seuraava »

[Varjotar]

Tulee taas tappokuumat päivät. Onneks on vähemmänn töitä ei tarvii joka päivä itseään polttaa auringossa rahan takia.

[Elwyn]

Kuulinpa just, että eräs työkaveri (jolla takana yli 30v ura mun edellisellä työnantajalla) on saanut potkut Pari vuotta enää eläkeikään muutenkin.

Toisekseen sillä oli tosi iso rooli niissä kuvioissa missä oli viimeksi, joten onpa jännää miten ne siellä hommia sitten jatkossa pyörittää kun se ei tietty saanut tehtyä mtn tiedonsiirtoakaan koska YT:t.

[Elwyn]

Aurallinen migreeni

Ilmankos olikin niin vmäinen fiilis koko päivän.

[Varjotar]

Näitä päivii jotka vois viettää vaa kuolleena maaten sängyssä ku ei jaksa eikä pysty mitää ja kaikki ottaa päähän enemmän ja vähemmän.

[Elwyn]

Huomenna taas töihin ja sanoin meneväni kasiksi (ottamaan vastaan uutta työntekijää) Jos kattelis nyt Vin Dieselin leffan ja laskeutuis sillä tavalla back to business/hell/circus..

Next lomaperiodi sit elokuussa, eli toiv heinäkuussa on hellettä ja erittäin rauhallista töissä

[Elwyn]

Nukuin ehkä sekunnin viime yönä ja fiilis sen mukainen, kohta pakko mennä ZzZ

[Elwyn]

Taas hyvä päänsärky - suorastaan nautinnollista.

[nikki]

Etkös sä Elwyn ole  ..
tr  (päästä syntynyt - päänsäryn indikaattori ) 12  ,
retroili vaakasessa..onko osumia?

[Elwyn]

Osuu 12.huoneeseen,  13   olisi lähinnä tarjolla.  Tällä hetkellä kokonaisvaltaisesti   muuttaa elämää, eli kunhan tästä selviää next steppiin niin saa olla rauhassa vuoteen 2023 asti jolloin on vedetään taas joku pakka uusiksi

[Elwyn]

R.I.P Kirsti Simonsuuri

Kirjailija, tutkija Kirsti Simonsuuri on kuollut

[Elwyn]

Flunssa yrittää, damned + muuta käsi jne. kremppaa, joten on kyllä taas varsinainen johtajafiilis. Onneks sentään lämmintä ja kirjasto auki 18 asti -> täytyy sinne vääntäytyä tänään tai viimeistään huomenna.

[Tiigris]

Vanha pappa makaa sängyssä kaksoispaineventilaattorin maski kasvoillaan. Ei enää saisi henkeä ilman siä ja lisähappea. Hän on 93v. Muistisairas. Liikuntakyvytön. Hän huutaa maskin takaa ja yrittää repiä sitä kasvoiltaan. Yön jäljiltä hän makaa märässä vaipassa ja ripulit alla. Hän on eristyshuoneessa koska hänellä kasvaa ulosteessa bakteeri, joka on tarttuva. Häntä mennään hoitamaan huoneeseen suojaessu ja maski kasvoilla. Pukeutuminen huoneeseen vie aikaa. Siellä toimitaan nopeasti koska kaikki muutkin potilaat odottavat hoitoaan. Käännän häntä yksin vuoteessa kyljeltä toiselle jotta saan vaipan vaihdettua ja kierrän sänkyä puolelta toiselle, olisi helpompaa jos olisi kaveri apuna, mutta kaikki olivat kiinni jossain muussa huoneessa. Huomaan seinätaululta, että toinen omapotilaani toisessa huoneessa soittaa kelloa. Vaipanvaihdon jälkeen pappa jää hieman huonoon asentoon sängyssä, mutta en saa sitä yksin paremmaksi, nyt kun täytyy mennä katsomaan mikä toisessa huoneessa on hätänä.

Riisun suojaimet, on hiki, laitan eristyshuoneen oven kiinni ja kuulen että potilas jää huutamaan maskin takana.

