Valonkantaja
Vieras
|
|
« : 05.10.2006 12:31:54 » |
|
Tunnen muutoksen, joka on kytenyt sisälläni kauan. Se osa minusta, joka on lähinnä sieluani, on tunkemassa kuoren alta esille ja feikki-minuuteni alkaa rapistua...
En tiedä olenko tyhmä vai mitä tämä on.
Tajusin vain äsken, että mun pitää jättää tämä koulu kesken. Tämä koulu, mikä antaisi mulle ammatillisen tutkinnon pohjalle, jotta voisin lähteä opiskelemaan jotain parantamiseen liittyvää.
Voisin minä ilman pohjaakin lähteä. Suorittaa lääketieteelliset kurssit jossain muualla.
Nyt vain tuntuu, että "menen hukkaan" jos pyörin tässä koulussa vielä pari vuotta tietäen, että en ikinä tule tekemään töitä sairaanhoitajana.
Mitä tämä tarkoittaa? Sitä että tuotan pettymyksen kaikille muille paitsi itselleni. Olisin yhtäkkiä työtön joka ei opiskele. Juuri siksi tuntuu siltä, että minun on niin tehtävä. Seuraisin kerrankin sisäistä ääntäni, enkä ylipuhuisi sitä järjellä. Onko se hulluutta?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hurme
Kohtuuastroilija
Viestejä: 198
Hurmaan!
|
|
« Vastaus #1 : 05.10.2006 12:35:24 » |
|
Mitä sä olet ajatellut tehdä sen tilalla?
Mä olen aina järkevän suunnittelun kannalla, koska mä olen nähnyt mitä tapahtuu ns. sydämensä ääntä seuraaville ihmisille (ei ole tarkoitus olla negatiivinen, halusin vain tuoda oman näkemyksen esille).
Mutta jos intuitio voimakkaasti ilmoittaa sulle, että siirry eteenpäin, niin kyllä mäkin varmaan kuuntelisin sitten mun intuition ääntä.
Ja joissakin vaihtoehtohoitojutuissa on ikärajoja, sitten se koululääketieteen pohja on tosi hyvä olla olemassa. Mun mielestä sellainen hoitaja on luotettavampi, jolla on koululääketieteen pohja.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Aion
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 05.10.2006 12:48:37 » |
|
Edustan tyyppiä joka seuraa sydämensä ääntä. Suosittelen kuitenkin myös kylmää harkintaa. Tunteen ja järjen tasapainoa. Jos sinusta tuntuu että pystyisit jollakin tavalla viemään opinnot loppuun, suosittelen sitä tietä. Jos sinusta tuntuu että opiskelu tekee sinut sairaaksi, loppuunpalaneeksi, masentuneeksi vaikkei sinulla ole mitään muuta sen tilalle, miettisin keskeyttämistä ja yrittäisin löytää uuden opiskelupaikan (sellaisen joka saa sydämeen ilon ja innostuksen tunteen) tai työpaikan (joka tuntuisi olevan joko innostuttava tai edes ihan ok. verrattuna entiseen). Jos et enää voi jatkaa itsellesi valehtelemista ja sairastut, lopeta opiskelu. Jos pystyt ¨nielemään pakollisen kaurapuuron¨ sillä ajatuksella että se on sinulle hyväksi ja avuksi tulevaisuuden työssäsi, ja siten oma valintasi, kannattaa jatkaa lusikoimista. Järki ja Sydän. Selkeyttä valintaasi.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 05.10.2006 13:04:18 » |
|
Muutenkin tämä koko syksy on ollut jonkinlaista hereille ravistelua. On ollut pakko kysyä itseltään joka asiasta "Haluanko minä tätä? Onko tämä minua varten?" Sitten jos vastaan "en halua", seuraa kinkkinen jatkokysymys "Enkö halua siksi että se tosiaankaan ei ole minua varten? Vai enkö halua siksi, että olen luovuttaja joka haluaa lopettaa kesken heti kun on vaikeaa?" On vaikea tietää, onko kyseessä se että se juttu ei ole minulle, vai se että haluaisi paeta tilannetta ja jättää sen takia kesken. En halua olla luovuttaja. Mutta en myöskään pelkuri, joka ei uskalla seurata sydämensä ääntä. Hurme, en tosiaankaan tiedä mitä tekisin sen tilalla. Muuttaisin kai kotiin äidin helmoihin ja menisin vaikka sinne pirun muovitehtaalle töihin, kunnes keksisin minne menen opiskelemaan. Minua hieman vihastuttaa äitini kommentti. "Ajattele nyt järkevästi... Et voi ajatella tossa asiassa vain itseäsi, sun on ajateltava myös mun rahatilannetta." Odotin äidiltä "seuraa sydämesi ääntä"-tyyppistä kommenttia, ja hän veti heti raha-asiat kehiin, niinkuin ne ohjaisivat koko elämää... Sitä paitsi olen jo iso tyttö, joka osaa hoitaa raha-asiat itse....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lari
