No niin.
Ongelmana on kyllä vähän, että kun lukee muiden vastauksia, tulee koko ajan mieleen, että "tuotakin leikittiin tosi paljon" tai "tuotakin rakastin".. Mutta yritän nyt muistaa pahimmat pakkomielteet. :
Kirjat olivat varmaankin rakkaimpia "leluja" koko lapsuuden ajan. Opin lukemaan 3-vuotiaana ja ennen sitäkin minulle on luettu paljon. Rakastin myös tutkia lasten tietokirjoja ja kirjoittaa omia tarinoita (Aurinko lähes Vesimiehessä, Uranus nouseva planeetta, 4. huoneen kärki Vesimiehessä, Merkurius kolmoshuoneessa Vesimiehessä). Eikö muuten tuon neloshuoneen kärjen pitäisi kertoa paljon lapsuudesta?
Lisäksi olin aika monta vuotta hevoshullu. Myös leluista suosituimmat olivat jossain vaiheessa kaikenlaiset hevoset, varsinkin My Little Ponyt - nuo muovikammotukset.
Sen verran oli lääniä ja muita lapsia ympärillä, että myös kaikenlaiset ulkoleikit olivat suosittuja. Rakastin seikkailuleikkejä ja majojen rakennusta. Olin aika raisu poikatyttö monella tapaa ja mm. vaatimalla vaadin jo pienenä itselleni nallipyssyn ja asevyön, joita siskoni ja kaverini kauhistelivat. Onneksi aseinto ei kuitenkaan jatkunut tuon pidemmälle.
Oikeastaan vielä noihin hevosiin liittyen eläinrakkauteni oli muutenkin suunnaton samoin kuin suruni siitä, ettemme voineet ottaa lemmikkejä äitini allergian takia. No akvaariokaloja saimme jossain vaiheessa. Hyvin suosittu leikki meillä oli esim. erilaisten toukkien kerääminen ja niiden "elättäminen" - yleensä huonolla menestyksellä. Eläinraukat.
Mutta tarkoitus oli aina hyvä. Itse asiassa saan vieläkin kamalan huonon omantunnon, kun muistelen käsittääkseni ainoaa kertaa, kun olen "kiusannut" eläintä: Alle kouluikäisenä laitoimme ison lieron muurahaispesään.
Tosin silloinkin oli tarkoituksena ruokkia muurahaisia.
Leikin myös barbeilla ja muilla "tyttöjen jutuilla", varsinkin kouluiässä. Näyttelemistä rakastin. Teimme näytelmiä ja erilaisia näytöksiä sekä koulussa että vapaa-ajalla. Näytelmäkerhossakin olin, mutta se ei ollut yhtä hauskaa. Pianoa soitin ja lauloin. Oli myös liikunnallisia harrastuksia, kuten se ratsastus ja telinevoimistelu, mutta kyllä se liikkuminen oli lapsena enemmänkin sellaista spontaania riehumista.
Ihania olivat myös kaikenlaisten yhteisöjen rakentamiset. Esim. kun siskollani ja minulla oli kirjoituspöydät jossakin vaiheessa vastakkain, kaikki esineet pöydillämme (hajuvesipullot jne.) muodostivat perheitä ja ns. kyläyhteisön, jolla jaksoimme leikkiä paljon. Samoin kävi legojen kanssa (niiden ihanien eläinhahmojen ja niiden talojen).
Alan vähitellen tajuta, että näin perusteellinen selostus ei _ehkä_ kiinnosta ketään muuta kuin itseäni.
Mutta olen (täpärästi) Aurinko-Kalat, nouseva Skorpioni sekä Kuu-Kalat, ja vahvasta Veskari-vaikutuksesta kerroin jo alussa. Kyllä minä "monimuotoisuudestani" huolimatta sanoisin, että olin ehdottomasti eniten vesimiesmäinen lapsena leikkienkin perusteella (lukeminen, tiedonjano, eläinrakkaus, androgyynisyys, seurallisuus).
Linn