Kävelen toiseen huoneeseen. Siellä on ikäiseni huumeita käyttävä nuori nainen. "Missä vitussa mun lääkkeet viipyy?" hän tivaa. Kysyn, tarvitseeko hän kipulääkettä ja jos, niin missä on kipua. "te sitten vittu kyselette noita tyhmiä kysymyksiä... Siks koska mä oon vitun nisti.. Säkin oot tollanen kyttääjä kun katsot mua noin.. Mee lukeen sieltä papereista mihin mua sattuu!"

Tyydyn vastaukseen ja lähden kävelemään lääkehuoneeseen. Otan huumekaapin avaimet ja etsin oikean lääkkeen oikeaa vahvuutta. Kirjaan lääkkeen käsin kansioon ja lasken jäljelle jääneet kapselit. Avaan tietokoneen, menen potilaan tietoihin ja kirjaan sinnekin lääkkeen. Tähän menee 7 minuuttia. Lähden lääkekipon kanssa kävelemään takaisin potilaani luo, kun huomaan ohi mennen että eräässä huoneessa makaa potilas lattialla. Pistän lääkkeen taskuun, menen huoneeseen ja huomaan että nyt ei hyvin mene. Potilas kouristaa, soitan hätäkutsua ja odotan että työkavereita tulee paikalle. Potilaan omahoitaja ottaa tilanteen haltuun, mutta jään avuksi kymmeneksi minuutiksi, enne kuin pääsen jatkamaan matkaa. Vien kipulääkkeet potilaalleni ja katson vierestä että hän ottaa sen. "nyt sä sitten jäät taas kyttään niinkö... Ja sulla kesti ihan vitun kauan! Näin paljon mä arvostan sun kyttäämistä ja näitä huonoja kipulääkkeitä!" hän huutaa ja paiskaa vesilasin seinään, niin että se menee säpäleiksi. Lähden kansliaan ja soitan vartijalle, mutta kun vartija saapuu, on potilas kadonnut, eikä enää sen työvuoron aikana ilmaannu paikalle, vaikka soitan perään antibiootin tiputusaikaan. Päädymme tekemään virka-apupyynnön lääkärin määräyksestä, minkä vuoksi joudun täyttämään paperilomakkeita ja faksaamaan ne poliisille. Faksaamaan, nykyaikana!

Tämän aamun aikana hoidan lisäksi kolmea muuta potilasta, joista yksi kotiutuu ja tarvitsee hengitysapuvälineen kotiin. Ne luovutetaan meiltä, minun tarvii säätää laite oikeisiin paineisiin ja tehdä luovutussopimus koneelle ja ohjata laite potilaalle, sekä omaiselle. Yksi potilaistani on täysin omatoiminen, hänelle en aamun aikana ehdi tekemään muuta kuin mittaamaan verenpaineen ja lämmön. Mietin työvuoron loputtua että hän jäi täysin vaille huomiota. Eristyshuoneessa kävin neljä kertaa, joka kerralla siivosin ripulit, kahdella kertaa syötin potilaan. Tämä 8 tunnin aikana. Hänen omaiset soittivat aamupäivällä, miten hoitoa jatketaan. Haluavat ehdottomasti lisää tutkimuksia ja että keuhkoista poistettaisiin nestettä, eivät missään nimessä halua että häntä siirrettäisiin terveyskeskukseen jatkohoitoon. Toivovat sydänlääkärin kannanottoa. Kysyvät tarkkaan labravastaukset ja mittaustulokset. Puheluun menee yli 10 minuuttia. Kirjaan tämän kaiken ylös ja vien soittopyynnön lääkärille. Tämän aamun aikana laitoin tippumaan kaksi verivalmistetta, vein lääkeluvattoman työkaverin puolesta kolme kipulääkettä autoi muutaman kerran työkaveria vuodepotilaan asennonvaihdossa.

En käynyt aamupalalla, lounastauko kesti 15min jonka aikana otin yhden puhelun omaiselta ja tulin jatkamaan kylmennyttä ruokaa. Kävin ensimmäisen kerran vessassa työvuoron loputtua pukuhuoneessa.

