En ymmärrä aamuyöllisiä tapahtumia (tämä tapahtui n. klo 5), ja haluaisinkin kysyä jos joku osaisi tulkita kokemustani. Säikähdin, ehkä ihan suotta, mutta ainahan se tuntematon vähän tuppaa pelottamaan.
Olin lukenut amputaatiomeditaatiosta pari päivää sitten. Ja se muistui mieleeni poikaystäväni kysyessä, että osaanko rentouttaa jokaisen lihaksen kehossani. Kertoi sen helpottavan omaa unensaantiaan. Mä päätin kokeilla, kun kello tosiaan oli jo viisi, ja uni ei vaan tullut.
Ensin ei tuntunut onnistuvan, sitten huomasin kadottaneeni nilkkani, ja sellainen vähän niinkuin "puutumustila" levisi reisiin, mutta tunsin ne silti vielä. Huomasin, että keskittyminen herpaantui välillä hengittämiseen, ja tunsin taas jalkani täydellisesti. Onnistuin unohtamaan hengityksen tarkkailun, kun aloin hokemaan mielessäni taukoamatta "mulla ei ole jalkoja, mulla ei ole jalkoja, mulla ei ole jalkoja....", aloin tuntea jalkojeni häviävän. Ja mä näin näyn.
Näin miehen makaamassa, samassa asennossa kuin minä, ja musta tuntui että se olin minä vaikka en samalta näytäkään (saati ole mies
). Kuvakulma kääntyi, ja näin miehen alhaalta päin. Leijui makuuasennossa, pimeydessä. Sitten seurasin, kuinka sen miehen ruumis, joka pysyi koko ajan samassa asennossa, alkoi hiljalleen kääntyä pystyyn. Sitten se alko hitaasti pyörimään itsensä ympäri pystysuunnassa.
Vauhti kiihty, ja kiihty, ja lopulta se oli niin kova, että hahmoa ei erottanut, vaan vain vauhtiratoja. Sitten se yhtäkkiä muuttui galaksin kuvaksi. Tiedostin että en ole unessa, säikähdin. Ja galaksi alkoi feidaamaan mustaan taustaan ja katosi. Sydän pamppaillen avasin silmät, enkä tiennyt yhtään mitä ajatella. En tiedä vieläkään.
Nyt esitän vaan itselleni kysymyksiä, että mitä toi ois voinut olla. Olinko saamassa yhteyttä johonkin? Oliko joku ottamassa yhteyttä minuun? Olinko pääsemässä johonkin korkeampaan tilaan? Vai kuuluuko tuollaiset näyt meditoimiseen? Kuuluuko mun edes ymmärtää vielä näkemääni? Olenko sekoamassa, vai tulossa tietoisemmaksi? Oliko se sittenkin vain unta?
