Viimekertainen tekstini herätti lukijoissa paljon vastakaikua. Yhtäkkiä olikin sallittua sanoa, että minullekin on käynyt noin, ja täällä muuten tapahtuu ihan samaa. Meitä onkin monta, jotka pohdimme, että ihan hulluja asioita tapahtuu. Saatamme ajatella, ettei kukaan muu rekkareita ja kellonaikoja seuraa, että olen siinä varmaan ihan yksin. Et ole. Minäkin luulin olevani ainoa, joka näkee ERO-rekkareita, mutta sittemmin olen kuullut monelta, että jep, kyllä niitä silmien eteen aika osoittelevasti tuodaan. Emme olekaan toisistamme niin EROssa!
Tätä henkiseen heräämiseen ja outoon suhdeseikkailuun liittyvää kipuilua ja viesteilyä on nyt laajasti liikkeellä. Olemme kollektiivisesti siirtymässä ihan eri tasoille, ja tämä siirtymäaika tuntuu niin oudolta. Nämä äkkierot, äkkirakastumiset, kumppanit menneistä elämistä ja intensiiviset kohtaamiset tuntemattomien ihmisten välillä, sielunveljien ja -sisarten välillä. Niissä on voimaa, niissä on tarkoitusta, mutta on niissä myös päätä ja sydäntä sekoittavaa draamaa.
Minulta pyydettiin, että jatka samalla teemalla. Kirjoita enemmän tällaisesta. Se on helppoa, sillä tällaista arkeni on, vähän vinksahtanutta, mutta ehdottomasti tarkoituksenmukaista. En vain aina näe, mikä tarkoitus kaikella on. En siis ole vastausautomaatti, vaan ”kokemusasiantuntija” siinä missä tekin. Minulle vain on annettu puheenvuoro muidenkin puolesta. Yritän käyttää sen viisaasti.
Oman ohjauksen nousu esiin
Kun näitä elämää mullistavia asioita tapahtuu, meissä itsessämme tapahtuu paljon muutosta. Eräs englanninkielinen laulu, joka soi usein mielessäni, sanoo sen parhaiten: Muutos on kaunis asia, muttei koskaan silloin, kun se tapahtuu.
Olen oman surun ja hämmennyksen hetkellä saanut paljon lohtua ja vastauksia nimenomaan astrologiasta ja tarotkorteilta. Niiden käyttämisessä täytyy kuitenkin olla omaa älliä mukana. Ei ole tervettä ripustautua kenenkään gurun sanomisiin kiinni, tai odotella mannaa taivaalta kuin kuuta nousevaa. Olen kyllä ripustautunut ja olen todellakin odotellut. Olen odottanut, että joku muu, joku ulkopuolinen taho, jossain tuolla kaukana, tietää, miten minulle tulee käymään – ja voisiko se kyseinen taho nyt heti kertoa minulle sen! En jaksa enää odottaa!
Silti jonkinlainen vaisto toimii ihan omissa sisuksissa. Sitä ei vain aina halua kuunnella, vaan laittaa kädet korville ja pumpulia vielä korviin tukkeeksi. Sitä haluaa ajatella asiat paremmiksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Silloin se totuudellinen viesti tuodaan yhä voimallisemmin eteen, sitä suorastaan hierotaan vasten naamaa. Pikkuhiljaa hitkutellen tuo oma ohjaus alkaa kuitenkin toimia koko ajan paremmin. Jälkikäteen sitä ihmettelee, kuinka olin niin sokea ja kuuro. Itsepä sitä veti hupun silmille ja kieltäytyi näkemästä itsestäänselviä asioita.
Sen olen ymmärtänyt, että lopulta on täysin mahdotonta tehdä itseään ja omaa tahtoaan vastaan, kun se tahto nousee ja kirkastuu. Oma ääni nousee niin voimakkaaksi, niin ehdottomaksi. Se ei enää neuvottele muiden kanssa. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää kunnioittaa omaa sisäistä ääntään ja ennen kaikkea kuunnella, mitä se sanoo. Hyvin usein se antaa ohjausta nimenomaan työhön liittyen. Emme vain ymmärrä sitä, kun sairastumme, emmekä enää voi palata entisiin hommiin. Emme ymmärrä, että ne entiset hommat eivät ole enää meidän oman etumme mukaisia. Uutta on tulossa, kun päästät kunnolla irti. Sama pätee rakkauteen. Mutta kuinka pirun vaikeaa se irtipäästäminen onkaan. Toiset vieressä näkevät selkeästi, että eihän tuosta mitään tule, mutta sinä itse selität kirkkain silmin, että kyllä tässä hienosti vielä käy. Ei ole muuten käynyt.
