Ihmiskunnan henkinen kehitys tuntuu tällä hetkellä huikealta. Sekä astrologia että tarotit ovat herättäneet yhä uusien ihmisten kiinnostusta, ja uusi sukupolvi on ottamassa ne ennakkoluulottomasti omakseen, kuten vaikkapa Helsingin Sanomien tarot-aiheisessa jutussa juuri kerrottiin. Itse teen teatterilla töitä enimmäkseen 20-40-vuotiaiden kanssa, ja esimerkiksi astrologiasta on voitu keskustella yhtä luontevasti kuin päivän säästä, ja asialle jos toiselle voidaan nostaa selventävä tarotkortti. Se, mitä “vanhat jäärät” aikoinaan saivat puskea hartiavoimin läpi, itsensä melkein naurunalaiseksi tehden, on nykyään jo hyvinkin lähellä mainstreamia. Sillä se, mikä oli ennen hörhöä, onkin nyt todella hip. Olemme avoimempia uudelle, myös sellaiselle, mitä emme vielä ymmärrä. Yliluonnollisesta on tulossa luonnollista, ja näkymättömästä on tulossa näkyvää.
Se ottaa aikansa
Kaikki kehitys, niin ulkoinen kuin sisäinen, niin henkilökohtainen kuin yhteiskunnallinenkin, vaatii kuitenkin oman hitaan kypsymisensä, oman tahtinsa, jota ei vaan voi väkipakolla hoputtaa. Usein meidän tekisi mieli vähän “valaista” toisia näyttämällä taskulamppua korvasta aivoihin asti, mutta silloin tekee vain hallaa itselleen ja sille toiselle. Jokaisen täytyy itse sytyttää oma oivalluksen sytytyslankansa, ja kokea oma tajunnan kirkastuminen. Kaikilla on yhtä arvokas oppipolku meneillään, eikä sitä useinkaan pääse vain nopeasti skeittaamalla läpi. Kompurointi kuuluu asiaan.
Omalla kohdallani esimerkiksi ajatus menneiden elämien tutkimisesta herätti minussa aiemmin pientä pelkoa, uteliaisuuden lisäksi. Se kaikki ehdottomasti kiinnosti, mutta samalla tiesin, että “Ei vielä”. Vielä ei ole sen aika. Elettiin vuotta 2014, ja olin juuri alkanut syventyä ammatillisesti fengshuin maailmaan. Henkisellä polullani olin vielä alkutaipaleilla, lähtötelineissä, ja meditointi, astrologia, tarotkortit ja se kaikki muu sisäinen kehitys oli vasta tuloillaan elämääni. Elin tuolloin vahvaa murroskautta, ja silloin oli otettava pieniä askeleita, aivan kuin opettelisi uudelleen kävelemään. Murroskautta elän edelleen, mutta nyt tuntuu, että askeleet ovat jo pidempiä ja harppaukset eteenpäin isompia. Se kaikki on samalla linjassa tämän ajan kanssa, ja kollektiivisen vauhdin kanssa.
Vuonna 2022 tuo vauhti tuntuu tuulettavan tukkaa ja ajatuksia aika lujaa. Kaikki mitä koemme, jopa sota, kriisi ja kaaos, vievät meitä koko ajan eteenpäin. On menossa ihmiskunnan oppitunti, ja nyt koettavat opetukset ovat todella suuria ja kriittisiä. Kuten esoteerisen astrologian puolella opetetaan, harmonia tulee konfliktin kautta. Ääripäät opettavat, ja sota opettaa meitä lopulta rauhasta, aivan kuten epäoikeudenmukaisuus kirkastaa sitä, mikä on reilua peliä. Tarotkorttien kielellä voisi sanoa, että olemme pudonneet illuusioiden Tornista, ja tömähtäneet maahan, karuun todellisuuteen. Mutta tämänkin Torni-kortin edustaman syvän järkytyksen ja kriisin keskeltä nousee ihmiskunnan taivaalle toivon Tähti. Emme ole suinkaan lopussa tai elä pelkästään lopun aikoja, vaan olemme vasta matkamme alussa.
Oma tarotmatka Narrista Maailmankaikkeuteen
Kun aloitamme oman matkamme tarotkorttien Narrina, valmiina astumaan iloisesti alas jyrkänteeltä, meillä ei ole vielä aavistustakaan, kuinka kivulias ja tuskallinen tuo monivaiheinen polku voi olla. Tarotkorttien avulla voimme kuitenkin aina tarkistaa, missä vaiheessa olemme menossa. Kyllä sieltä joku vastaa, kun osaa vain kysyä. Ja kuka se “joku” sitten on? Sen voisi mieltää vaikka omaksi Korkeammaksi Minäksi, joka tietää, mitä parhaillaan elät läpi, ja joka osaa viittilöidä sinua oikeaan suuntaan. Tarottien käyttö onkin kuin nostaisi omat herkät antennit pystyyn, ja yrittäisi löytää oikean kanavan, tai saada kirkkaan kuvan näkymään, sen sijaan, että näkee lumisadetta ja kuulee pelkkää surinaa omassa päässään. Tarotpöydän tehtyään, ja hiljennyttyään sen viestien äärelle, on taas piirun verran viisaampi ja rauhallisempi. Sillä kyllähän ne kortit aina osaavat joko ojentaa tai kannustaa. Alat pikkuhiljaa nähdä, milloin menet metsään ja milloin oikeaan suuntaan.
