Blogiani ja sivustoani seuranneena saatat olla hyvinkin selvillä tämän ajan usvaisesta laadusta. Minäkin luulin olevani siitä jotenkin perillä, mutta tänään huomaan olevani lähes täysin eksyksissä. Ikäänkuin en saisi yhtään mistään kiinni ja vain ajelehtisin päiväni keskellä pystymättä tekemään yhtään mitään. Minun nyt pitäisi viisaana astrologina pystyä ihan helposti päästämään irti näennäisestä ja keinotekoisesta rytmistäni ja osata heittäytyä sumuni keskelle nauttimaan pönttömäisestä olotilastani mistään murehtimatta.
Mars ja Neptunus osuvat erittäin haasteellisessa kulmassa oman karttani Marsille ja siksi en missään nimessä halua tempaista kaikkia astrologista aikaa seuraavia ystäviäni samaan tyhjyyteen kanssani, mutta oletan monien herkistyneiden sielujen seilaavan kanssani samassa vedenalaisessa purkissa. Siksi päätin jakaa tuntojani täällä blogissa.
Sain tästä kuviosta varoituksen Astrokalenterini viestinä jo toissapäivänä ja vähän naureskelin, että nyt Seppoa viedään. Tänään kuvion tultua tarkemmaksi, on hymy hyytynyt huuliltani ja tiedän sukeltavani melkein pelottavan syvällä jossakin. Luojan kiitos, että sain lukea tämän olevan juuri tähän hetkeen kuuluva normaali olotila. Tieto ei poista tyhjyyden ja eksyneisyyden tunnetta, mutta se auttaa luottamaan siihen, ettei nyt ole minun aikani olla ohjaksissa juuri minkään asian kanssa tässä päivittäisessä elämässä.
Voin antaa enkeleiden ja delfiinien huolehtia tuosta kuljetuspuolesta ja keskittyä maisemien katseluun. Tällaisina hetkinä tunnen tavallistakin suurempaa kiitollisuutta ohjautumisestani astrologian maailmaan jo 30 vuotta sitten. Tänään tämä ikivanha oppi ei anna mitään selkeitä ohjeita siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Se antaa luvan olla tekemättä ja tietämättä, enkä osaa ajatella mitään sen ihanampaa ja kannustavampaa ohjetta juuri nyt. Kaikki on aivan loistavasti juuri tällaisena.
Kiitos kun luit tätä blogia ja autat sillä tavalla luottamaan tyhjyyden tarkoitukseen.
Liity postituslistalleni!