Olen jo pidemmän aikaa halunnut kirjoittaa viesteistä, ennusmerkeistä ja numeroista henkisellä polulla, eli yläkerran antamasta ohjauksesta. Eräs lukija halusi tietää enemmän numeroista ja pyysi, että aiheesta kirjoitettaisiin Astron sivuilla. Minulta on myös kyselty, että mitä eroa on kaksoisliekeillä ja sielunkumppaneilla. Otan siksi aiheesta kopin ja kerron omista kokemuksistani numeroiden ja viestien maailmassa. Yritän myös valaista lyhyesti tätä kaksoisliekkihässäkkää ja sielujen suhdepeliä.
Meillä kaikilla on oma kokemuksemme, ja oma tiemme kuljettavana. Ei se läheskään samannäköinen reitti ole. Toisten kokemuksista voi kuitenkin joskus saada paljon lohtua. Joskus taas on parempi elää pelkästään omaa elämää, ja unohtaa kokonaan, mitä muut käyvät läpi. Heidän neuvonsa pohjaavat suoraan heidän omiin kokemuksiinsa, ja tuo kokemus voi olla täysin erilainen. Rotkojen reunalla käytyään ymmärtää kuitenkin elämän äärilaitoja paremmin itsekin.
Viestit alkavat viuhua
Jossain kohti elämää tulee eteen se hetki, kun tuntuu, että nyt silmien eteen heitellään vinkkiviitosia vähän isommalla kädellä. Tarkkaa hetkeä ei oikein koskaan osaa jälkikäteen sanoa, mutta itse aloin lukea erityisesti rekkareita kolmisen vuotta sitten. Sitten mukaan tulivat kellonajat, päivämäärät, minuutit ja videoiden kestot, sekä puhelinnumerot. Yhtäkkiä kaikilla numerosarjoilla olikin minulle jokin sanoma. Lauluja ja mainoslauseita räpsyteltiin silmieni ja korvieni eteen niin, että henkeä haukkoessa meni suurin osa ajasta. Yrittivät varmaan tuolta taivaskanavien puolelta saada huomioni osakseen, jotta virittäytyisin heidän kanavalleen. Tavallisia tv-kanavia en yhtään jaksanut seurata, olinhan elämässäni aivan pirunmoisen kriisin keskellä.
Kaksoisliekkiaktivaatio
Kaikkihan alkoi tietenkin kaksoisliekkiaktivaatiosta, joka tapahtui heti eroni jälkeen. Se on ihmisen elämässä sellainen henkinen jysäys ja suoranainen räjähdys, jollaista en toista tiedä. Tarkoitan sekä eroa että kaksoisliekin murtautumista tajuntaan. Heikkohermoisille ei suositella molempia yhtä aikaa. Ilmeisesti minun ajateltiin kuitenkin kestävän molemmat mullistukset. Ja jollain käsittämättömällä tavalla kestinkin. Uusiksi en koskaan enää ottaisi, se on varmaa. Vieläkin tasailen hengitystä näiden maininkien jälkeen.
Elämää mullisti yllärieron lisäksi uusi mysteerimies. Yhtäkkiä minua olikin kaksi, feminiininen olemuspuoli, eli minä itse, ja sitten maskuliininen olemuspuoli, eli se toinen. Yhdessä olimme samaa kosmista alkuenergiaa, sitä yhtä ja samaa sielua. Ja nyt se kaksoisliekkien ja sielunkumppanien olennainen ero: sinulla voi olla vain yksi kaksoisliekki, vekkuli peilikuva, josta katselet itseäsi, niin hyvässä kuin pahassa. Kun olet kaksoisliekkisi kohdannut, muita samanlaisia ei ole enää luvassa. Se on ”tämä tai ei mitään”. Aika usein se on kylläkin juuri tuo ”ei mitään”. Olen ymmärtänyt, vihdoin, ettei kaikkien kaksoisliekkien ole tarkoitus yhdistyä. Viisaina opettajina ja esikuvina matkallani ovat olleet mm. Sini Sieppi ja Tuija Panu-Somppi. Heidän puoleensa kääntyisin kovimpien kriisien keskellä, jos omaan energiaan täytyy saada muutosta.
Niitä sielunkumppaneita sen sijaan voi olla lukuisia tässä elämässä, luojan kiitos. Emme ole yhden liekki-ihmisen varassa, koskaan, vaikka ensin tuntuu siltä, että tässä se kaikki on, tästä yhdestä ihmisestä en pääse yli enkä ympäri. Sen sijaan se on testi. Se on kasvunpaikka. Ja kasvu tulee olemaan huikeaa, sen voin taata. Se on myös kivuliasta. Mikään ei ole sattunut yhtä paljon kuin oman kaksoisliekin hylkäys. Lopulta toivuin siitäkin, ennen kaikkea energiahoitojen avulla, ja hyväksymällä lopulta tilanteen.
