seuraava »

[Ajatus]

Tässä oli muutamiakin esimerkkejä naisista, jotka ovat muuttaneet kantaansa kolmekymppisenä lasten hankkimisen suhteen. Ei mikään ihme, sillä onhan yleisesti tiedossa, että naisten hedelmällisyys alkaa laskea kuin lehmän häntä kolmenkympin jälkeen. Minullakin on monta kaveria, jotka eivät ole koskaan aiemmin halunneet äideiksi, mutta nyt tämän "korkean iän" (heh) tullen ovat ajatuksiaan muuttaneet. Itsekin olen sen vuoksi pohtinut asiaa paljonkin, mutta tullut lähinnä siihen lopputulokseen, että kyllä vihoviimeinen syy tai motiivi miksi itse harkitsisin lapsen saamista olisi se, että joku muu kuin minä itse haluaisi että niitä saisin. Ehkä tässäkin kohtaa astuu tuo ykköshuonepainotukseni kuvaan. Haluan siis, että se halu lähtee omista toiveistani, ei peloistani. Esimerkiksi pelosta, että nyt olisi jotenkin "viimeinen tilaisuus" tai pelosta, että jään kaveripiirin ulkopuolelle tai pelosta, ettei minua arvosteta naisena kun en ole äiti.

Toisaalta en kuitenkaan ollenkaan epäile, ettenkö olisi ihan hyvä ja vastuunsa kantava äiti, jos saisin lapsen, tai ettenkö rakastaisi lastani. Ja uskon, kuten monet muutkin täällä, että jos joku sielu nyt välttämättä haluaa juuri minun lapseni rooliin, niin eiköhän hän sitten tavalla tai toisella elämääni ilmesty. Tietoista halua minulla ei kuitenkaan äidin rooliin ole ikinä ollut ja toivon että läheisenikin hyväksyvät sen, etten ehkä sellaiseksi koskaan ryhdy. Toistaiseksi olen yllättävän vähän kohdannut lapsikyselyjä, mitä hieman olen ihmetellytkin - toiset kun tuntuvat ihan ahdistuvan niiden määrästä. Ehkä naimisiinmeno olisi se taikasana, monillahan nämä kyselyt lisääntyvät räjähdysmäisesti siinä vaiheessa...

Minusta on hienoa tuo, mistä AthaMaarit kirjoitti, että "Ensimmäistä kertaa tuhansiin vuosiin nainen on itse vapaa päättämään haluaako lapsia vai ei.". Tässä kiteytyy myös oman kuumerkkini vapauden kaipuu tämän hoiva-asian (kuu) suhteen. Ja ehkä tuo Vesimies tekee sen, ettei niin pelkää olevansa "luonnoton" vaikkei äidiksi haluakaan. Oikeastaan olen myös ollut vähän yllättynyt siitä, miten harvoin adoptiotakaan ajatellaan omien lasten saannin vaihtoehdoksi. Kysymys ei taida olla ihan pelkästä äidin rooliin ryhtymisestä, vaan ikään kuin "naiseksi tulemisen rituaalista" raskauden ja synnytyksen kautta, sekä ehkä myös toisten naisten arvostuksen saavuttamisesta tätä kautta? En tiedä, mutta tässä lienee joku perinaisellinen biologinen juttu, joka toisille on selvää pässinlihaa ja esim. minulle ihan ufoa. Ehkä olen useammassa edellisessä elämässä ollut mies...

Joka tapauksessa, tosi hienoa suvaitsevaisuutta tästäkin ketjusta löytyy ja kunnioitusta ihmisten tekemiä valintoja kohtaan. Jotenkin se asia, että on ylipäätään vapaus itse tehdä valintoja, on minulle ollut elämässä tosi tärkeä juttu oivaltaa ja kaikki asiat, tämäkin, tuntuvat aina jotenkin johtavan siihen.

[K-NRJ]

Tuo mitä juuri kirjoitit, Ajatus, on täyttä totta. Vaikka monesti Suomea mollataankin, niin sikäli oli onnenpotku syntyä Suomeen, koska täällä naiset voivat itse päättää suuntautumisestaan uralle tai kotiäidiksi (biologiset seikat poislukien). Kun nuorena seurustelin ulkolaisen miehen kanssa, niin hän piti itsestäänselvänä, että kun lapsia tulee, niin minä jään kotiin huolehtimaan kodista ja lapsista... HUH, ei olisi minulle sopinut!! 