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 05.10.2006 13:11:02 » |
|
Aion kirjoitti mielestäni hyvin. Saako off topic kysyä mikä kohta/elin kehossa on oikealla puolella alimman kylkiluun kohdalla tai muutaman senttimetrin alle :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kaarina Niro
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 05.10.2006 13:25:24 » |
|
Saako off topic kysyä mikä kohta/elin kehossa on oikealla puolella alimman kylkiluun kohdalla tai muutaman senttimetrin alle : Siinä on maksa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 05.10.2006 13:35:23 » |
|
Luulen ehkä vakavasti, että käyn tämän koulun loppuun, koska tämän asian pohtiminen herätti niin paljon tuskaa, epätietoisuutta ja syyllisyyden tunnetta. Tuntisin itseni luovuttajaksi, jos nyt jättäisin kesken. Kai minä tästä vielä saan joten kuten pidettyä motivaatiota yllä. Eli tuo taisi olla joku pakonomainen yritys löytää tietä ulos tästä yleisestä ahdingosta, mikä vaivaa. Ei se sittenkään liity opiskeluun. Yritän tässä vain hahmottaa minkä näköinen se mörkö on ja miten saisin sen kohdattua niin, että tajuaisin mikä se on.Olen jo keksinyt sille mörölle monta nimeä, mutta huomannut monesti luulleeni väärin. varmaankin ongelma on siinä, etsin ulkopuolelta jotain, mikä on sisäpuolella.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Julietta
Kohtuuastroilija
Viestejä: 165
|
|
« Vastaus #7 : 05.10.2006 14:19:04 » |
|
Hyviä pohdintoja, Valonkantaja. Minustakin sinun kannattaa käydä koulu loppuun, jos mitään parempaa ei tule tilalle. Koululääketieteen tutkinnosta on kuitenkin hyötyä, kun kerran aiot parantamisalalle. Jos koko ala tympisi, sitten asia olisi toinen.
Se äidin luo muuttaminen ja muovitehtaalle meno ei kuulosta kovin rakentavalta vaihtoehdolta, ja ymmärrän hyvin, ettei äitisi ole asiasta NIIN innostunut. Rahakin on muuten kaikessa ns. epähenkisyydessään napakka suunnannäyttäjä.
Joskus vaihtaminen kannattaa. Serkkuni halusi aikanaan lääkikseen, muttei päässyt, huono matemaatikko kun oli. Meni sitten sairaanhoitajakouluun, ei viihtynyt siellä. Keksi, että pääsee Tartoon lääkikseen, lähti sinne kahdeksaksi vuodeksi ja työskentelee nyt Suomessa lääkärinä, pitää työstään.
Mikäli lopetat, voi kuitenkin käydä niin, ettei mitään tule tilalle, ja kaksi vuotta livahtaa joka tapauksessa. Tsemppiä sinne kouluun! Niin kuin kirjoitit, joskus kannattaa etsiä sisältä eikä ulkoa...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 05.10.2006 15:41:28 » |
|
En tiedä miksi tuntuu niin hirveän vaikealta. Siltä että olen jo pitkän aikaan huutanut maailmankaikkeudelle, että mitä pitää tehdä enkä saa vastausta. Siltä että pitää hammasta purren kahlata eteenpäin jossakin rämeikössä tietämättä yhtään minne on menossa... Miksi sielu huutaa? Miksi tekee kipeää? Mitä minulle tapahtuu, tapahtuuko mitään vai olenko jumissa? Mikä on minun tarkoitukseni tässä kokonaisuudessa? Äiti sanoi minulle, että minä mietin liikaa. Lopeta se miettiminen, se ei johda mihinkään. Miten voi lopettaa oman tarkoituksensa miettimisen?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lari
Vieras
|
|
« Vastaus #9 : 05.10.2006 15:49:06 » |
|
Saako ehdottaa. Käy tosi pitkä kävelylenkki 1-1,5h. Kävelet rauhallisesti etkä juokse vaikka kuinka tekisi mieli. Kävele itsesi kanssa yksin ja anna ajatuksesi virrata.... Matkalle mietittävää: Ketä/mitä vastaan sinä taistelet.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Jasca
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 05.10.2006 15:51:17 » |
|
Miten voi lopettaa oman tarkoituksensa miettimisen?
