Olen jo kauan halunnut kirjoittaa hieman taloudesta. Se on nimittäin yksi aihe, jonka maailmallinen typeryys ylittää häiritsevyyskynnykseni ajoittain aika raskaalla tavalla. Oikea tieto siitä, miten taloutta käytetään rakenteelliseen väkivaltaan ja manipulointiin, on mielestäni tärkeää. Se, miten me suhtaudumme oman elämäämme, määräytyy aika paljon sen perusteella, mitkä meidän resurssimme ovat. Joten ehkäpä jostakin näkökulmasta voisi itseluottamuksella lähestyä ajatusta, että keventääkseni omaa ja muiden taakkoja, voisin ymmärtää ja pyrkiä muuttamaan asioita, joihin minulla, meillä ihmisyhteisönä on valtaa.
Minulla ei ole mitään muodollista koulutusta talouden ymmärtämiseen tai taloustieteeseen. Kirjoitan siis tässä nyt vain ”kokemusasiantuntijana” ja ”vapaana tutkijana”, johon meillä kaikilla on oikeus. Ja kannustankin tähän, etenkin tällä talouden alueella, koska me kaikki koemme sen sisältä käsin, olemme kaikki olentoja, jotka toimivat talouden petrimaljassa, olemme osa sen tapahtumista ja todellisuutta. Sepä se. Talouden ymmärtäminen on hyvin pitkälle sen kokemista. Se ei ole ulkopuolisen analyytikon asiantuntijuutta, koska hänkin toimii osana tutkimaansa koetta. Ja vaikuttaa tutkimuksensa kohteeseen.
Halusin yhdistää tämän talousaiheen tähän Tarotin symboliikkakehykseen. Syy siihen on kai se, että talousaiheinen kirjoittaminen tuntuu kiinnostavan uskomattoman vähän siihen vaikutukseen nähden, joka sillä on meidän kaikkien elämään. Uskokaa pois, talouden perusteiden ymmärtäminen ei ole edes vaikeaa. Ja uskokaa pois: suurin osa niistä talouseksperteistä, jotka teille kertovat, onko rahaa vai ei, tai mitä teidän tulisi ajatella tilanteesta, eivät joko tunne kunnolla perusasioita tai eivät niitä halua kertoa.
En halua tehdä tästä kuivaa luentoa, enkä toisaalta myöskään halua hukkua katteettomaan optimismiin tai hengentäyttämään mielikuvituksen leikkiin. Yritän avata yhden näkökulman, sillä taloudenkin kokonaisuuteen voi luoda vain katseita, ottaa näkökulmia. Kortti, jonka pakka halusi antaa lähtökohdaksi tälle kirjoitukselle on Maljojen Kahdeksikko; Uupumus.
Kiitos. Tämä sopii hyvin.
Crowleyn pakan Maljojen kasi kuvaa oikein mainiolla tavalla meidän omaa ja maailmantalouden tunnelmaa. Me olemme uupumuksen tilassa, koska jokin on selvästi rikki, puuttuu, on lakannut olemasta. Kortissa korkeimmalla hengen alueella olevat kolme maljaa ovat tyhjiä. Lähde on kuiva. Kaiken todellisen energian tulisi tulvia hengestä, niistä näkymättömistä voimista, jotka täyttävät elävällä vedellä alempien tasojen, luovuuden, tunteen, elämän, toivon, energian maljat. Keskialueella kuvassa on edelleen jotakin elämää, jotakin kuolematonta. Tämä on kuitenkin ainoa elämän lähde tällä hetkellä. Meillä on luovuutemme sydänalueella kaksi maljaa: oman yksilöllisyytemme luova into ja yhteisön ja yhteisöllisyyden heikosti väräjävä elämä. Nämä maljat ruokkivat osittain vain itseään, omia kukkiaan, koska elävää vettä on niin vähän.