Minä halusin molemmat, uran ja lapset (tosin ne tulivat yrittämättä) ja vaikka kiire on välillä niin kova että päätä huimaa, niin olen todella onnellinen että minulle on tämä onni suotu! 

[Hiisitär]

Oikeastaan olen myös ollut vähän yllättynyt siitä, miten harvoin adoptiotakaan ajatellaan omien lasten saannin vaihtoehdoksi. Kysymys ei taida olla ihan pelkästä äidin rooliin ryhtymisestä, vaan ikään kuin "naiseksi tulemisen rituaalista" raskauden ja synnytyksen kautta, sekä ehkä myös toisten naisten arvostuksen saavuttamisesta tätä kautta? En tiedä, mutta tässä lienee joku perinaisellinen biologinen juttu, joka toisille on selvää pässinlihaa ja esim. minulle ihan ufoa.

Minulla tuo on ihan sama juttu - en vain ymmärrä, miksei adoptio ole niin arvostettua, mitä sen minusta pitäisi olla. Siinähän annetaan jollekin lapselle koti, perhe, turva ja rakkaus, jollekulle sellaiselle, joka todella, ihan todella, tarvitsee niitä. Jos minussa joskus äiti herää ihan toden teolla, niin haluan ehdottomasti adoptoida lapsen. Vaikka tosin epäilen tätä.

Yksi adoption ongelmista on tietysti se, että prosessi on pitkä, rankka ja taloudellisesti vaativa. Samoin olen saanut sellaisen kuvan, että suurimmalla osasta miehistä on vaikeuksia kasvattaa vieraan miehen lasta. Ehkä se on vain sitä biologista eläintä meissä - täytyy varmistaa, että oma suku jatkuu, vieraiden jälkeläisistä viis.

[VE!]

AthaMaarit, en suinkaan tarkoittanut että vanhempana pitää muiden, nuorempien ihmisten mielipiteitä huvittavana. Tarkoitin omia mielipiteitä. Ihmisiähän on eri kehitysasteilla täysin iästä riippumatta. Jokainen heistä kuitenkin kehittyy eteenpäin ja oppii ja ymmärtää lisää vanhetessaan, ja omat aikaisemmat mielipiteet jalostuvat.

Minusta ikään ei muutenkaan liity sen kummempia arvotuksia. Jokainen käy läpi samat elämän vaiheet (jos hyvin käy) ja on samalla tavalla ärsyttävä teini, kuumista-aalloista kärsivä keski-ikäinen ja kitisevä vanhus (ja samat positiivisessa mielessä  ). Eri vaiheissa tietää/ymmärtää eri verran, erilaisia asioita. Eikä siinä ole mitään vikaa.

Juu niin ja tuosta intuitiosta, pidän hienona että sitä kuunnellaan, mutta suhtaudun siihen varauksella; niin sinun, muiden, kuin omalla kohdallanikin. En yritä väittää että se olisi väärässä, mutten myöskään usko siihen noin vain.

En itse ainakaan missään tapauksessa yritä käännyttää sinua. Kuten jo pariin otteeseen sanoin, lapsien hankkiminen tai lapsettomuus on jokaisen oma asia. Päässäni vaan alkaa aina hälyytyskellojen pirinä, jos ihmisillä on jostain asiasta jyrkkiä mielipiteitä. Mutta älä ainakaan minun kohdalta koe itseäsi painostetuksi! 

(niin ja muuten, orgasmin kautta nainen on aikojen alusta pystynyt säätelemään raskaaksituloaan. Tämä taito on kyllä ollut hukassa aika kauan, kun naisen ei uskottu olevan seksuaalinen olento... Lukekaa esim. Heusalan Naisen seksuaalisuus)

[Q]

Ehkä se on vain sitä biologista eläintä meissä - täytyy varmistaa, että oma suku jatkuu, vieraiden jälkeläisistä viis.

Aika mustavalkoisesti näät nää asiat, AthaMaarit . Sellaisen kuvan ainakin saa paitsi tästä lausahduksesta, niin myös siitä, miten ehdottomana totuutena tunnut pitävän noita omia karma-käsityksiäsi. Ja sinulle ne varmasti sitä ovatkin, mutta tulee muistaa, että kaikki eivät siihen yhdy.

