Olipa kerran mysteeriväsymys. Se laskeutui silmäkulmiini ja hidasti askeleeni. Mikään määrä unta ei riittänyt. Osa päivistä hävisi utuiseen sumuun, vaikka ulkona aurinko paistoi kirkkaana ja taivas avartui kuulaana keltaisten lehtien yllä. Öisin alitajunta käsitteli niin monimutkaisia yksityiskohtia, että hereillä aivot löivät tyhjää. Nuku, syö jotain, yritä olla ajoissa töissä. Katso, että työpaidat ovat puhtaita. Se oli arjen toistuva oljenkorsi, jossa monen muun asian oli väistyttävä väsymyksen tieltä. Minuun oli iskenyt mysteeriväsymys. Itse asiassa tämä mysteeri on kestänyt jo noin 15 vuotta. Onko se käynyt sinunkin luonasi viime aikoina?
Mysteeriväsymykseni takia kävin lääkärillä tutkituttamassa kaikki arvoni. Melkein sen arvasinkin etukäteen, että kaikki on normaalia. Mistään ei ole puutetta (paitsi miehestä ja rakkaudesta). Sain terveen paperit, ja hyvä niin. Oireeni kun taitavat olla jotain muuta perää kuin fyysisesti selitettäviä. Sillä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelin terveystarkastukseen ja verikokeisiin menemistä, mietin itsekseni, että tämä väsymys ja kaikki muut oireeni taitavat olla vain sitä henkistä väsymystä, niinsanottuja henkisiä kasvukipuja. Seuraava rekkari aavistukseni minulle vahvisti: JEP.
On outoa olla yhtä aikaa sekä täysin terve että aina vähän jostain kohti kipeä. Haaveilen niistä rajattomista energiaresursseista, jotka vielä jokin päivä avautuvat. Niistä, joiden avulla aamu alkaa pirteästi ja aikaisin, ja päivä on täynnä tehotyöskentelyä ilman väsähtämistä kesken kaiken. Usein aivoissani surraa oikeinkin tehokkaasti, mutta keho ei jaksa alkaa toteuttaa kaikkea sitä, mitä pitäisi saada aikaan.
Kehomme on kuitenkin viisas. Se pysäyttää meidät heti, jos yritämme tehdä yli senhetkisten voimavarojemme. Silloin tulee työkiireiden keskellä sitkeä flunssa tai jalat viedään alta juuri, kun kuvittelet alkavasi liikkumaan enemmän. En puhu vain itsestäni: olen seurannut mitä ympärillä tapahtuu. Porukka on aika sairasta! Ja oma näkemykseni alkaa olla se, että kaikella tällä sairastamisella on syvä merkitys. Kehomme ei voi tehdä mitään ilman psyyken ohjausta.
Sairauden syvä opetus
Hyvä esimerkki tästä kaikesta oli Diana Cooperin omakohtainen kokemus, josta hän kertoi videollaan tänä syksynä. Hän oli saanut korkeilta ohjaajiltaan tiedon, että voisi siirtyä energioissaan ja värähtelyissään vielä paljon korkeammalle tasolle ja auttaa samalla koko ihmiskuntaa; että otatko Diana tällaisen diilin vastaan. Diana Cooper ilahtui ja sanoi, että tottakai otan. Hän näki mielessään jo ihanan, auvoisen olotilan, ja suurinpiirtein enkelit soittamassa harppua ja ojentamassa lasin taivaallista nektaria.
Seuraavaksi Diana Cooper sairastui uudestaan syöpään, josta oli jo toipunut. Askelta ylöspäin ei voinutkaan ottaa sukeltamatta ensin syvemmälle sairauteen. Taivaalliseen diiliin kuuluikin pienellä präntillä kirjoitettuna se, että syöpäsairauden kautta hän purkaisi sekä omaa että muiden karmallista lastia. Kun karmaa olisi sairauden kautta käsitelty, vasta sitten tie olisi auki korkeammalle energiatasolle. Koko kroppa piti ensin putsata menneestä, siitä matalavärähteisestä sairausenergiasta, oli se sitten omaa tai toisten.
Mielestäni tämä tarina opettaa meille valtavasti. Me puramme koko ajan omaa karmaamme sairastamalla. Osa meistä purkaa samalla muidenkin karmaa, esimerkiksi perheen ja omien sukulinjojensa karmaa, jos sellainen sielunsopimus on tästä puhdistustyöstä tehty. Sairastaminen on siis työtä. Se on yhtä tärkeää ja arvokasta ja sivuuttamatonta työtä kuin itse töissä käyminen. Eikö kuulostakin hullulta? Mutta samalla, kun tämän ajatuksen tähän kirjoitan, tiedän, että se on totta.
Ihminen puhdistuu omasta menneisyydestään ja varastossa olevista karmallisista ”kirouksista” käymällä jonkin henkilökohtaisen sairauskriisin läpi. Olemme siis kaikki enemmän tai vähemmän karmatyöntekijöitä ja ”sairaudenhoitajia”. Meidän on tehtävä oma osuutemme ja vietävä se kunnialla läpi, useinkin läpi kivun ja säryn. Syntymäkartan 6. ja 12. huone täynnä planeettoja antaa vihjeen tästä tehtävästä.
Ihmiskunnan energian putsausta
Yksi näkemys koronasta onkin juuri karmallinen. Ihmiskunta tarvitsi uutta suuntaa, menneestä irrottautumista sekä kokonaisvaltaista energeettistä puhdistusta. Osa maksoi jopa hengellään, osa maksoi sairastamalla. Kaikki olimme tässä prosessissa osallisina. Ei pidä väheksyä sitä karmallista ponnistusta, jonka yhdessä teimme.