Alimpana kortin kuvassa on meidän päätöstemme ja toimintamme kenttä, jossa meillä on itsestämme katsoen oikealla menneisyytemme malja, keskellä tämän hetken malja ja vasemmalla tulevaisuutemme malja. Näistä elävää vettä valuu vain menneisyyden ja tulevaisuuden maljaan. Nykyhetki on suo, uupumuksen kuluttava tarpominen. Me muistamme, että ”joskus oli paremmin”, se antaa meille hiukan voimaa. Samalla ehkä yritämme toistaa niitä rutiineja, joilla ainakin ennen, todistetusti, saimme elämäämme edes hiukan eloa, iloa, elämää.
Toinen malja, jossa jokin elämä vielä asuu, on tulevaisuuden toivon malja. Jaksamme, tai ainakin kuvittelemme jaksavamme tämän hetken synkkää tarpomista, koska meissä on aina Toivo, ”huomenna on paremmin”. Tämäkin malja on lommoinen, nykyhetken maljan tavoin. Kuinka kauan me jaksamme? Toivo hiipuu, voima hiipuu, Henkinen ei tuo uutta voimaa, mikään ei anna meille voimaa yhä tyhjempään työhön, yhä tyhjempiin unelmiin, kauas karkaaviin kumpupilviin…
Maljojen Kahdeksikko on itse asiassa uskomattoman täydellinen kuva siitä, millaisen elämänilmiön tämänhetkinen talousjärjestelmä tuottaa. Meidän nykyhetkemme luonnollinen onnellisuus on tyhjä, koska mitään TrickleDownia ei ole. Varallisuus ja rikkaus, mahdollisuudet ja elämän energia eivät pisaroi ”ylhäältä alas”. Elämässä tämä ”taivaan vesien” yhtyminen ”maan vesiin” on välttämätön ja todellinen prosessi. Me emme elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta Jumalan Sanasta, niistä luovuutemme ja ihmisarvomme, lahjakkuutemme helmistä.
Pääoma taloudessa edustaa henkistä maailmaa ja sen periaatetta. Pääomaa ovat ne lahjakkuuden ja resurssien kasautumat, jotka tulisi käyttää yhteisen hyvän eduksi. Nyt kaikki varallisuus je resurssit kiertyvät yhä enemmän vain itsensä ympärille. On kehitetty valtava määrä mahdollisuuksia kasvattaa pääomia siten, että ne ovat täysin erotettu ihmisten taloudellisen toiminnan todellisuudesta. Miksi pääomaa investoitaisiin johonkin tuottavaan, koska siihen sisältyy riskejä? Jos tulosta voi tehdä ostamalla omia osakkeitaan, se on paljon helpompaa. Pääoman maljat ovat oman suovaelluksemme suuntaan täysin tyhjiä.
Minulle on ihan turha tulla sanomaan, että johonkin ei ole varaa tai rahaa. Vuosikaudet täysin mielikuvituksellista kuplataloutta on pidetty pystyssä pumppaamalla tuhansia miljardeja keskuspankkirahaa suoraan noihin meidän suuntaamme tyhjiin maljoihin. Siellä on ahneudella ruokittujen ahneuteen addiktoituneiden synkkä taivas. Tämä nykyinen talousromahdus kaatoi tämän todellisuuden suoraan silmillemme: FED eli Yhdysvaltain keskuspankki pumppasi osakekuplaan 750 miljardia. Se hävisi saman tien, katosi. Koska usko kuplaan oli loppunut.
Ja meillä on aivan sama tilanne. Tällaisia rahoja voisi aivan huoletta antaa ensin meille kaikille, antaa meille mahdollisuus. Meillä raha on vain vaihdon väline, me mahdollistamme sillä keskinäisen vaihtomme, saamme kaikkien luovuuden aidosti ja kainostelematta toimimaan. Ennemmin tai myöhemmin nuo rahat, joka tapauksessa etenevät sinne, mistä ovat tulleetkin. Mutta meillä olisi mahdollisuus täyttää toistemme maljat, ostaa toisiltamme, saada ne unelmamme mielekkäästä työstä ja toistemme palvelemisesta jälleen eläviksi ja innostaviksi.