No joo, voi olla, että käsitän vain sinut väärin, koska todella tunnumme ajattelevan, näkevän ja kokevan asiat hyvin eri tavoin. Siksi väärinymmärryksille jää runsaasti sijaa, vaikka kuinka oikeasti ponnistelisi ymmärtääkseen myös toisen näkökulman. Kuitenkin mulle tulee yhä uudestaan ja uudestaan sinun tekstejäsi lukiessa se tunne, että kovasti toivot ja odotat ymmärrystä ja hyväksyntää omille näkemyksillesi aiheesta, mutta samaan aikaan tunnut olevan hiukan kyvytön tai haluton itse laajentamaan katsantokantaasi.

Ihan aiheestakin sinua loukkaa/ärsyttää, että ihmiset eivät tunnut ymmärtävän/hyväksyvän, että kertakaikkiaan et vain halua äidiksi ja piste. Samaan aikaan heittelet itse ilmoille varsin yksioikoisia ja monesti täysin virheellisiäkin käsityksiäsi/kuvitelmiasi siitä, miksi joillekin naisille taas äitiys nousee hyvinkin merkittävälle sijalle elämässä. Et tunnu ymmärtävän heitä/meitä yhtään sen paremmin kuin hekään/mekään sinua? Tästä ymmärtämisen vaikeudesta huolimatta itse ainakin kovasti kamalasti yritän siihen pyrkiä, mutta ihan kuin sinä ja ehkäpä monet muutkin lapsettomuuteen omasta haluastaan päätyneet automaattisesti ajattelisivat, että kun äidiksi haluavilla naisilla on ikään kuin yhteiskunnan hyväksyntä takanaan, he eivät enää tarvitse/ansaitse yksittäisten ihmiset ymmärrystä. Onko näin?

Minä ainakaan en henkilökohtaisesti lainkaan jaa tätä rivien välissä selvästi elävää käsitystä ja maailmankatsomusta, jossa lapsettomuuden valitsevat olisivat jotenkin automaattisesti ja itsestäänselvästi henkistyneempiä ja korkeammalla kehityksentasolla älyllisesti ja sielullisesti ja äidiksi/isäksi haluavat vain alkeellisia, eläimen lailla biologisia tarpeitaan ja perimäämme kirjoitettua suvunjatkamisviettiä toteuttavia olentoja. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että lapsettomuus olisi vääjäämättä se yksi ja ainoa henkisen ja sielullisen kehityksen suunta, johon me jokainen kasvamme aikanamme kunhan vain ensin luovumme näistä naurettavista biologisista tarpeistamme ja evolutiivisista jäänteistämme. Sen sijaan uskon, että todellinen korkeampi tietoisuus ja sielun jalostuminen edellyttää pikemminkin sitä, että oppii tasapainoisesti ja harmonisesti yhdistämään itsessään henkisen ja ruumiillisen, sielun, mielen ja sydämen, älyn ja vaistot, eläimen ja ihmisen, kuin että pyrkisi kokonaan luopumaan siitä toisesta. En usko, että sen paremmin ihmisen sisäistä maailmaa, kuin ulkoista asioiden ja käsitteidenkään maailmaa voi suorilta käsin jaotella maallisiin ja henkisiin, hyviin ja pahoihin. Lapsen syntymäkin esimerkiksi on äärimmäisen henkinen kokemus, tätä ei moni tule ajatelleeksi ennen kuin on itse sen kokenut -sen verran hiljattain, että voidaan vielä puhua tästä elämästä

Ihan vilpittömästi kunnioitan ja arvostan heitä, jotka omasta vapaasta tahdostaan lapsettomuuteen päätyvät. Voi olla, että elämme vielä murrosaikoja, mutta jos ei nyt vielä niin ainakin pian olemme varmasti tilanteessa, jossa äitiyttä ei pidetä enää normina, vaan yhtälailla valintana kuin mitä tahansa muutakin asiaa elämässä. Ja tästä aatteellisesta vallankumouksesta hyödymme toivottavasti me kaikki! Lapsettomuuden valitsevia arvostetaan vapaina ja itsenäisinä omantienkulkijoina, eikä vain viallisina luonnon oikkuina. Myöskään äitiyden valitsevia ei toivottavasti enää pidetä vain typerinä kanaemoina tai eläimellisesti vaistojaan toteuttavina alkuihmisinä, joilla ei ole mitään käsitystä todellisesta hengen ylevyydestä ja sielun sivistyksestä , vaan heidätkin opittaisiin yhtälailla itsenäisinä ja vapaina näkemään, ihmisinä, jotka myös omaa kohtaloaan toteuttavat ja määräävät.

