Eräs lukija esitti kysymyksen, että miksi astrologiassa puhutaan niin vähän terveys- ja sairausasioista, vaikka ne määrittävät monen ihmisen elämää eniten. Kun terveys menee, voi koko elämältä tippua pohja heikentyneen toimintakyvyn myötä. Toinen lukija vastasi tähän, että monelle sairastuneelle ”sairausaika on tuonut välttämättömän tauon ajatella ja pohtia omaa elämäntilannetta. Hektisessä elämässä sellaiseen ei monella ole aikaa.” Itsekin paljon sairastaneena haluan tarttua tähän aiheeseen, sillä se varmasti koskettaa meistä monia ja samalla avaa silmiä katsomaan omaa kohtaloa hieman eri näkökulmasta.
Ensinnäkin, terveysastrologia on vähän niin kuin erikoistumisala, joka vaatii syventymistä. Se ei siis tule jokaiselle astrologille luontaisesti ammatilliseen käyttöön, varsinkin jos omaa sairastamistaustaa ei ole. ”Täysin terveen astrologin” on vaikea hypätä vakavasti sairaan asiakkaan saappaisiin. Suomessa esimerkiksi Anne Sundell on pitänyt terveysastrologiaan liittyviä kursseja, koska hänellä on itsellään terveydenhoitoalan ammatillista kokemusta ja tietämystä. Elämänkokemus onkin astrologille aivan yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, kuin tekninen osaaminen kartan lukemisessa. Väkisinkin astrologi tekee tulkintoja omista lähtökohdistaan ja näkemyksistään käsin.
Usein asiakkaat ajautuvat eri tulkitsijoiden puoleen jollain sisäsyntyisellä intuitiolla. Toisten astrologien tyyli tai persoona vaan resonoi, toisten ei ollenkaan. Kannattaa siis kuunnella itseään, ja kysellä myös suosituksia. Minulle itselleni tultiin suoraan sanomaan noin viisi vuotta sitten, että sinun kannattaisi käydä sillä ja sillä astrologilla. Olen nyt käynyt kolme kertaa samalla astrologilla, jonka ilmaisutapa sopii juuri minulle. Minut siis ohjattiin oikean ammattilaisen puheille automaattisesti.
Sairaus opettaa eniten
Kun katson omaa sairaskertomustani nyt jälkikäteen, pahimmasta selvittyäni, niin näen jonkinlaisen draamankaaren, jota en millään voinut nähdä omien kipujeni keskeltä. Kun elämä on pelkkää selviytymistä henkisten ja fyysisten kipujen kanssa päivästä toiseen, mitään laajempaa näköalaa ei tunnu olevan. Kaikki käpertyy sairauteen ja sairastamiseen. Sairastuneen on erittäin helppoa katkeroitua, herisyttää nyrkkiä koko maailman epäoikeudenmukaisuutta kohtaan ja syyllistää siinä sivussa vielä terveitä. Kateus muita kohtaan on käsinkosketeltavaa. Miksi juuri minä olen tuskissani, ja nuo muut porskuttavat terveinä, vailla huolen häivää? Been there, done that, eli olen kokenut kaikki nuo alakulon alhot ja katkeruuden sylkykupit.
Kun pahimmista sairastamisen ajoista on jo riittävästi aikaa, on vihdoin mahdollista ymmärtää, mitä merkitystä sairastamisella ihmisen elämässä on. Nykyään ajattelen, että kaikki on opiksi, että kaikesta voi vääntää jonkinlaisen oppiläksyn ja katsoa, onko sen oppinut. Toiseksi ajattelen, että sairaus ja terveys on karmallista. Me emme voi välttää sairauksia, jos ne on meille karmallisesti tarkoitettu. Silloin mikään määrä terveitä elintapoja ei riitä pitämään sairautta loitolla, jos olemme sen sielunsopimuksessa kontillemme ottaneet. Onneksi olemme dipanneet itseämme ennen syntymää siinä unohduksen lähteessä, sillä muuten olisimme kauhusta hiukset pystyssä, kun tietäisimme, mitä kaikkea olemme elämämme varrelle sopineet koettavaksi. On ehdottomasti omaksi parhaaksemme, ettemme tiedä liikaa tulevasta.
Sairastuminen on reitti johonkin uuteen elämänvaiheeseen
Monen ihmisen sairaskertomus alkaa työelämästä. Sieltä omanikin alkoi. Työ voi olla ihan kivaa, mutta jos sitä tekee aivan väärillä työelämän asetuksilla, se sairastuttaa. Se, mitä minä halusin ja mihin kykenin, oli koko ajan koetuksella. Isoin kulmakivi oli siinä, mitä uskoin. Uskoin, etten kykene lähtemään tuosta työpaikasta ja löytämään parempaa, joten en lähtenyt. Uskoin, että on pakko sietää työpaikan ehtoja, joten siedin niitä, nippa nappa.
