seuraava »

[kultainen sulka]

Heip!

Huomasin tuossa viikonloppuna vanhoja valokuvia katsellessa
ikävän tosiasian...

Olen itse halunnut eroa ja todennut sen kaikkien kannalta välttämättömäksi ja ainoaksi ratkaisuksi.

Silti se kolahti...myöntää itselle ,että rakastan yhä  vaikka pitäisi vihata 

Alkoi taas ahdistaa ja tarvitsisin hyviä neuvoja kuinka päästä tämän vaiheen yli   
Välillä menee huonosti ja sitten taas oikein huonosti...

      

[Pikkusisko]

tuttu tunne.  Mutta älä ihmeessä tukahduta rakkautta. Jos tunne ahdistaa, olet tarrautunut menneisyyteen ja siitä sinun pitää päästää irti. Aito rakkaus ei kahlitse eikä vaadi omaksi. 

Aika on paras ystävä. Katsele kuvia ja itke. Kyllä se helpottaa.

[Jasca]

Pikkusisko puhuu asiaa. Eihän rakkaudesta tarvitse irrottautua vaan suhteesta. Ihmisiä kun ei joka tapauksessa voi omistaa, niin nythän sinulla on tilaisuus treenata rakkautta ilman kahlitsemista. Rakasta hyvä ihminen ihan sydämesi kyllyydestä. 
                                                       

[Oikku67]

myöntää itselle ,että rakastan yhä  vaikka pitäisi vihata 

En osaa sinulle neuvoja antaa, mutta tiedän tunteesi..
Minäkin jouduin toteamaan vuosien päästä, että rakastan yhä ex:ääni joka on kohdellut
minua pahemmin kuin kaikki muut yhteensä..

Kärsin ja märehdin, kietouduin itsesyytöksiin ja lopulta olin niin lukossa, etten sietänyt omaa peilikuvaani..
Hiljalleen puhuin tunteistani ihmiselle jolla on vaitiolovelvollisuus ja hän kehoitti hyväksymään tunteen.
 en kehdannu tunnustaa kenellekään läheiselle, luulin etteivät ymmärtäisi
Hissukseen alkoi helpottaa, sitten kerroin jo muillekin ja kas ymmärsivät ainakin osittain..
Nykyisin annan tunteiden tulla ja mennä.. Kun rakastan niin rakastan.. ehkä jonain päivänä on toisin..
VOIMIA SINULLE!!

[Ninneli]

Tuttu tunne..Olen samassa tilanteessa, juuri nyt. Kihlattuni yllätäen jätti minut. Vaikea katsoa kuvia, kuunnella yhteisiä lempimusiikkikappaleita.Mutta olen tullut siihen tulokseeen, että hän hävisi siinä eniten  . Eli en jää enään moniksi vuosiksi jämähtämään paikoilleen. Enään. Elän tästä eteenpäinkin. Koska olen myös elämäni aikana aikasemminkin jäänyt kiinni exiin (jättänyt ja tullut jätetyksi...) Mutta huomasin, että meni monia vuosia siinä "märehtiessä" Mutta se oli hyvin kasvattavaa aikaa myös.... Klassisesti ystäväni sanoivat, ehkä luulivat,että se auttaa " se mikä ei tapa, vahvistaa....." Rakastan silti exääni vieläkin ja en halua kuitenkaan enään häntä takaisin.

Voimia ja valoa sinulle, uskalla elää 

Ninneli

[Rakkauden enkeli]

Silti se kolahti...myöntää itselle ,että rakastan yhä  vaikka pitäisi vihata 

Miksi pitäisi vihata? Voit silti aina rakastaa, vaikka eroaisitkin.   

[taiska]

No toivottavasti et koskaan opi olemaan rakastamatta, sillä jos tunteita kuolettaa se tahtoo heijastua kaikkeen muuhunkin ja tuo vain tyhjyyttä sisälle  .Vihata taas ei kannata, koska sellainen tunne syö vain sinua sisältä ja katkeroittaa.Anna rakkauden olla, kyllä se aikaa myöten tasoittuu eikä tunnu enää pahalta. Vaikka se tekee varmasti kipeää, kun suhde on ohi, niin kuitenkin se on yksi ihanimpia tunteita maailmassa  . Halaus sulle ja kaikkea hyvää 

[^^Queen Nefertiti^^]

Lue kaikki minun tekstini.