Voi, mikä naivi idealisti nyt varmasti mielestänne olenkaan, mutta ihan tosissani toivon, että jonakin päivänä voimme kaikki kokea nauttivamme tasavertaista kohtelua ja meidän on helpompi ymmärtää ja kunnioittaa toistemme valintoja sovussa keskenämme, tuntematta tarvetta puolustella tai selitellä polkujamme puolin tai toisinkaan. Vaikka vielä nämä tämänkaltaiset keskustelut taitavat nostaa kuohuvia tunteita pintaan itse kussakin, niin jo näissäkin se hedelmän siemen itää. Kyllä minusta ainakin tuntuu, että jokaisen tällaisen vuoropuhelun jälkeen voin taas hippusen paremmin ymmärtää sitä toistakin osapuolta. Jotenkin silti toivoisin vielä, että tämä ymmärrys ja kunnioitus leviäisi molempiin suuntiin...
 :

[Hiisitär]

Jepjep, tarkoitukseni ei ole loukata äiti-ihmisiä eikä typerästi ajatella, että lapsien hankinta on VAIN biologinen seikka. Minulle on vain erittäin tärkeää ymmärtää ihmisten henkilökohtaiset sielunsuunnitelmat ja karman polut. Minulle ensin tulee henkinen ymmärrys ja sen jälkeen fyysinen ymmärrys Intuitio on minun oppaani sillä olen huomannut, että jos sen ääntä jättää kuuntelematta, siitä ei seuraa mitään hyvää.  :

Toisekseen minua kiinnostaa ihmisessä erittäin paljon tämä evoluutionaallinen, biologinen ja pyskologinen puoli. Miksi asia on maallisessa seikassaan näin kuin se on? Mielestäni on tärkeää tiedostaa myös elämän maalliset seikat.

Hmm... kai mie vain olen luonteeltani sitten niin kovasti peili. Kun minulle työnnetään koko ajan mustavalkoista "Sinun TÄYTYY hankkia lapsia, olet nainen, se kuuluu sinulle!" niin minusta se heijastuu takaisin sanojaan sitten toiste päin : "Ei ikinä lapsia! Mitä sinä oikein kuvittelet?!" Olen vain niiiiiiiin lopen kyllästynyt tähän itsestäänselvyyteen, että tokihan minulle niitä lapsia tulee, sanoinpa mitä tahansa ja plaaplaaplaa *huokaa* Ei koko ajan jaksa olla puolustelemassa omia valintojaan ja edelleen uskon, että lapsettomuus naisen kohdalla on vielä tabu. Eihän miehiltä yleensä koskaan udella, milloin ajattelit hankkia lapsia, mutta naisilta sitä tentataan koko ajan. Kunpa maailma olisikin noin ihana,kun kuvailit, Katja! Että saisi olla vain.

Minulle tämä lapsettomuus asia nimittäin on, että EI lapsia ja piste. Muiden ihmisten päätöksistä lasten ja perheen suhteen en välitä - se asia ei kuulu minulle, ihan kuin minun lapsettomuuteni ei kuulu muille. En missään vaiheessa ole halunnut antaa kuvaa, että pitäisin lapsia hankkivia naisia typerinä ja alempiarvoisina tai paheksuisin sitä, että naiset käyttävät tätä raskaaksitulemisen lahjaansa hyväkseen. Sillä ei ole minulle väliä, jokainen toteuttakoon itseään ja sieluaan miten haluaa. Olen puhunut vain Itsestäni.

Minä ainakaan en henkilökohtaisesti lainkaan jaa tätä rivien välissä selvästi elävää käsitystä ja maailmankatsomusta, jossa lapsettomuuden valitsevat olisivat jotenkin automaattisesti ja itsestäänselvästi henkistyneempiä ja korkeammalla kehityksentasolla älyllisesti ja sielullisesti ja äidiksi/isäksi haluavat vain alkeellisia, eläimen lailla biologisia tarpeitaan ja perimäämme kirjoitettua suvunjatkamisviettiä toteuttavia olentoja.

