiitettävästi
tai sitten en vain välitä, koska en koe, että
menettäisin kasvoni, vaikka sitten hiukan rupsuttelen seurassa. :
Minusta on hauskaa hiukan leikkiä sellaisten ihmisten kanssa,
jotka tekevät johtopäätöksiä minustan pelkän
ulkoisen olemukseni mukaan ja teen/sanon jotain sellaista,
mikä on täysin yllättävää "minun näköiselle" naiselle.(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/evil1.gif)
Minusta tietyt rajojen ja totuttujen sääntöjen rikkominen
on taitolaji ja oiva keino ohjata ihmisten huomiota. 
Mieheni nauttii myös huomiosta ja on varsin taitava saamaan sen.
Hän on varsinainen tilannekoomikko ja hänen persoonansa on sellainen,
joka saa huomiota ilman hakuakin.
Kummaa kyllä, mutta molemmat meistä haluavat erakkoaikaa,
eli viettää välillä mörköpäiviä, jolloin työskentelemme kotona,
ikkunat ovat kiinni, näytämme aivan kauhealle emmekä halua
tavata ketään. 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 04.10.2006 23:12:11 » |
|
Mitäs vikaa huomionkipeydessä?! Vika on siinä, jos ei tee mitään saadakseen huomiota. Uskon, että jokainen tarvitsee huomiota. Siksihän meillä on aistit että huomaamme toiset ja meidät huomataan. Synnytään, lapsen on pakko saada huomiota. Koulussa se on opettajan velvollisuus. Rippijuhlat ja kahvitukset. Koulun päätösjuhlat. Ylioppilasjuhlat. Samperi jos ei muuten huomioida, niin pidetään isot häät. Tai erotaan!  Kuollaan. Varmasti joku huomaa! Nämä jutut vedin tietyllä ironialla |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 04.10.2006 23:19:30 » |
|
En käynyt rippikoulua, koska en halunnut sitä lahjojen ja huomion takia kuten muut. En tanssinut vanhojen tansseissa, koska minua ällötti se prinsessaksi pänttäytyminen huomionkipeyden vuoksi. Järjestin hyvin pienet YO-juhlat, ihan vaan mummon mieliksi. Yleensäkin minulla on jokin asennevamma kaikkia traditioita vastaan, joissa joku/jotkut nostetaan jollekin korokkeelle valokeilaan jonkun ns. "saavutuksen" vuoksi... En yleensäkään ole ikinä tykännyt huomiosta, ainakaan monelta ihmiseltä kerrallaan. Olen ehkä liian ujo sellaiseen. Pienessä porukassa saatan lämmetä ja hassutella ihan vain saadakseni toiset nauramaan... |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
maarita
|
|
« Vastaus #6 : 04.10.2006 23:28:34 » |
|
Kaikki kai me tarvitsemme huomiota toisilta ihmisiltä. Siinähän ei mitään pahaa olekaan niin kauan kun ei tule kävelleeksi kenenkään yli. Siis, ettei hae huomiota jonkun toisen kustannuksella. Joskus huomionkipeys taitaa myös olla siinä katsojassa. Miten hän toisen huomion hakemisen kokee. Sitten on vielä näitä, jotka tekevät liian äkkinäisiä päätöksiä, joita sitten joutuvat selvittelemään. Kun eivät voi myöntää itse tehneensä mitään väärin. Ehkä he saavat prosessista kyseenalaista tyydytystä, vaikka eivät itse sitä tiedosta. Itselleen nauraminen lienee harmittomin huomion haun keino.  maarita |
|
|
|
|
tallennettu
|
*Aurinko, Venus ja Neptunus Neitsyt
*Nouseva Vaaka
*Kuu, Saturnus ja Uranus Härkä
*Merkurius, Pluto ja Ceres Leijona
*Mars Kauris
*Jupiter Oinas
*Chiron Rapu
*Maya, Sininen Magneettinen Kotka
*Kiinalainen Jänis
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 04.10.2006 23:32:27 » |
|
Olen jo kolmekymmentävuotta katsellut esim. naapurin isännän huomatuksiolemista: On ehtinyt pitää ainakin kuudet synttärit, istunut arvokkaana, ottanut vastaan onnentoivotukset ja lahjat. Nauttinut täysin sydämin keskipisteenä olemisesta. Jotenkin kaikki ymmärtävät sen. Viisi vuotta eteenpäin on aina saavutus, josta kannattaa puheita pitää.
