Täysikuun myllerryksestä selvittiin kiitettävällä arvosanalla, vaikka G20 kokouksen yhteydessä oli toki nähtävissä melkoista voimankäyttöä puolin ja toisin. Kun kansa reagoi voimakkaasti, on ilmassa suuren muutosjuhlan tuntua. Samanlainen voima jylläsi vielä maanantaina minunkin suonissani ja olin valmis valloittamaan maailmaa sen tarkemmin miettimättä, miten se mahtaisi tapahtua. Lämpötilan putoamisen ja vesisateen myötä alkoi kahden vuoden takainen pikku punkin puraisu jälleen muistutella itsestään tiistain edetessä iltaa kohti. Hermosärkyä ei selätetä positiivisella ajattelulla, eikä sen jyllätessä juuri maailmaa valloiteta.
Toisaalta tilannetta ei voi auttaa muuta kuin rentoutumalla ja siksi kai sen punkin pitikin tulla minua rauhoittelemaan. Tällaisista asioista on vaikea osata olla kiitollinen, mutta onko jollakin parempi ehdotus käsitellä mitä tahansa aikaisemmin tapahtunutta. Elämästä voi tehdä itsensä näköistä tänään - satoi tai paistoi, kolotti tai ei. Nyt sitten sataa ja kolottaa, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Tapasin aikaisemmin päivällä kaverin, jonka polvet on leikattu yhteensä toistakymmentä kertaa, mutta kivut ovat edelleen jokapäiväinen riesa ja harvassa ne yöt, joista selviää ilman kovaa kipulääkettä. Nyt mietin, millä tavalla tuo kovia kokenut mies voisi olla kiitollinen kaikesta polviensa kanssa tapahtuneesta. Keksitkö Sinä?
Vastauksia ja omia kommentteja saa mielellään jättää lukijoiden iloksi. Minä heittäydyn levolle ja aion nukahtaa ilman kipulääkettä.
Liity postituslistalleni!