Torni-kortti kehottaa luopumaan
Tänään nostin aamulla päivän tarotkortiksi Tornin. Samansuuntaista viestiä oli tyrkytetty jo useamman viikon, mutta en ollut vain halunnut ymmärtää. Nyt vihdoin ymmärsin jo. Torni merkitsi minulle jälleen kerran luopumista, päästämistä irti sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka eivät enää olleet samassa linjassa minun elämänsuunnitelmani kanssa. Ei vain ole kovin helppoa päästää irti ihmisistä, joita kaipaa ja rakastaa. Ehkäpä rakkaudesta itsestään ei tarvitse päästää irti, ainoastaan siitä ihmisestä, jota ei ole sinulle tarkoitettu. Ego haluaisi aina omia toisen omakseen, ottaa ihan liki ja vierelle. Mutta jos sitä ei ole tarkoitettu, Torni-kortti tulee ja pyyhkäisee kyllä turhat selitykset pois. Pöytä on putsattava, jotta sille voi asetella jotain uutta ja kauniimpaa, oli se sitten uusi työ tai ihmissuhde. Vasta hampaat irvessä ja itkien olemme valmiita luopumaan siitä, minkä kuvittelimme pysyvän omassa elämässämme.
Olen siis harjoitellut uudemman kerran luopumista ja luovuttamista, koska Torni sen niin selkeästi ilmaisee. Mutta kun luovun toivosta jonkun ihmisen suhteen, en haluaisi luopua toivosta itsestään. Sille minulla on vielä käyttöä.
Sulkapeite maassa
Kun ensimmäinen työurani meni masentavasti myttyyn, eli Torni oli romahtanut ja rojahtanut päälleni komeasti, en vielä aavistanut, että jokin suurempi suunnitelma siellä taustalla oli laitettu käyntiin. Minut piti saada eri hommiin, ilmeisesti juuri näihin kirjoitushommiin, sekä ylipäätään vähän henkevämpään meininkiin, pois jokapäiväisestä rumbasta, joka kulutti, mutta ei antanut mitään takaisin. Tajusin, että näin ei voi enää jatkua, ja että yksi ammatillinen tie oli kertakaikkiaan loppuun kaluttu.
Kun etsin uutta suuntaa elämässä ja lähdin opiskelemaan sisustustekstiilialaa, päädyin tekemään itselleni makuuhuoneeseen päiväpeittoa. Tiesin, että halusin siihen lepattavia sulkia ja höyhenpeitteen, mutta toteutustapa, jonka valitsin, oli hankala. Tein kaiken jostain syystä aina vaikeimman kautta. En tiedä mikä kumma sai minut yrittämään jotain vaikeaa, kun muut tekivät jotain helppoa. Vai oliko se viesti siitä, että ei tämä tekstiilialakaan nyt sinun ominta alaasi ole, kun noin väännät ja vänkäät, hikoilet ja hermoat.
Sitten alkoi tapahtua jotain outoa. Joka aamu, kun nousin junasta määränpäässäni, ja kävelin muutaman kilometrin matkan kouluun, näin maassa sulkia ja höyheniä. Joka aamu katsoin, ja kas, taas siinä on uusi valkoinen sulka! Noukin sen tyytyväisenä matkaani, ja lopulta minulla oli vaaleita sulkia ja höyheniä koko pussillinen. Minulle tuo oli merkki siitä, että jatka samaan malliin, sinua kyllä tuetaan. En oikeastaan tainnut ajatella sen kummemmin, että juuri enkeleillä oli näppinsä pelissä. Ajattelin, että se oli vain hassua sattumaa, että polullani oli niin paljon höyheniä.
Oma tie?
