En pyöräillyt naapuripitäjä Kangasalle kuten alun perin olin suunnitellut. Siellä oli liikkeellä auton kanssa törmäillyt loukkaantunut karhu. Poliisikin kehotti ihmisiä varovaisuuteen. Lähdin siis länteen Nokialle ja suunnitelma oli pyöräillä ensin Porin tien varteen ja sieltä Koukkujärven kautta Ylöjärvelle. Ensin Pitkäniemeen kuuntelemaan kaulushaikaran pulloon puhallusta ( siltä se ääni tosiaan kuulostaa ). Ei ollut paikalla, mutta hieno oli ilma, täysin selkeää ja käytännössä täysi kuu etelässä metsänreunan päällä oli upea näky. Ja olihan äänessä sentään luhtakerttunen, kesäyön monipuolisin laulumestari, joka kuitenkin on makuuni liian vauhdikas.
Matka jatkui Porin tielle ja edelleen Koukkujärven kaatopaikan ohi menevälle tielle. Siellä maasto on kallioista ja metsissä paljon mäntyä - sopiva maasto kehrääjälle. Sinne tien sivuun sopivalle maastoa korkeammalle paikalle eväitä syömään ja odottelemaan josko kehrääjä alkaisi surisemaan. Pari minuuttia odottelua ja niin alkoi kuulua vaimeaa surinaa parin sadan metrin päästä. Tyytyväisenä jatkoin matkaa ja ajattelin, että vaikka kehrääjä jäisi retken ainoaksi havainnoksi, olisi retki silti onnistunut. Havahduin aatoksistani, kun iso äänetön lintu lensi tien poikki. Pöllö! Vau! Niitä harvemmin näkee ja aina se säväyttää, kun iso lintu lentää vierestä täysin äänettömästi. Se oli huuhkaja tai viirupöllö. Oli hämärää eikä väreistä saanut selvää.
Matka jatkui, kuu möllötti nyt korkeammalla ja oli jännää pyöräillä outoa tietä sakean metsän keskellä melkein pimeässä. Pari kertaa ylilentävät lehtokurpat sivaltelivat ja rastaat jaksoivat laulaa ahkerasti. Kohti Ylöjärveä ja sieltä mielessä oli eräs peltoaukea, jonka viereisessä järvenlahdessa on sakea ruovikko. Sielläkin on kaulushaikara pulloonsa puhallellut. Mielessä oli myös se, että peltoaukealla on hiiriä ja myyriä ja siis myös pöllöjä. Ruokahalu kasvaa syödessä, niin se vain on :
. Ajelin hiljaa peltoaukean halki menevää tietä ja kuuntelin. Vain keltasirkku oli äänessä, muuten oli hiljaista. Jäin taukoilemaan aukean toiseen reunaan ja ihailin suomalaista maalaismaisemaa. Loivasti kumpuileva viljapelto, jonka yllä täysikuu. Vain Eino Leino ja ruisrääkkä puuttuivat.
Olin jo nousemassa polkupyörän selkään, kun läheltä kuului minulle outo ääni. Se toistui muutaman toiston sarjoina enkä meinannut ensin käsittää ollenkaan, että mikä äänen aiheuttaja voisi olla. Hiippailin lähemmäs ja kuulin sitten äänen paremmin. Mietin vaihtoehtoja ja sitten välähti, sehän taitaa olla viiriäisen kolmitavuinen bytbytys. Kuuntelin lisää ja varmistuin asiasta. Olin aikas tohkeissani eikä kaulushaikaran kuulematta jääminen harmittanut enää yhtään. Viiriäinen on hävinnyt Suomesta sukupuuttoon, mutta muutamia koiraita saapuu joka vuosi Suomeen, eivät vain löydä naaraita. Ne kun eivät liiku niin laajalla alueella kuin koiraat.
Retki oli onnistunut yli odotusten, mutta vieläkin oli jäljellä mukava yllätys. Lielahdessa kuului läheiseltä rakennustyömaalta kummaa linnunlaulua. Pysähdyin kuuntelemaan ja vei hetken, että kuulin laulun kunnolla. Liikennettä oli kuitenkin vaikka kello oli jo puoli kolme. Laulaja oli mustaleppälintu. Leppälinnun ulkomaan serkku, joka on Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Harvinaisuus siis tämäkin ja tunnelmat oli itsellä, että johan nyt on markkinat
. Että osaa yhdelle miehelle sattua ja tapahtua.
Jos suurristi toi Sepolle hole-in-one`n niin minulle se toi viiriäisen, jota en ollut koskaan livenä kuullutkaan. Mustaleppälintu sentään pesii vuosittain Pirkanmaalla yhden tai kahden parin voimin, viiriäistä ei edes tavata joka vuosi Pirkanmaalla. Ehkä tämä suurristi tosiaan on sellainen, että varsinkin nyt pitää tehdä niitä omia juttuja, vaikka muut vähän ihmettelisivätkin. Varmasti ohimenevistä autoista katseltiin minua ja mietittiin, että kuka hullu täällä tähän aikaan päivästä pyöräilee. Vuodenkierron seuraaminen on se mun juttu ja se pitää jalat tukevasti maan pinnalla. Vuodenaikojen hidas vaihtuminen ja eläinten puuhastelut toistuu vuodesta toiseen samoina pörssikursseista riippumatta. Kauas on ihminen taloussotkuineen luonnosta vieraantunut.
http://lintukuva.fi/Linkin takana on sivusto, jolla voi katsella ja kuunnellakin monia lintulajeja.
Luhtakerttunen Acrocephalus palustris, viitakerttunen Acrocephalus dumetorum, kehrääjä Caprimulgus europaeus, kaulushaikara Botaurus stellaris, lehtokurppa Scolopax rusticola, viiriäinen Coturnix coturnix.
Viitakerttunen on luhtakerttusen rauhallisempi sukulainen ja yksi lemppareistani - suosittelen
Viiriäisen laulua ei näköjään sivustolla ole.
Muutama jutussa mainittu lintu vielä lisää. Keltasirkku Emberiza citrinella, ruisrääkkä Crex crex, mustaleppälintu Phoenicurus ochruros, leppälintu Phoenicurus phoenicurus.