Voi ei, en missään nimessä tarkoittanut, että sitä olisi jotenkin henkisesti ylempänä, jos on lapseton Lapsettomuudella ei ole mitään tekemistä henkisen kehityksen kanssa. Itselläni on vain ollut jo useamman elämän tilanne se, ettei kenenkään ole tarvinnut syntyä lapsekseni eikä minulla ole enää mitään sielullista tehtävää, joka hoituisi parhaiten äitiyden kautta. Vanhemmus on vain yksi osa sielullista kehitystä ja oppimista, niitähän on paljon muitakin. Minä olen saanut tilini tasaan muiden sielujen kanssa tuon asian tiimoilta, mutta sitten taas toisaalta on vielä muita asioita, joita hion.

[Ajatus]

Hui, enpä minäkään kyllä mitenkään ollut yhdistänyt lapsen saamista siihen, että se olisi jotenkin "alhaisempaa" henkisesti. Mutta tokihan sellaisenkin käsityksen voi joku saada. Itse kylläkin suuresti kunnioitan kaikkia äidiksi haluavia siitä kyvystä ja halusta ottaa vastuuta toisesta ihmisen fyysisen elämän alkumetreistä. Varmasti lapsen kanssa eläminen on yksi kasvattavimmista asioista maan päällä.

Ja Kaurisenergiaa, jos jälleensyntymisajatukseen palataan, niin ehkä olemmekin ennalta valinneet Suomen asuinpaikaksemme juuri tuon edistyksellisyyden vuoksi, kuka tietää...joka tapauksessa minusta on aina hienoa, jos ihmiset pystyvät toteuttamaan elämänsä haaveita ja elämään kuten haluavat, sisälsi se elämä sitten lapsia tai ei.

[selkälokki]

Minä ainakaan en henkilökohtaisesti lainkaan jaa tätä rivien välissä selvästi elävää käsitystä ja maailmankatsomusta, jossa lapsettomuuden valitsevat olisivat jotenkin automaattisesti ja itsestäänselvästi henkistyneempiä ja korkeammalla kehityksentasolla älyllisesti ja sielullisesti ja äidiksi/isäksi haluavat vain alkeellisia, eläimen lailla biologisia tarpeitaan ja perimäämme kirjoitettua suvunjatkamisviettiä toteuttavia olentoja.

No joo, toivottavasti et ainakaan minun rivien välistä saanut moista käsitystä, koska niin en todellakaan ajattele.
Oma mielipiteeni on yleensäkin se, ettei ihmisiä voi luokitella korkeammalle tai alemmalle kehitystasolle henkisessä kehityksessä.
Jokuhan voi tietty niin tehdä, mutta itse ajattelen niin, että jokainen on omalla matkallaan ja kehittyy omaan tahtiinsa, enkä jaksa arvostella ihmisten kehitystä. Minä myös arvostan niitä jotka hankkivat lapsia ja huolehtivat sitten myös niistä.
Ja itseasiassa on onni, että toiset hankkivat niitä useamman, niin ei meikäläisen tarvitse sitten senkään puoleen niitä hankkia. Säilyy tasapaino.
Alunperinkin halusin vain tietoa sterilisaatiosta, enkä keskustelua, kumpi parempi lapsettomuus vai "lapsellisuus". Koska molemmathan ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja, riippuu vaan kumpi kenellekin sopii.
Haleja kaikille ja aurinkoista mieltä, onpa siellä kotona sitten pikkuisia tai ei.

[Julietta]

Muutama sekalainen kommentti:

Kaurisenergiaa, noin adoptioasia käytännössä menee. Olin exän kanssa vuoden verran adoptiojonossa. Siinä ajassa emme päässeet vielä edes ensimmäiseen haastatteluun. Exäni oli jotenkin asiaa vastaan, vaikka suostui 'harkitsemaan'. Nykyinen mieheni taas ilmoitti, että adoptioon hän ei lainkaan suostuisi.

Selkälokki, tunnen kolmekin miestä, jotka ovat valinneet strerilisaation. Toinen mietti ennen operaatiota, miten se vaikuttaa chin virtaukseen (hän on kung fu -opettaja), mutta päätteli sitten, ettei vaikutus ole suuri. Yksi miehistä taas valitti, että orgasmien laatu oli huonontunut operaation jälkeen.