Mutta olen valonkantajan kanssa samaa mieltä, että joskus nämä rituaalit menevät yli. Lakkiaisjuhlissa juhlitaan koulusuoritusta tai sitten ei. Aito pieni ihminen jää syrjään. Jotakin outoa ihmistä, jota itse ei tunnista, siinä pokkuroijaan.
Aboriginaalien joukossa ei ole synttäreitä. Siellä otetaan kukin vuorollaan keskipisteeksi juhlimalla jonkun toiminnan vuoksi. Joku on auttanut jotakin, joku on kerännyt jotain paljon, joku tehnyt löydön, joku keksinyt uuden runon tai laulun, joku uskaltanut saavuttaa jotain mihin ei ennen ole tohtinut. Illalla hän on keskipiste ja häntä juhlitaan.
Minusta se on kaunista.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #8 : 04.10.2006 23:38:33 » |
|
otetaan kukin vuorollaan keskipisteeksi juhlimalla jonkun toiminnan vuoksi. Joku on auttanut jotakin, joku on kerännyt jotain paljon, joku tehnyt löydön, joku keksinyt uuden runon tai laulun, joku uskaltanut saavuttaa jotain mihin ei ennen ole tohtinut. Illalla hän on keskipiste ja häntä juhlitaan.
Minusta se on kaunista.
Kaunista on - oikein hyvä idea! Olenkin aina vierastanut juhlimista vaan jonkun pakollisen merkkipäivän takia. Myös kannustaisi tuollainen juhlittaviin tekoihin. Vaan ettei menisi se sitten suorittamisen ja kilpailun puolelle tarpeeksi huomionkipeillä - - |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
metsätonttu
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 04.10.2006 23:55:01 » |
|
Mikähän tarve tai hätä tai miksi sitä nyt voisi ilmaista, on ihmisellä näyttää sitä huomion tarvetta? Jos siihen on olemassa ihan perustavanlaatuinen syy. Tiedän lapsen, joka herättää jatkuvasti, väsyttävästi toisten huomion. Usein hänellä on puute jostakin. Jotakin hän pelkää. Hän jopa pystyy sen puutteen paremmin ilmaisemaan kuin aikuinen. Aikuinen peittää sen puutteen joihinkin pinnallisiin juttuihin. Teekeilyyn, kovaan puhumiseen, tärkeilyyn. Ja se syvin tarve peitetään. Nyt minulta katos se ajatus, jota aioin sanoa....auttakaa, nyt puhuin ihan vakavissani.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #10 : 05.10.2006 00:05:04 » |
|
Huomionkipeys voi olla tarvetta saada tuntumaa tai todistelua omalle olemassaololleen.
Huomionkipeys lienee myös yhteyden kokemisen kaipuuta...
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 05.10.2006 07:08:24 » |
|
Suoranainen huomionhakuisuus... hmm... se on vähän 'hassua', jopa hellyyttävän koomista, joskus jopa surullista. Tapauksesta riippuen.
Itse keskityn ehkä enemmän siihen, miten itse voin jonkun huomioida ja yleensä oma huomionkipeys tulee täytettyä ihan itsestään, sitä vaatimatta ja erikseen hakematta. Se voi joskus yllättää ja juuri yllätykset ja spontaanisuushan on sitä kaikken antoisinta elämässä. (minulle) Eikä huomion saaminen ole aina jotain 'positiivista', se voi olla myös 'negatiivista' tai samaan hetkeen voi sisältyä molemmat puolet ja niin usein onkin, koska ihmiset ovat erilaisia.