Minä päädyin lopulta vain flirttailemaan tekstiili- ja kuosisuunnittelun kanssa, sillä fengshui ja kiinalainen astrologia vetivät pidemmän korren. Sitten se korsi osoitti tänne Astron sivuille ja länsimaisen astrologian pariin. Ja kaikki tämä kypsytti minussa halun käyttää kirjoittamisen lahjaani ja löytää jotain oikeaa sanottavaa. Nyt olen tajunnut, että ääneen sanominen ja julkinen kirjoittaminen vie minua koko ajan sinne, minne minun pitääkin mennä. Olen todennut, että niitä asioita pitää tehdä ja viedä eteenpäin, jotka ovat luontevia ja helppoja. Jos koko ajan tekee jotain vaikeimman kautta, hampaat puoli-irvessä kiroillen, ei siitä hyvää kyllä seuraa.
Oletko itse miettinyt, että jos sinulla on elämässäsi nyt jotain, joka ei millään ota tulta alleen, tai olet kertakaikkiaan uupunut, että se on vahva merkki siitä, että asioiden pitää alkaa muuttua? Että teet vääriä asioita, kun voisit tehdä jotain vallan muuta? Voitko sinä ottaa muutoksen omiin käsiisi, vai pitääkö sinun todellakin odotella siihen asti, että Torni viimein romahtaa kivuliaasti päällesi?
Minä olen aina odotellut viimeisenkin Tornin tiiliskiven murikan putoamista päähäni. Auts, auts, ja auts vielä kerran. Kummasti on pää lommoilla, ja sydän säpäleinä, kun ei tajua tarpeeksi ajoissa lopettaa ja lähteä putoavien tiilien alta karkuun. Tiedän siis, että vaikeaahan se on, se itsensä rehellinen kuunteleminen, ja omien toiveidensa oikea-aikainen toteuttaminen.
Mutta sitten alkaakin tapahtua...
Tuosta höyhenpeitosta lähtien höyhenet ja sulat ovat olleet minulle kaunis merkki siitä, että taivaalliset tsempparit ovat lähellä. Tärkeimmät hetket jäävät muistiin yli muiden. Kun kohtasin kaksoisliekkini, löysin valtavan kauniin höyhenen. Otin sen matkamuistoksi talteen. Kun sain ensimmäisen version kirjastani valmiiksi, löysin maasta upean höyhenen, silloinkin.
Höyhenet mainitaan siksi myös kirjani nimessä. Se, mikä kirjan nimeksi lopulta tulee, täytyy vielä päättää kustantajan kanssa. Kävi nimittäin niin, että viime kirjoitukseni jälkeen HUG-rekkarin omaava kustannusalan ihminen otti minuun yhteyttä. Kun kuunpimennyspäivä tuli, ja Mars oli hyörimässä Uranuksen kanssa 10. huoneessani, sain tiedon, että kirja halutaan julkaista.
Kerron tämän kaiken siksi, että sinäkin uskoisit merkkeihin. Että sinäkin uskoisit astrologiaan ja oikeaan ajoitukseen, jolloin mikä vain on mahdollista. Tiedän, että oma polkuni on höyhenillä katettu, ja enkelien ohjauksessa, ja jos seuraan sitä oikeaan suuntaan, kaikki kyllä tapahtuu, kuten on tarkoitettu.
Eli ensin kirja menneistä rakkauksista, ja sitten ehkäpä se uusi rakkauskin... Täytyy vain olla kärsivällinen, pitkämielinen, joustava ja valmis äkillisiin muutoksiin. Ei voi lyödä lukkoon etukäteen, kuka elämään astuu. Siitä voi vielä seurata valtavan jännittävä yhteinen seikkailu. Sen matkan alku on tarkoin akaasisiin aikakirjoihin kirjattu. Se ei ala koskaan ennen aikojaan. Vaan juuri oikealla hetkellä.
Parempi olla siis valmis, kun se h-hetki viimein koittaa.
Saisiko olla vuosikatsaus sinun omaan elämääsi? Entä mitä kertovat tarotkortit juuri tähän tilanteeseen? Silloin kun oma pää lyö tyhjää, ja sydän lyö kierroksia liiankin kanssa, on hyvä tarkistaa, mitä viestejä meille annetaan astrologian ja tarottien välityksellä. Voit oivaltaa jotain omasta suunnastasi, ja nähdä kirkkaammin, mihin tulee keskittyä. Joulun erikoistarjousissa on nyt Vuosi Elämääsi -tulkinta, johon saat kaupan päälle kaksi Tarot 5 korttia -tulkintaa.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!