Sairastuminen osoitti minulle viimeistään voimallisesti sen, että olen väärässä paikassa, tekemässä väärää työtä, väärillä ehdoilla ja arvoilla. Olin myös täysin sokea muutoksen mahdollisuudelle. Vasta totaalinen kehon ja mielen tekemä täyspysähdys opetti, että muitakin polkuja on. Ei ole pakko alistua ja suostua ja uhrata terveyttään. Voi lähteä tyhjän päälle ja katsoa, että pystynkö kävelemään siinä kuin Jeesus vetten päällä, näennäisesti aivan mahdottomia temppuja tehden.
Jos en olisi sairastunut, saattaisin edelleen olla väärällä alalla. En tietäisi fengshuin tai kiinalaisen astrologian saloista, enkä olisi kaivanut luovuuttani esiin monilla eri tavoilla. Mutta muutoksen oli pakko tulla esiin. Se tuli sairauden, eli terveyden menettämisen kautta. Sairaus oli minulle siis suuri herättäjä, suuri tilinteon hetki. Uskon, että se on sitä hyvin monelle ihmiselle. Jos aivan nurinkurisesti ajatellaan, se on jopa lahja! Mutta ennen kaikkea se on kuin tuomiopäivän pasuuna, joka soittaa suoraan korvien juuressa ja kysyy, aiotko muuttua. Joko aiot elää itsesi näköistä elämää? Joko aiot muuttaa suuntaa, jotta voit paremmin?
Neljä vuotta eroni jälkeen minun on myös pakko myöntää, että ero on ollut samanlainen oudon mystinen ja kivulias lahja. Ero toi minussa piilevän lahjakkuuden ja henkisyyden esiin. Ero teki minusta kirjailijan. Se oli samanlainen kova tilinteon hetki, joka kaiken tuskan ja kipeyden jälkeen paljasti jotain aidompaa minusta esiin. Jos olisin edelleen siinä parisuhteessa, en olisi nyt tässä. Syksyllä ei ilmestyisi ensimmäistä kirjaa. Valtava henkinen kehitys olisi jäänyt tekemättä.
Näytä miten pärjäät
Ihminen pudotetaan usein uskomattoman vaikeisiin olosuhteisiin, ja sitten katsotaan, että miten hän siinä pärjää, miten hän siihen reagoi. Ensin tulee vääjäämättä se perinteinen katkeruus ja kitkeryys. Ei paljoa huvita eikä naurata, kun terveys menee, rahat loppuvat ja kaikki on vaakalaudalla, ihmissuhteita myöten. Mutta ne ovat niitä kulmakiviä ja virstanpylväitä meidän kaikkien elämässä. Silloin meidän vahvuuttamme todella punnitaan.
”Helppous ei ole päämäärä. Päämääränäsi on sitkeys. Päämääränäsi on kestävyys. Tavoitteenasi on terveys. Helppoudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa.”
- Caroline Myss, Tie sisäiseen linnaan.
Sairastuminen ja pitkä mutkikas tie terveyteen on henkistä kasvua parhaimmillaan ja pahimmillaan. Silloin me heräämme miettimään, onko elämämme edes elämisen arvoista. Mikä tekisi minun elämästäni parempaa? Miten voisin elää omien arvojeni mukaan? Miten voisin toteuttaa itseäni ja elämäntehtävääni? Miten pääsisin tästä pahasta paikasta johonkin parempaan paikkaan?
Tie takaisin terveyteen
On lohdutonta sairastua. Kipu ei ole koskaan kivaa. Sen läpi moni meistä joutuu taivaltamaan, vaikkei millään haluaisi. Sairaus tekeytyy meissä kauan, ja myös parantuminen kestää kauan. Se on prosessi, ei simsalabim. Jos haluamme tutkia tätä prosessia omalla astrologisella kartalla, sekin on pitkällistä tutkimustyötä. Koko se aika, jonka elämme maan päällä, on itse asiassa pelkkää etsimistä ja tutkimista. Jos saisimme kaikki vastaukset heti, nopeasti, ja kaikki olisi selvää alta aikayksikön, niin miksi edes eläisimme täällä? Jokainen meistä joutuu tekemään sen tutkimustyön enimmäkseen yksin, oman pään sisällä. Meidän on etsittävä tietä takaisin terveyteen, ja tutkittava sitä labyrinttia, että mistä helkatista täältä pääsee ulos. Niin vaikeaa kuin se onkin, meidän on välttämätöntä hyväksyä, että ihmeet tapahtuvat yleensä hitaasti. Tie sairaudesta terveyteen on hidas ja jokaiselle yksilöllinen. Mutta se tie opettaa meille niin paljon elämästä, että mikään ei oikeastaan ole sitä arvokkaampaa.