En myöskään ole koskaan ollut kiinnostunut tai innostunut jostain järjestetyistä juhlista, koska tosiaan, siinä helposti juhlitaan sitä juhlaa enemmän kuin itse ihmistä, kuten joku tuolla jo kirjoittikin.
Tosin aikanaan minunkin piti prinsessa-häät saada... 
Oikeastaan voisin sanoa, että ihminen tarvitsee eniten silloin huomioita, kun näyttäisi, että hän vähiten sitä 'ansaitsisi'. Tarkoitan nyt tuon 'juhlinnan' vastapuolta... ihan arjessa... joskus vain kesken harmaan arjen.. näkevä katse, "Sinut on nähty" ja kohdattu. Mutta että ihan tuo alkuperäinen kysymys...? Olen huomannut, että huomiota saa parhaiten olemalla oma itsensä.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 05.10.2006 08:14:55 » |
|
Huumorilla ja tilannekomiikalla saa kyllä huomiota ja jää jopa mieleenkin joillekkin pitkäksi aikaa Itselleni huumori ja tilannekomiikka tulee luonnostaan, eli en käytä sitä huomiota saadakseni vaan se kuuluu luonteeseeni  olen ainakin luonteellani saanut monia hauskoja hetkiä muille ja itselleni ajattelemattomilla tokaisullani  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #13 : 05.10.2006 08:30:18 » |
|
Huomionhakuisuus on varmasti jokaisella, mutta se tarpeen määrä eri. Lapsi joka saa huomioita kun hätä vaivaa, ei ehkä suoranaisesti kerjää sitä vanhempana. Hän tietää, että tarvittaessa sitä saa. Taas lapsi joka on vallan ilman tai hukkuu siihen, joko alkaa vieroksua huomioita- vaivaantuu, hermostuu yms, tai tulee yli-innokkaaksi huomionhaullaan- joskus lapselle joka ei saa positiivista huomiota,riittää negatiivinenkin. Oma lukunsa on sitten ne lapset, jotka eivät opi "seisoon omilla jaloillaan" vaan tarvitsevat koko ajan jonkun henkisesti tukemaan, kannustamaan ja kantamaan vastuun elämästä. Huomaaminen sinällään, katson sen todisteeksi huomioita hakevalle, että on olemassa kun hänet noteerataan. Mikään ei ole kamalampaa "laumaeläimelle" kuin laumasta ulos ajo Itse jos tulee huomion tarve... on tullu ylilyöntejäkin mutta pääsääntöisesti, normaaliolosuhteissa voisin sanoa olevani kissa hyörii, pyörii kimpussa, kehrää ja kurisee, tunkee vaikka suuhun, jos et huomaa saattaa purra ja taas kiehnätä yms Jos ei saa silloin kaipaamaansa, suutun verisesti... tämä muistetaan aenteella  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Aion
Vieras
|
|
« Vastaus #14 : 05.10.2006 08:35:21 » |
|
Huomionkipeys on rakkaudenkaipuuta. Useimmiten sitä ei anna itselleen tarpeeksi jos tahtoo jatkuvasti muilta. Taustalla siis itsetunnon pönkitys. Mutta missä on määritelty sopiva, terveellinen määrä huomiota ja sen kaipuuta? Jos jonkun huomionkaipuu tai -määrä ärsyttää, voi myös pohtia, syyllistyykö itse kateuteen huomiosta - rakkaudesta - tai sen korvikkeesta? Meillä on erilaiset tehtävät, ja sen mukaan luonne, persoonallisuus, taipumukset. Sen tietää vain sisällään, onko kyse egoilusta, vaiko elämästä ja rakkaudesta nauttimisesta kuten ansaittua on. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