Valtiokin haluaa vain täyttää tyhjiä maljoja. Sekin haluaa viedä meiltä kaikki mahdollisuudet omaan mielikuvitukseemme, joka synnyttää maailman, jossa me elämme aidosti omaa kohtaloamme, oman vapautemme valintana. Suuret yritykset ja valtio toimivat yhdessä, vakuuttaen meille, että raha on kovin niukkaa.
Meille raha on tehty niukaksi, tyhjissä maljoissa se on loputon, ääretön. Jos mikään muu ei auta, meidän täytyy saattaa kätemme yhteiseen työn ja touhun iloon keksimällä omat vaihdonvälineemme. Meillä on paljon esimerkkejä toimivista paikallisrahoista. Paras ja yksinkertaisin esimerkki tulee (ylläty-yllätys) Sveitsistä, jossa vaikeana aikana 1934 pari liikemiestä perusti ihmisille rinnakkaisen rahan, jolla he pystyivät taas saattamaan talouden liikkeeseen. Meidän ei tarvitse ihmetellä toistemme toimettomia käsiä, jos meillä on vain joku keino vaihtaa palveluksia. https://fi.wikipedia.org/wiki/WIR-pankki
Yritin vakuuttaa, että raha on joillekin loputon hyödyke ja meille ”suoihmisille” edelleen yritetään vakuuttaa, että sitä on vähän. Rahaa on juuri niin paljon kuin halutaan. Kaikki raha nimittäin tosiasiassa syntyy tilinpitokirjauksena, enteriä painamalla. Kun joku hakee lainan pankista, pankki kirjaa taseeseen Sinulle maksettavan summan ja toiselle puolella saman summan Sinun velkanasi pankille. Malja on tyhjä, mutta sen vastikkeena ovat aina elämäsi kehykset: työsi, asuntosi. Kaikki kierrossa oleva raha syntyy näin, jonkun ottamana velkana. Ja rahan määrä vähenee, kun maksat velkaasi takaisin pankkiin.
Ennen valtio saattoi itse laskea liikkeelle rahaa tarpeen mukaan hyödyllisiin (ja hyödyttömiin) hankkeisiin. Nyt se on kanssamme samassa lainajonossa ja rahan määrästä päättää pankkieliitti omien tavoitteidensa ja kuvitelmiensa pohjalta, jota palvelemaan ja seuraamaan keskuspankki on asemoitu. Jos valtiolla on itsenäinen keskuspankki, se velkaantuu itselleen. Se voi määritellä rahan määrää ja kohdentumista. Verotuksen merkitys on enemmän rahan kohdistamisessa, kuin missään tarpeessa. Nyt sitä kohdistetaan loputtomasti tyhjiin maljoihin, tyhjään maailmaan. Ja ”mukamaisessa” rahapulassaan valtio verottaa maksimaalisesti pois kaiken sen rahan, joka on työtä ja vaihtoa mahdollistamassa. Miksi me verotamme vaihtoa ja työtä? Me saamme silloin vain halvimmalla tuotettuja epäeettisiä tuotteita ja roskakulutusta.
”Livet är lokalt.” Elämä on aina paikallista. Globaali talous voi syntyä vain toistensa kanssa toimivista yhteisöistä, palvelemisen ja tukemisen, luottamisen hengessä. Ei tällaisena riistämisenä. Me emme tällä suolla jaksa varmaan enää metriäkään. Me tarvitsemme veljen ja sisaren, heidän kätensä ja sydämensä.
Oi, Mikael, Sinun suojaasi sulkeudun, Sinun johdatukseesi sitoudun
täydellä sydämenvoimalla,
jotta tästä päivästä tulisi:
Sinun kohtaloa muovaavan tahtosi kuva…
Oi, Sofia, Sinua etsin, Sinun ääntäsi kuuntelen…
Jotta sydämeni täyttyy Sinun valosi voimasta,
ja jotta yhdessä Sinua etsivien kanssa,
voimme rakentaa yhteyksiä tulevaisuuteen ja toisiimme.
ihmiskunnan toivon nimissä…
Terveisin
Timo Kalliokoski - Tähtipoika
Liity postituslistalleni!