Kesti noin 2,5 vuotta tajuta, että minut on pelkästään aktivoitu henkiselle polulle, minulle on annettu paljon uutta elämäntehtävää, mutta mitään ihmissuhdetta tästä tarinasta ei tule. On ollut armollista hyväksyä se, sillä kaksoisliekkikuoppaan on helppo jäädä jumittamaan. Tuhannet pyristelevät sieltä päivänvaloon tälläkin hetkellä, pelkästään Suomessa (oikeita lukumääriä maailmanlaajuisesti kukaan ei voi tietää). Kyllä minäkin sinne jäin, hyvin syvään kaivoon, josta oli vaikea nousta niljakkaita seinämiä pitkin ylös.
Siksi siis tutkin Viestejä, Merkkejä ja Numeroita. Löysin tarotit, kuuntelin laulujen sanoja, otin viestejä vastaan kaikkialta mistä sain. Seurasin rekkareita ja ennusteita, ja olin silmät selällään koko ajan. Minut oli tietyllä tavalla lyöty kanveesiin, ja odotin, että sydänäänet palaavat taas, ja herään normaaliin todellisuuteen. Alkoi kuitenkin se uusi normaali, paljon ennen koronaa. Sitä vanhaa elämää ei enää millään tavalla ollut. Minä itse olin suuressa muutoksessa, kokonaan uusiutumassa. Sitä henkinen herääminen lienee on. Kaikki muuttuu, eikä se muutos tunnu kivalta tai kevyeltä. Se on lyijynraskasta, päivästä toiseen. Keveys on löydettävä itsestä. Siinäpä vasta huikean haastava tehtävä!
Rekkarien sanomaa
Kolme vuotta on kulunut ja seuraan edelleen rekkareiden numeroita ja kirjaimia, päivittäin. Siitä on tullut tapa, josta en osaa itseäni pois enää kytkeä. Aina kun työstämäni kirja on tauolla, siitä aletaan huomautella vaivihkaa, ja kohta ei enää edes niin vaivihkaa, vaan isoilla kirjaimilla päin pläsiä. BOK. BUK. BUC. Ala taas jo kirjoittaa! Valoverhon takana on ilmeisesti kustantaja jo tiedossa, kun työtäni yritetään jouduttaa?
Kun olen hieman allapäin, minulle lähetellään rekkarihalauksia: HUG. Kun minua muistutetaan, mikä on tärkeintä elämässä, rekkari sanoo ILO ja LOV. Välillä kannustetaan ihan suoraankin, sanomalla vaikkapa JES, YES, JEE, YEA. Ja kun olen tekemässä jotain tyhmää, minua varoitellaan: EEI, EII. Mietipä vielä. Yksi rekkari kulkee myös koko ajan mukana: ERO. Edelleen mietin, mihin eroon se mahtaa viitata. Tässä kun on ollut näitä erottavia tekijöitä rakkausrintamalla jo niin paljon.
Parasta on tietenkin, kun viestit, numerot tai rekkarit tulevat aivan puun tai risteyksen takaa, kiilaavat ohitse tai pysäköivät ikkunan eteen. Mutta jos joka päivä ajat jonkin tietyn parkkipaikan ohi, ja tiedät jo etukäteen, että näet siellä vaikkapa numerot 222 ja 999, sitä ei lasketa. Älä edes yritä pitää sitä jonkinlaisena viestinä. Mutta kun kurvaat hirveällä tohinalla polkupyöräsi kanssa risteykseen, ja juuri sillä hetkellä edestäsi kääntyy auto rekkarilla 555, niin tiedät, että sinua se odotti tuokin viesti, jotta ehtisit apajille samaan aikaan. 555 on voimallinen luku, se tarkoittaa, että jotain mullistavaa on tulossa. Ennen koronaa sitä lukua näytettiin minulle paljon. Se istutettiin näkökenttääni aina edelläajavien autojen rekkareissa niin, etten millään voinut olla huomaamatta. Edelleen mietin, että mikähän se seuraava mullistus on... Ensi vuonna kotiemme fengshuissa koko vuoden keskusnumero on 5. Tuleva vuosi 2022 on siis arvaamattomia mullistuksia täynnä.
Numeroita ja selityksiä poikineen
Netti on täynnä selityksiä eri numeroille, niin paljon, että niistä menee pää sekaisin. Siksi olenkin ottanut itselleni vain ne perusnumerot käyttöön, joita seuraan: 111, 222, 333 jne. Ainoa poikkeus tuohon on 717. Se on minulle oma henkilökohtainen viesti, että teen parhaani ja olen oikealla polulla. Se on melkeinpä helpotuksen huokauksen paikka.
Googlaa siis omat (enkeli)numerosi, joita koko ajan näet. 666 ei ole ns. pedonluku, vaan merkki siitä, että nyt olisi kiinnitettävä huomio konkreettisesti jonnekin muualle, tehtävä jokin juttu eri tavalla, ajateltava ja harkittava uudestaan. Olet siis hieman syrjässä omalta, oikealta polultasi. Näin olen sen itse tulkinnut. 222 taas on universaalia rakkautta, muistutus rakkaudesta, jonka arvoisia me kaikki olemme. Lohtua tarjoavat 333 ja 444. Enkelit ja ylösnousseet mestarit siellä kertovat, että olet suojeluksessamme. 777 on suuri ja maaginen manifestaation luku, jota minulle vilautellaan. En kyllä tiedä milloin sieltäpäin taivaat aukeavat. 888 taas on runsauden ja yltäkylläisyyden luku, ikuinen lupaus paremmasta, rikkaammasta elämästä. Sellaista tulossa siis.
