Syyskuun kahdeksannesta päivästä eteenpäin vallitsee maapallolla kohtalaisen sekasortoinen tunnelma Saturnuksen ja Neptunuksen tehdessä viimeistä tarkkaa neliötä keskenään. Itsekään en tahdo uskoa todeksi tätä jonkinlaista tyhjyyden tunnetta ja näköalattomuutta lähitulevaisuuteen. Kosmos liuottaa pois silmistä ja mielestä kaiken sellaisen, joka on rakentunut minkäämlaiselle pakolle, velvollisuuden tunteelle tai kylmille materiaalisille laskelmille. HUH HUH Näinkö vähän siitä jää jäljelle.
Turha pelästyä, ellei tunnu jäävän juuri mitään mielekästä. Tähän usvaan katoaa yhtä lailla kaikki edessä oleva hienous, innostus, onnistumiset kuin nuo velvollisuuden tunteelle tai itselle asetetuille vaatimuksille perustuvat tulevaisuuden kuvat. Nyt on tosiaan uskallettava vain olla ja ajelehtia virran mukana mahdollisimman mukavasti. Itseään ei pidä tällaisena aikana pakottaa yhtään mihinkään.
Sumu ohjaa meitä lempeästi kohti parempaa elämää ja onnellisempia ihmissuhteita. Pakottamalla itseämme yhtään mihinkään, tulemme törmäämään epäonnistumisiin ja ikäviin sattumuksiin. Edessä on siis pari viikkoa onnellista ajelehtimista elämänvirran pyörteissä. Aktiivinen ja innostunut saa tietenkin olla ihan mistä tahansa, mitä kulloinkin sattuu eteen osumaan ja mitä luontevasti haluat tehdä.
Tyhjyyden tunne on sekin ihan ok. Antaa vain olla. Annetaan itsellemme lupa osua onnistumisiin turhia ponnistelematta. Tämä on upeaa aikaa, kun sen oikein oivaltaa.
Liity postituslistalleni!