Riimujen historia

Riimukirjoitusta käytettiin germaanisella kielialueella. Näiden merkkien lukutaito ei ollut kaikkien hallussa. Riimun alkusana Runa merkitsee salaisuutta tai kuiskausta, ja niinpä niitä ennemmin tulkittiin kuin luettiin. Merkeistä löytyy germaanisiin jumaliin viittaavaa symboliikkaa. Jotkut kielentutkijat väittävät, että riimukirjoitus on kehittyneempää kuin egyptiläiset hieroglyfit (kuvakirjoitus).

Riimut ovat kirjainten tapaisia symbolimerkkejä, ja riimukirjoituksen arvellaan muotoutuneen Välimeren alueelta saatuja esikuvia vapaasti jäljitellen. Merkkien aakkosjärjestyksestä poikkeava järjestys osoittaa, että riimujen kehitys on ollut muista kirjaimistoista riippumatonta.

Alun alkaen riimukirjoitus kehitettiin puuta varten, minkä vuoksi riimumerkit ovat pystysuoria tai vinoja, eivät koskaan vaakasuoria. Puuhun leikattaessa kohtisuoraan tai vinosti puun syitä vasten saa parhaan tuloksen. Riimukirjoitus on kehittyneempää kuin kuvakirjoitus kuten esimerkiksi egyptiläisten hieroglyfit.

Freijan jumalallisen vihkimyksen riimut: Ansuz-kosmisuus, Fehu-rikkaudet, Gebo-yhteistyö, Kenaz-valaistuminen, Raidho-muutos, Thurisaz-järjestys, Uruz-voima ja Wunjo-tasapaino.

Heimdallin tekojen ja kamppailun riimut: Algiz-suojelu, Eihwaz-puolustus, Hagalaz-levottomuus, Isa-pysähdys, Jera-valmistuminen, Naudhiz-tarve, Perthro-aloitus ja Sowilo-elämänvoima.

Torin yhteistyön ja yhteisyyden riimut: Berkano-kasvu, Dagaz-päivänvalo, Ehwaz-liike, Ingwaz-hedelmällisyys, Laguz-kierto, Mannaz-inhimillisyys, Othala-koti ja Tiwaz-soturi. Wyrd-tyhjyys, tyhjä riimu, muodostaa oman luokkansa.