Tuntuu, että se, mikä on silmänräpäys valoverhon toisella puolella, on täällä pimeämmällä ihmisten puolella nälkävuosien pituinen pitkä taival. Numerot ovat kuitenkin valon välähdys meille päin, kuin taskulampun tuikahdus tummassa tunnelissa. Se kaikki alkaa, kun alat nähdä 11:11. Se voi jäädä vaikkapa autoradion kelloon vilkkumaan. Junan lähtöaika voi olla 11:11. Ja onpa sen niminen artistikin olemassa. Vain taivaan mielikuvitus on rajana. Ja rajojahan siellä ei tunnu olevan. Ne rajat ovat meissä itsessämme.
Tarjolla toivoa ja kannustusta
Numerot ja muut viestit antavat meille toivoa ja kannustusta. Se on niiden tärkein tehtävä. Älä anna periksi vieläkään. Jaksaa ja jaksaa. Vielä muutama päivä, viikko, kuukausi, tai vuosi. Ennemmin tai myöhemmin saavut perille, siihen unelmaan, mitä tavoittelet nyt.
Minun unelmani on täydellinen rakkaudellinen sisäinen rauha, oikea henkinen hiljaisuus, mitä minkäänlainen ulkopuolinen triggeri ei järkytä tai riko. Ehjä oma voima, joka houkuttelee myös muissa ihmisissä ehjyyden esiin. Ei enää hajallaan olevien ihmisten hajaantumista omiin suuntiinsa, vaan voimaantuneiden ihmisten voimallista kanssakäymistä. Tuo sisäinen rauha ja voima on lienee arvokkainta, mitä ihminen voi tavoitella tai saavuttaa, mutta vaatii jokapäiväistä harjoittelua olla ottamatta toisten sanoista tai teoista itseensä. Oppityttö olen edelleen, ja siksi kaikki nämä yläkerran viisaampien viestit minua edelleen johdattelevat eteenpäin.
Huolet haihtukoon
Kerron lopuksi vielä uusimmasta riemullisesta viestistä, jota minulle on vilauteltu. Se on muuttoauto, jonka kyljessä lukee Poistamme huolesi. Ensimmäisen kerran se parkkeerasi suoraan keittiön ikkunani alle. Seuraavan kerran näin, kun se meni risteyksessä ohitse. Kolmannella kerralla se oli peruuttanut pihalle niin, että varmasti näkyi suoraan ikkunastani sisään. Sanoisin, että se on Merkki. Se on merkki minulle siitä, että kyllä siellä joku minun asioitani hoitaa, siellä valoverhon takana. Huoleni ovat kyllä poistumassa, kunhan vain teen oman osuuteni mallikkaasti, kehityn, kasvan ja lepään. Niin, viime viikot olen saanut viestiä siitä, että nyt pitäisi levätä enemmän ja keskittyä omiin asioihin. Antaa muiden hoitaa omansa. Oma tasapaino, rauha ja mielenmaisemat ovat tärkeintä pelikenttää, muiden pingpongiin ei kannattaisi lähteä mukaan. Pitäisi ottaa aika lailla rennosti tämä elämä.
Minulla on siis nämä omat merkkini, oma polkuni ja omat kokemukseni. Kaksoisliekkiaktivaatio ilmeisesti tarvittiin, se mullisti käsitykseni ja kokemukseni sekä rakkaudesta että kivusta, mutta siitä piti päästää myös irti. Joten lopulta päästin irti, jotta elämääni voisi tulla jotain vähemmän kivuliasta, ja jotain enemmän rakkaudellista. Oletan, että sitä on tulossa, mitä olen tilannut.
Elämässä on niin monia eri tasoja. Ei kannata jäädä jumiin yhdelle tasolle. Sillä merkit ja viestit muuttuvat sitä mukaa, kun sinä itsekin tilannettasi muutat. Viestit ja vihjeet seurailevat kehitystäsi, aivan kuten sinun kehitystäsi seurataan korkeampien auttajien taholta. Ovat siellä valmiina auttamaan, jos osaat vain kiitollisuudella pyytää.
He tekevät sen ILOn kautta. Siihen minunkin pitäisi aina pyrkiä, kuten rekkari jaksaa muistuttaa.
Sisäinen Soturi etenee polullaan nimenomaan sisäisten haasteiden voittamisen kautta. Ulkomaailman tuulet voivat tuivertaa ja tehdä tästä elämän matkasta vaikean, mutta sisältään on jokaisen löydettävä ne suurimmat ratkaisut. Sisäinen Soturi -tulkinta kertoo sinun omista syntymähetkellä reppuun pakatuista voimavaroistasi, ja kuinka ne löydettyäsi osaat paremmin selviytyä myös ulkoisista haasteista.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!