Atha ja VE, tuo intuitioon luottaminen on yleisempänäkin teemana mielenkiintoinen kysymys. Minut intuitio on vienyt niin totaalisesti metsään ainakin ihmissuhteissa, että kuuntelen sisäisiä ääniä hieman skeptisesti. Ja siihen en usko, että ihminen tietäisi kovin tarkkaan elämänsuunnitelmaansa. Jos ei siis ole valaistunut:)

Ainakin minulla on muuten maallisten kuvioiden kanssa paljon opittavaa, ja maallinen puoli toimii testinä henkisille opeille. Ainakin yhdessä edellisessä elämässäni olen kyllä valinnut luostarielämän ja lapsettomuuden, mutta juuri nyt se ei olisi vienyt minua eteenpäin (ajatus on kyllä kiehtonut hetkittäin).

[Hiisitär]

Atha ja VE, tuo intuitioon luottaminen on yleisempänäkin teemana mielenkiintoinen kysymys. Minut intuitio on vienyt niin totaalisesti metsään ainakin ihmissuhteissa, että kuuntelen sisäisiä ääniä hieman skeptisesti. Ja siihen en usko, että ihminen tietäisi kovin tarkkaan elämänsuunnitelmaansa. Jos ei siis ole valaistunut:)

Se, että kuuntelee intuitiota ja tekee sen mukaan ei tietenkään tarkoita, että välttämättä saisimme osaksemme pelkkää hyvää ja vain sellaista, mitä haluamme ja mistä on iloa. Intuition tarkoitus on johdattaa meidät paikkoihin ja tilanteisiin, jotka ovat kasvumme kannalta parhaita. Sanoohan vanha itämaalainen viisauskin, että hyvä opettaja ei tee oppilaalleen sitä, mitä tämä haluaa vaan sen, mikä on tälle hyväksi.

Uskon, että ihmissuhteillasi on ollut merkityksensä ja tarkoituksensa ja olet toiminut oikein. Ovat minunkin aikaisemmat miessuhteeni menneet ihan pöheikköön, mutta näen kuitenkin (näin jälkeen päin) mikä tarkoitus niillä oli. Yksi oli se, että molemmat olivat auttamassa minua matkallani tapaamaan seuraava miestä, niin absurdilta kuin se kuulostaakin! En ala tässä nyt tarkemmin selittää miten asiat johtivat toiseen ja taas toiseen, koska saisin sepittää melkein viimeisten 10 vuoden ajalta nuo tapahtumat.

Katsomalla menneisyyteen sitä huomaa, miten asiat ovat linkittyneet toisiinsa niin hienosti, ettei asiaa ole aina edes huomannut! Ja silti ollaan juuri tässä ja nyt - oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja silti yksilöllisesti ^_____^

[taiska]

Minulle ja miehelleni oli niin selvää omien yhteisten lapsien hankkiminen ja halu oli niin voimakas, ettei sille olisi voinut mitään.Me molemmat olemme aina halunneet omia lapsia.Minusta se juontaa juurensa rakkaudesta.Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin on jotenkin ihana ajatella, että MEIDÄN lapsemme.Jos haluaa lasta mutta ei voi saada omaa niin silloin tietenkin Odoptio on hyvä vaihtoehto.Minun siskoni taas ei koskaan ole halunnut lapsia ja ainakaan perhepiirissä se ei ole kenelläkään koskaan ollut mitään outoa.Hän rakastaa lapsia ja on se ihana täti joka aina muistaa kauheeta (lähes 20 veljen tai siskon lasta) katrasta , mutta ei ole halunnut omaa lasta joten se on hänen oma valintansa eikä kukaan ole sitä ihmetellyt.Jos lapseton elämä sopii niin SO WHAT ? Ei siinä mitään tarvitse selitellä jne.... Toiseksi vanhin tyttäreni kysyi 5-vuotiaana " äiti onko lapsia pakko tehdä ?", vastasin hänellä, että "ei ole ja lapsia ei missään nimessä saa tehdä jos ei halua !", johon tyttäreni (hoiti aina pikkusiskoaan tunnollisesti, kun äiti apua tarvitsi ) vastasi, että "minä olen ajatellut että en taida tehdä yhtään lasta , kun ne aina huutaa  " Tänäpäivänä hänellä on 1 lapsi ja rakkautta on riittänyt ja toinen on mielessä  .