Itse olen ihan tunteeton jo exää kohtaan ja eilen keksin yhden harjoituksen. Kuljin mielessäni läpi kaikki meidän tapaamiset ja joka kohdasta tutkin asiaa objektiivisesti. Palveleeko tämä minua? Entä tämä? Jos ei palvele, vedän tunteet pois.

Ja olo on hyvä. Mihin edes tarvitsen toista? Miksei vaikka talvimaisema ole romanttinen sinänsä?

Ehkä dramaattinen päätös kaikelle, mutta kaikki tuntuvat nukeilta näytelmässä. Jos joku näytelmä ei miellytä, lopetan sen. En jää tunteella roikkumaan. 

Siis paljon vaikeampaahan tässä on tää rakastuminen, että tarvitsisi jotakuta.  nimim. unesta herännyt.

[*Kide*]

Eräs viisas mies selitti minulle jokin aika takaperin, jotta rakkaus on energiaa. Kun se nousee ja kohdistuu johonkin, se tulisi hyväksyä sellaisena kuin se on. Kuitenkin jos tuo kohde ei ole ns. hyvä (em. exä tai vieras), tulisi se silti hyväksyä ja kohdata. Jos tuota hyväksyntää ei tee, se jää kalvaan. Jos tuon kohtaamisen uskaltaa tehdä, on tuon rakkauden energian hyväksyminen helpompaa. Kun olet hyväksynyt ja kohdannut, kerro se kohteelle  kerro kuitenkin samalla, että vaikka tunne on ihana yms. se ei tietoisesti valittuna johda mihinkään. Tällöin tuo energia kanavoituu uudelleen ja tulee sinulle voimaksi.

Ja aina elämässä olleita rakkaita ihmisiä jollakin tapaa rakastaa, niistä voi olla mustikkakin, vaikka ei millään muotoa yhteistä elämää takasin ottaisi. Rakkaus on pysyvää, jälkensä jättävää, se on vain meidän valinta rakentaako vai hajoittako se meitä 

Iloa sinun ja teidän kaikkkien sydämiin 

[^^Queen Nefertiti^^]

Se kestääkin yleensä noin puolet suhteen kestosta se suruaika. 

[Heli]

Valitettavasti ei ole muuta keinoa kuin unohtaa.. Ja se ei ole helppoa se.. 
Vaikein asia on unohtaa ne yhteiset hetken ym.. roska...
jeshua kertoo sivuillansa hyvin tämän hetken suhteista.. käväise siellä. www.jeshua.net

 
Jatkettava on silti eteenpäin... 

[^^Queen Nefertiti^^]

Siis järki käteen KS; jos mies tuo 80-90% ikävää fiilistä, et voi jäädä sitä 10-20% fiilaria itkemään. Mene nyyhkyleffaan tai sellaiseen missä onnellinen loppu.. vaikka se George Clooney - Catherine Zeta-Jones leffa mikä se oli, missä nainen oli huijari ja mies juristi.. 

[kultainen sulka]

Käääkkk!!!

Vai puolet suhteen kestosta suruaikaan...KAHDEKSAN vuotta 

Taidan kokeilla sitä leffajuttua...

[^^Queen Nefertiti^^]

Oisko jossain apteekissa nopeutuspillereitä?
 
Energiahoitajat voisi saada sydänsiteet katkottua ja aurat erilleen. Aurojen erottelu kestää noin 9 kk Chris Griscomin mukaan, muista en tiedä.

nimim. hyvä paimen.

PS Voithan kokeilla uutta versiota, kyllä niillä kaikilla keskimäärin se laitteisto löytyy. 

[kultainen sulka]

Kiitos taas hyvä paimen 

Olishaan se yhdeksän kuukautta parempi vaihtoehto kuin kahdeksan vuotta...jos valita saisi 
Niitä pillereitä tuskin löytyy vaikka nykyaikana kaikkea on kyllä saatvilla...