Tarotit nimittäin peilaavat meille tilanteemme rehellisesti takaisin. Jos kyselemme asioita sekasortoisten ajatusten vallassa, saamme varmasti aika erikoisia vastauksia, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Tämän olen huomannut myös heilurityöskentelyssä. Mitä enemmän utelee omasta sisäisestä levottomuudestaan käsin, sen oudompaa settiä tulee takaisin. On myös aina riski kauhistua: mitä tuo tarkoittaa? Voi ei, en halua kuulla tätä! Jos korteilta alkaa lypsää vastauksia, ja päästää itsensä pikkupaniikkiin, tarkoitus ei enää vastaa alkuperäistä, eli oman mielenrauhan ja meditatiivisen tilan kanssa työskentelemistä, ja omien vaihtoehtojen kirkastamista.
Tarot antoi toivoa
Välillä olen kysellyt taroteilta asioitani päivittäin, joskus jopa sitä yhtä ja samaa asiaa. Jossain vaiheessa oma intuitio kuitenkin voimistuu, ja alkaa ymmärtää, että jospa antaisin asioille aikaa tekeytyä. Jospa en kyselisi koko ajan samaa, sillä vastaus ei ole vielä valmis, enkä minäkään ole vielä täysin valmis. Kortit eivät voi sitä minulle suoraan kertoa, vaan minun täytyy se itse hiffata. Tarotit ovat siis ohjanneet minua kuuntelemaan itseäni ja sisäsyntyistä vaistoani.
Monesti olen silti saanut ällistyä tarotkorttien äärellä sitä, miten oikeaan ne ovat osuneet. Viime syksynä sain usein Tähti-kortin, ja tarotpakkani englanninkielinen teksti sanoi tilanteesta lohdullisesti: There is hope after a disaster, eli katastrofin jälkeenkin on vielä toivoa. Toinen kortti, jonka syksyllä usein sain, oli Lanttien Lähetti. Kortin teksti lupasi, että kun kevät ja kesä koittavat, pimeys on ohi ja uusi alku koittaa. Täytyy vain jaksaa odottaa sinne asti.
Piti muuten täysin paikkansa! Äärimmäisen vaikeiden aikojen jälkeen elämässäni on koittanut uusi valo, kuin jälleensyntymä. Vaikka minun ja tarotkorttien välillä oli toisinaan epäselvyyttä, omasta epäselvyydestäni johtuen, niin se toivon ja lohdun viesti, joka sieltä välittyi kerta toisensa jälkeen, sai minut luottamaan uuteen alkuun. Tiesin, ettei pimeys voi kestää ikuisesti, ja että se kestää juuri niin kauan kuin minulla on jotain opittavaa tilanteesta ja itsestäni.
Aina lopulta se uusi alku tulee meidän kaikkien kohdalle, se hetki, kun oma oppikierros on käyty läpi. Silloin on matkattu Narrin huolettomista ensiaskeleista kaikkien kipeästi satuttavien miekkojen, päähän iskeytyvien ryhmysauvojen, tainnuttavien tunnekokemusten sekä taskuista putoavien lanttien läpi finaaliin, oman maailmankuvan ja Maailmankaikkeuden avartumiseen. Ja sekin on vain uusi alku, täynnä Narrin yltiöpäistä rohkeutta ja kykyä heittäytyä jälleen uuteen seikkailuun. Sillä kaiken usvan ja harhan keskellä sitä elämä juuri on, suurta, jännittävää seikkailua.
Ole sinäkin siis rohkean huoleton, ja tutki, mitä tarottien maailma voi sinulle tarjota. Onko aika lätkiä eteen Tarot Kolme Korttia -pöytä vai peräti Tarot Viisi Korttia -pöytä? Tiedä, että mitä tahansa valitset, saat juuri sinulle oikeaa ohjausta, ja kun aika on vihdoin oikea, kaikkien katastrofien jälkeenkin, voi Tähti-kortti nousta omalle taivaallesi kirkastamaan polkuasi.
Jos kaipaat vielä lisää oppia ja ohjausta tarottien jännittävään sisäiseen maailmaan, ota Astroakatemian Paratiisin Puut -tarotverkkokurssi matkalle tueksi ja turvaksi. Et ole yksin.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!