[K-NRJ]

Minulle tuli eilen illalla taas uusi näkökulma tähän sterilisaatioasiaan. Soitin nimittäin vanhalle tädilleni toivottaakseni hyvää pääsiäistä ja juteltiin siinä sitten muitakin kuulumisia. Täti kysäisi että joko on kolmas lapsi tulossa ja että ethän sinä hyvä tyttö todellakaan tehnyt silloin sitä hirvittävää toimenpidettä (kerroin tädilleni silloin tehneeni sterilisaation toisen lapsen jälkeen). Johon minä että kyllä meille taitaa kaksi lasta olla tarpeeksi.

No, tädin kanta taas oli seuraavanlainen: kaikki lapset ovat Jumalan lahja, ja on väärin estää heitä syntymästä. Tämä täti ei ymmärrä haluani edetä uralla ja panostaa siihenkin. Jos vielä kolmas tulisi, niin kyllä aika olisi tiukilla, sillä olen sitä mieltä, että jos lapsia tekee niin heistä myös pitää huolehtia.

[Q]

sillä olen sitä mieltä, että jos lapsia tekee niin heistä myös pitää huolehtia.

Todellakin! Lapsilla/sieluilla on toki oikeus syntyä tähän maailmaan, mutta mielestäni heillä (meillä) on myös oikeus syntyä tänne haluttuina ja rakastettuina. Jos todella tuntuu, että oma aika ei riitä useampiin lapsiin tai lapsiin lainkaan, tai ei muuten vain halua niitä, ei halua tai ole valmis omistautumaan heistä huolehtimiseen, niin kannattaa huolehtia ehkäisystä -sillä tavoin ja niin lopullisesti, kuin itse tarpeelliseksi katsoo.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että jotkut ihmiset/kulttuurit/uskonnot tuomitsevat syntyvyyden säännöstelyn ylipäätään. Kyllä näitä asioita on aina katsottava ja ajateltava tapauskohtaisesti. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi kyllä vakavissaan miettiä näitä asioita ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Että mihin on valmis ja mihin omat voimavarata ja intressit riittää. Ja tätä mieltä olen siitäkin huolimatta, että minua tuskin olisi olemassa, jos omat vanhempani aikoinaan olisivat todella kypsästi ja vakavasti istahtaneet alas yhdessä näitä asioita kelailemaan.

[K-NRJ]

Sinäpä sen taas sanoit nasevasti, Katja-Q! Minulla ei periaatteessa olisi mitään kolmatta lasta vastaan, mutta kun ajattelen kuinka paljon se vaatii meiltä vanhemmilta: aikaa, rakkautta, paneutumista...  Niin tämä kaikki on sitten pois niistä omista menoista ja työelämästä.

Hmm. Ehkä mieleni sittenkin muuttuu joskus kolmen vuoden päästä, kuka tietää. Ainakin nyt olen sitä mieltä, että omat voimavarani riittävät kahteen.

Ehkäpä tässä olisi vastaus myös Selkälokille. Jos et todellakaan halua ottaa vastaan pientä, josta huolehtisit ja rakastaisit, niin sittenhän se on selvä: Sterilisaatio taitaa olla se paras ratkaisu sinulle. Kuten tuossa edempänä jo todettiin, prosessina se ei ole iso.

[Julietta]

Atha, toivoisinpa, että intuitio johdattelisi minuakin noin selkeille poluille. Mutta niinkin on käynyt, että ainoana opetuksena intuition seuraamisesta on ollut se, että intuitio vie metsään. Parisielufarssini oli juuri sellainen case.

Varmasti jotkut harhapolutkin ovat tarpeen ja kasvattavat. Sisäisen äänen tehtävä on kuitenkin mielestäni se, että (jos sitä kuuntelee) ei joutuisi oppimaan kaikkea niin negatiivisten kokemusten kautta.

Voi olla, että jotkut ovat lahjakkaampia intuition käytössä. Olen yrittänyt treenata intuition käyttöä koko ikäni, mutta antaisin itselleni tästä taidosta kouluarvosanaksi ehkä 8-.

VE kirjoitti, että vain aika näyttää intuition toimivuuden, ja mielestäni se oli osuvasti sanottu.

Tämä intuitioteema sivuaa ap:n aihetta vain osin. Jos intuitiosta tulee joskus oma topicinsa, ruodin kokemuksiani syvemmältä...