Ystävänpäivän aamu valkeni huonosti nukutun yön jälkeen tulehtunutta isovarpaan kärkeä tarkkaillen. Vaikka se oli vain kosketusarka, ei ajatuksiin mahtunut mitään muuta. Sinne se energia pakkaantui punehtuneeseen ja hiukan turvonneeseen varpaaseen. Kiven poistaminen kynnen alta ilman puudutusta ei aluksi tuntunut ystävälliseltä teolta, mutta kun siru oli lääkärin sormen kärjessä nähtävillä, saatoin vain todeta hoitotoimenpiteen oikein arvioiduksi ja erittäin ystävälliseksi eleeksi. Kun sitten tulin takaisin kotiin ja avasin viestini, oli siellä ensimmäisenä vastassa alla oleva ideointi ystävyydestä, jonka haluan jakaa tässä blogissa.
Hei Seppo
En tiedä saitko idean näkymättömään ystävyyteen joulutonttu tekstistäni vai oliko se alitajuntasi mutta kiitos... epäilijöille voi sanoa kollekttivisesta ystävyydestä:
...ystävyys ei ole pelkästään sitä että sinä valitset itsellesi sopivimman ystävyyden, se ole pitkiä vuosia kestäviä tukemisen ja kuuntelun tarinoita.
Ystävyys on sitä mitä annat ja et odota koskaan siitä mitään vastineeksi. Ystävä ei ole pankki ei psykologi tai kätevästi sopiva elämäntilanteeseen tai vaan apuna kun sitä tarvitset ...
Ystävyys on tila joka hyväksyy kaikki ehdoitta ja siihen ei kukaan oikeasti joka hetki jos koskaan pystyy... omien tekojen summakaan ei ole ystävyyttä, eikä se että odottaa jatkuvasti toisilta jotta voi itse antaa....
Ystävyys on universaalinen tila jonka luo kollektiivinen suvaitsevaivuus ja sen tarkoitus ei olekaan henkilöityä ...
Voitko pitää kaikkia ystävinäsi? se on harjoiteltavissa ihan samalla tavalla kuin taivaankappaleetkin.... jos viestini oli välillisesti
innoittajana hyvä niin... ei enään niin näkymätön ystävä... Hyvää ystävänpäivää t. Johanna
P.S. Ystävänpäivätarjous voimassa vielä tämän päivän 14.2.2018
Liity postituslistalleni!