Kaikki mitä teen, teen yhtäaikaa jonkun toisen asian kanssa ja tiedän että minua odotetaan kolmannessa paikassa ja tiedän myös että kollega tarvisi käsiparia neljännessä paikassa ja lääkäri odottaa kierrolle viidennessä paikassa. Saan haukkuja joskus potilailta, joskus omaisilta, joskus lääkäriltä. Minua on viikon aikana myös purtu ja kiskottu hiuksista (kehitysvammainen potilas). En enää tiedä, miksi teen tätä.

[Tiigris]

Käsittämätön rumba jatkuu joskus viikosta viikkoon. Sitten tulee mukava aika, kun on yhtäkkiä hieman parempikuntoisia potilaita. Tai hyvä arpaonni, minulle jaetut potilaat ovatkin sinä päivänä helppoja. Silloin minun velvollisuus olisi auttaa muita niin paljon kuin ehdin. Nykypäivänä, en enää jaksa koko aikaa tarjota apua. Koska jos on itsellä hetki, että ehtii kerrankin istua töissä vaikka sen 5 minuuttia ilman mitään kummempaa tekemistä, se on ihan luksusta..

Tykkään työstä jossa on puuhaa, inhoaisin sitä, jos olisi vaikka työpäivän viimeinen tunti luppoaikaa ja vain tuijottaisi kelloa vailla tekemistä.

Mutta se riittämättömyyden tunne töissä, kun pahimmillaan ei todellakaan ehdi jutella kunnolla potilaan kanssa. Suorastaan ärsyyntyy jos potilas alkaa jaaritteleen epäolennaista eikä vastaa suoraan kysymykseesi, joka koskee hänen fyysistä vointiaan.

Mun täytyy suoriutua. Kaikkien omapotilaiden täytyy saada ruoka, lääkkeet, aamupesut ja mun täytyy huolehtia heidän tutkimukset ja toimenpiteet, lääkärinkierto ja määräysten toteuttaminen, kotiutus, siirto jatkohoitolaitokseen. Ja kirjata kaikki. Jokaisesta potilaasta, kuinka on syönyt, juonut, pissannut, onko vatsa toiminut, oireet, kipu, annetut lääkkeet. Mun täytyy juosta ajan kanssa kilpaa, että saan tehtyä tän kaiken, ettei se kaadu seuraavan työvuoron niskaan. Siinä ajassa en ehdi pitää vanhusta kädestä tai jäädä hetkeksi aikaa seuraksi. Kuunnella kun mummu kertoo kissoistaan. Mun täytyy seurata kuin haukka jokaisen potilaan vointia, koska ne voi olla tosi huonokuntoisia ja on mun vastuulla, miten nopeasti he saavat apua jos vointi romahtaa. Mä toimin tulkkina potilaiden ja lääkärin välillä, tuoda lääkärille ilmi potilaan oireet joista hän ei kerro mutta joita mä olen havainnut. Mun täytyy suomentaa potilaalle mitä lääkäri puhui kierrolla, kun käytti vain lääketieteellisiä termejä keskustellessaan kollegoiden kanssa potilaan vieressä, eikä ottanut häneen katsekontaktia. Mun täytyy selittää omaisille, miksi lääkäri päätti lopettaa potilaan syöpähoidot tässä vaiheessa ja ottaa vastaan se tunnekuohu mikä sieltä tulee.

Minut ja minun työni ymmärretään koko ajan väärin. Omaiset ovat jopa kellottaneet huoneessa kuinka monta minuuttia menee, ennen kuin kelloon tullaan vastaamaan. Ovat huomanneet, että me hoitaajt käymme istuskelemassa kansliassa koneen ääressä kesken töiden ja jopa juttelemme ja nauramme siellä!

[Elwyn]

Migreeni ja hirvikärpäset <3 + muut elämän issuet

[Elwyn]

Elämä on vaan välillä hiton epäreilua, ei siihen voi muuta oikein sanoa tai todeta.