Viisas astrologi osaa katsoa asiakkaan kartalta mistä kaikki voisi johtua ja milloin kenties alkaa helpottaa. Se ei välttämättä ihan yhden henkilökohtaisen tulkinnan aikana selviä, sillä tiedon etsiminen vaatii myös astrologilta aikaa ja taitoa. Mutta vaikka saisit kaikki mahdolliset transiitit, progressiot ja selitykset tietoosi omalta kartaltasi, nopeuttaisiko se kuitenkaan tietäsi? Tieto voi joskus todella auttaa, mutta joskus se taas lisääkin tuskaa, jos hankala periodi omassa elämässä on vasta alkamassa, eikä suinkaan loppumassa. Mutta kuten käyttämäni astrologi on sanonut, tuska se vasta lisääkin tietoa. Eli juuri se kivulias eheytymisprosessi, jonka joudut käymään läpi kaikkine sivujuonteineen, avartaa tietoisuuttasi lähes eksponentiaalisesti. Saat tietoa itsestäsi, omista valinnoistasi ja mahdollisuuksistasi. Välillä tuo tieto vie menneisiin elämiin asti, jotta paremmin ymmärrät tämän elämän haasteita.
Kaiken keskellä pitää yrittää muistaa, että tämäkin haasteellinen tilanne vie minua aina vain eteenpäin. Että jokainen haaste on kuin tiellesi viritetty aitajuoksijan aita. Voit joko hypätä sen yli, ryömiä polvillasi sen ali, tai sitten satuttaa nivusesi aitaan kesken komean, mutta puolitiehen jääneen yrityksen. Aita, eli kohdattava haaste, jää joka tapauksessa jossain vaiheessa taakse, ja sitten kun voimat ovat palautuneet, tulee se seuraava haasteellinen aita, joka täytyy ylittää. Tyylipuhdas suoritus tulee vasta pitkällisen harjoittelun jälkeen.
Oma terveys ja astrologia
Lyhyenä ja erittäin tynkänä vastauksena lukijan kysymykseen, että miksi terveysastrologiaa ei tuoda laajemmin esille, voisi olla, että fyysinen keho ja henkinen ulottuvuus ovat yhtä. Kun vaikkapa 6. huoneen teemat ovat esillä (fyysinen terveys, suorittava työ ja arjen rutiinit), se väkisinkin heijastelee samaan aikaan vastapäisessä 12. huoneessa, eli mielenterveyden ja menneiden elämien karmallisessa huoneessa. Nämä ovat aina kytköksissä toisiinsa.
Samalla, kun sairastamme kehollisesti, meissä on syviä mielenterveydellisiä prosesseja käynnissä. Parannumme ”molemmista päistä” yhtä aikaa. Khiron omalla kartalla voi viitata sekä fyysisiin, vaikkapa hormonaalisiin oireisiin, kuin henkisiin haavoihin. Se ilmenee meissä vähän eri tavoin, eli ei ole yhtä ratkaisua tai selitystä, joka olisi kaikkien kohdalla sama. Saturnus taas viittaa aina selkärankaan, mutta se voi ilmetä konkreettisesti fyysisen selkärangan ja luuston kautta tai sitten henkisinä raja-aitoina, jotka on pakko pystyttää, jotta muut eivät kävele ylitsesi. Aivan samoin Neptunus voi viitata henkisellä puolella ihmissuhteissa esiintyvään läheisriippuvuuteen, masennukseen tai mielenterveysongelmiin, ja fyysisellä puolella taas lääke- tai alkoholiriippuvuuteen. Jupiter, ilon ja nautinnon tuoja, voi tuoda myös ylipainoa, jos nautinnolle ei laiteta mitään rajoja. Meidän on siis muistettava tarkastella terveyteen liittyviä asioita sekä henkisillä että kehollisilla mittareilla.
Kohtalokkaat pimennykset
Itse laitan paljon painoarvoa auringon- ja kuunpimennyksille elämän suurien kysymysten ja kohtalokkaiden tapahtumien kohdalla. Omassa elämässäni alkoi jotain massiivista sekä henkiseen että fyysiseen paranemiseen liittyvää viimeisimmän Jousimies-pimennyksen aikaan marras-joulukuussa. Pimennysten osuessa tarkkaan johonkin oman kartan kriittiseen pisteeseen et voi enää täysin hallita ulkopuolisia tapahtumia, koska ne tuntuvat vain vyöryvän päälle. Kun selviät pimennysten tuomista pakollisista muutoksista ja avaat taas silmät, elämä voi yhtäkkiä olla hyvinkin erilaisilla jengoilla. Koen, että silloin kosmos putsaa pöydän, jos et sitä itse ole osannut tehdä. Ja ehkäpä juuri silloin niitä ihmeitäkin tapahtuu kuin sormia napsauttamalla.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että sairastuminen aloittaa meissä ison prosessin, ja herättää suuren tiedonjanon. Se voi myös käynnistää erittäin antoisan matkan astrologiaan ja suurten henkisten kysymysten äärille.
Jollain ihmeen tavalla oman elämäni kipeimmät hetket ovat kirkastaneet sen kaiken koetun kivun jonkinlaiseksi kirkkaudeksi siitä, mitä minun pitää nyt tehdä. Minun pitää elää itseni näköistä elämää. Se tuntuu olevan ainoa tie onneen. Ja toivon, että se on myös tie vakaampaan terveyteen.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!