Tajusin vain äsken, että mun pitää jättää tämä koulu kesken. Tämä koulu, mikä antaisi mulle ammatillisen tutkinnon pohjalle, jotta voisin lähteä opiskelemaan jotain parantamiseen liittyvää.
Voisin minä ilman pohjaakin lähteä. Suorittaa lääketieteelliset kurssit jossain muualla.
Nyt vain tuntuu, että "menen hukkaan" jos pyörin tässä koulussa vielä pari vuotta tietäen, että en ikinä tule tekemään töitä sairaanhoitajana.
Mitä tämä tarkoittaa? Sitä että tuotan pettymyksen kaikille muille paitsi itselleni. Olisin yhtäkkiä työtön joka ei opiskele. Juuri siksi tuntuu siltä, että minun on niin tehtävä. Seuraisin kerrankin sisäistä ääntäni, enkä ylipuhuisi sitä järjellä. Onko se hulluutta?
Minä olen ollut aivan samassa tilanteessa. Jätin kesken koulun, joka olisi kestänyt vaivaiset 2 vuotta ja olisin saanut siitä ammatillisen tutkinnon. Putosin sekä taloudellisesti että tulevaisuudellisesti täysin tyhjän päälle. Se oli hirveän rakasta!
Mutta päivääkään en ole katunut päätöstäni!
Oikeastaan kauhistelen, missä ahdingossa olisin, jos en olisi kuunnellut omaa sisäistä ääntäni ja jättänyt koulua! Nyt olen edelleen vailla koulutusta (ikää 23) ja haahuilen lyhyissä työkokeilu ja työharjoittelu hommissa ansaitakseni elantoni. Vaihdoin myös kaupunkia tuossa vuoden 2003 alussa. Ja olen onnellinen! ^____^
Meidän tehtävämme täällä ei ole tehdä niin kuin muut meidän haluavat tekevän vaan niin kuin me itse haluamme. Jos joku ottaa pettymyksekseen sinun oman onnesi, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Me emme ole vastuussa muista kuin omista päätöksistämme (joskin planetaarisella tasolla olemme yhteisessä vastuussa esimerkiksi maapallosta).
Jos tarkoitat, että vanhempasi pettyisivät päätökseesi, älä lotkauta sille korvaasi. Vanhemmatkin ovat vain sieluja, joiden tämän elämän yksi tehtävä on toimia sinun vanhempinasi. Kun kuuntelemme sisäistä ääntämme, emme voi tehdä mitään väärin. Uskon, että jos kyse nyt on siitä, että vanhemmat pettyvät, heidän pettymyksensä opettaa heille itselleen jotain. En usko, että kovinkaan moni vanhempi mittaa lapsensa arvoa tämän statuksen pohjalta, vaikka valitettavasti tällaisiakin materialistiseen maailmaan 100%:sti kiinnittyneitä sielujakin on. Mutta kaikelle on tarkoituksensa.
Nyt annat mennä ja lopetat koulusi, jos se on sitä, mitä TODELLA haluat! Voin kuitenkn varoittaa, että uuden elämän alussa kaikki on hieman hankalaa. Synnytys on tuskainen ja sinusta saattaa tuntua, että olet tehnyt virheen, kun kaikki kaatuu päälle. Tämäkin kausi loppuu ajallaan ja pian huomaat, että olet paljon onnellisempi kuin ennen ^____^
Onnea!