Hmmm... Miten olisi, jos etsimisen sijasta aloittaisikin oman tarkoituksensa hyväksymisen? Eläisit sitä elämää, jossa olet maistellen eri kokemuksia ja etsien niistä uusia makuja. Mikä tässä koulussa tuntuu hyvältä? Millainen oli se hetki, kun huomasin viihtyväni täällä, vaikka suurimman osan aikaa en viihdy? Minusta sinä olet joka tapauksessa oikealla tiellä ja suunnat kirkastuu kyllä ihan itsestään ajan mittaan. Kerran neuvottelussa pomo sanoi mulle, ettei tämä ole mikään tunnejuttu. Oikeastaan sanoisin samaa tässä kohtaa - sydämen ja ajattelun yhteistyö tuottaa tuloksen. Hyviä päätöksiä harvoin syntyy sillä, että tuntuu hirveältä. Koklaa löytykö uusia ajatuksia ja asenteita, kun alat miettiä ja etsiä niitä. Ehkä löytyy ehkä ei ... mitään ei häviä vaikka kokeiliskin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #11 : 05.10.2006 16:07:23 » |
|
Saako ehdottaa. Käy tosi pitkä kävelylenkki 1-1,5h. Kävelet rauhallisesti etkä juokse vaikka kuinka tekisi mieli. Kävele itsesi kanssa yksin ja anna ajatuksesi virrata.... Matkalle mietittävää: Ketä/mitä vastaan sinä taistelet. Tekisin tuon muuten, mutta a) Olen ollut kaksi viikkoa kipeänä ja parantumisen merkkejä ei näy, fyysinen jaksaminen on nollassa b) En pysty tekemään mitään muuta, kuin lukemaan hulluna psykiatriaa (huomenna tentti, vaikea) ja roikkumaan astro.fi:ssä, muuten tulee morkkis siitä etten lue psykiatriaa. Eikä tee yhtään mieli lukea sitä, kun noi muistiinpanot on niin epäselkeät. Ketä/mitä vastaan taistelen? Itseäni. En jotenkin nyt yhtään luota itseeni. Ei nyt olisi aikaa miettiä minkään tarkoitusta, kun tentit ja kirjallisten töiden deadlinet painaa päälle. Olen kohta polvia myöten nesteessä tän motivoitumattomuuteni kanssa. Minussa asuu sen verran täydellisyydentavoittelijaa, että en kestä, jos tulee hylsyjä ja suoritukset jää roikkumaan. Tuntuu että en enää hallitse tilannetta, vaan tilanne hallitsee minua.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Valonkantaja
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 05.10.2006 16:31:19 » |
|
Kasvukivut ovat osa elämää... puurtamista, sopeutumista... Ihmisenä oloa lähes parhaimmillaan! Kyllä minä tiedän että tämä kasvattaa ja muokkaa minua koko ajan... Ehkä hermoni tulevat jatkuvasti kestävämmiksi ja elämä hioo hiekkapaperillaan minusta liian terävät särmät ajan myötä. Olen tässä keskeneräisyydessäni vain hieman kärsimätön. Mutta tuskin olisin tänne Tellukselle saapunut, jos minun olisi tarkoitus leijua jossain vaaleanpunaisessa hattarassa täydellisen tyyneyden tilassa. : Meillä kaikilla on omat esteemme, joiden yli meidän tulee kasvaa... Sillä kaikella on merkitys, jonka joku suurempi suunnitelma sanelee... Nöyrtyisinkö välillä? Ehkä kaikki ei ole minusta kiinni vaan elämästä. Jospa välillä eläytyisin elämään, enkä itseeni.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #14 : 05.10.2006 18:00:31 » |
|
Tsemppiä vaan ja Onnea myös
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|