Vaikka onkin vaikea ymmärtää kokonaiskuvaa täältä tavallisen työmuurahaisen tasolta, meissä on kuhissut valtavan suuri muutos kuin muurahaispesässä. Ja kun miettii, että muurahaispesät rakentuvat tarkasti aina maasäteilylinjoille, jotka taas ovat linjassa muiden energeettisten linjojen kanssa, niin tämä kokonaisuus alkaa muistuttaa taivaallista ”erikoisoperaatiota”. Sitä johdetaan planetaaristen syklien, maaäitimme ja kosmisten voimien toimesta. Kuka, mitä, missä, milloin – en lähde arvailemaan enempää maapallolla käynnissä olevan erikoisoperaation suuntaa, sillä se ei ole minun tehtäväni.
Oman energian hoitoja ja kivun kohtaamista
Minun tehtäväni on nyt olla vähän väsynyt ja kokea ihmiskropassani kipua milloin missäkin. Polveni alkoivat nimittäin kipunoida regressioterapian jälkeen. Tiedän jo reikikurssieni ajoilta, että pelko asuu polvissa. Ja mitä muutakaan regressioterapia on kuin pelkotyöskentelyä, pelkoa vastaan kävelemistä ja sitä silmiin katsomista. Tehtäväni on tuolta menneiden elämien reissulta selvittyäni nukkua ja levätä kunnolla. Kokemus oli avartava, mutta väsyttävä. Kuljin elämästä toiseen menettämässä sen saman ihmisen rakkauden. Vähempikin uuvuttaa.
Kun on mielen ja alitajunnan kanssa kohdannut menneen elämän traumaattisia tilanteita ja ne lempeästi hyväksynyt, on kehon vuoro tehdä tiliä menneen karman kanssa. Vanha pelko poistuu usein jalkojen ja polvien kautta. Voin joutua muutaman päivän tai viikon klenkkaamaan ja varomaan askeleitani, mutta samalla voin olla varma, että mitään fyysistä vaaraa ei ole. Tämä on henkinen prosessi. Fyysinen kipu on henkinen käymistila, joka kyllä helpottaa aikanaan.
Meihin kaikkiin on syntymän hetkellä koodattu häntäluun tyveen, eli juurichakran alueelle, ne kokemukset, jotka tässä elämässä pitää työstää ja purkaa. Jos sinne on koodattu pelkoa ja hylkäämistraumaa, kuten minulla, niin näiden teemojen kanssa on tässä elämässä puuhasteltava. Emme voi mitenkään ohittaa niitä. Se on kuin autokoulun ajotesti, josta emme pääse läpi ajokortti ja lupalappu kädessä, jos emme suorita kaikkia osioita hyväksytysti. Tulee hallita niin tunteiden taskuparkki kuin liukkailla ja pimeillä varjominän keleillä se omalla kaistalla pysyminen. Kieli keskellä suuta on sinun tunnelukkojasi purkaminen!
Kipupatti täynnä kiukkua ja surua
Meidän kehoomme on myös koodattu koko joukko tunteita, jotka tulee kohdata sairauden kautta. Minulla on alaselässäni ”kipupatti”, joka on täynnä kiukkua ja surua. Aina välillä se muljahtaa paikaltaan ja alkaa kipunoida. Epäilemättä joudun silloin kohtaamaan jonkin epämiellyttävän tunteen, josta täytyy päästä yli. Kun ottaa huomioon kaiken sen, mitä olen menneissä elämissä kokenut, on ihme, ettei kiukku- ja surupatti selässäni ole mammutin kokoinen. Sen sijaan se on pieni muistutus siitä, etten saa tehdä enää mitään itseäni vastaan, tai ajautua tilanteisiin, joista aiheutuisi vain lisää henkistä kipua.
Kaikki se kiukku ja suru ei ole edes omaani, vaan sukulinjasta perittyä. Mutta on minun kunniatehtäväni sulatella sitä ja työstää tunteitani muidenkin edestä. Ehkä aiemmilla sukupolvilla ei ollut siihen mitään kunnon eväitä, ja minulle taas on annettu kokonainen kori täynnä reissumiestä, jonka voimalla menen eteenpäin. Saattaa siellä olla myös siivu uhkarohkeaa koskenlaskijaa, joka luovii tukahdutettujen tunteiden kuohuilla.
Nykyelämän sairastamisella me saatamme purkaa jopa satojen elämien varrella kertynyttä karmaa, epäoikeudenmukaisuutta, pelkotiloja tai muita traumaattisia tapahtumia. Nyt kun tiedostan tämän kaiken, myös oman tehtäväni ja vastuuni, katson sairautta ja ihmisen kipuilua aivan eri tavalla. Toki kaikki sairastaminen on edelleen ihmiselle henkilökohtaista kärsimystä, jota ei voi sivuuttaa tai millään muotoa vähätellä, mutta samalla se on meille arvokas opetus ja henkisen soturin tehtävä.
Mitä kehosi haluaa kertoa?
Kun seuraavan kerran sairastat – oli se sitten ohimenevää tai pitkä prosessi vaikeine vaiheineen – niin mieti, mitä sinusta tällä kertaa tulee pintaan käsiteltäväksi. Miksi sinulle on annettu tämä vaiva ja mitä se yrittää sinulle psyyken tai sielun tasolla kertoa? Astrologiset tapahtumat voivat aktivoida sekä sairastumista että siitä paranemista, mutta sitä tärkeämpää on ottaa hetki ja todella kuunnella itseään. Miksi juuri nyt? Miksi juuri tällainen vaiva? Mistä joudun luopumaan, kun minut laitettiin sairaspedille? Saanko pelkästään levätä, kun en itse osannut antaa sille aikaa? Vai estetäänkö minua kulkemasta enää sellaiseen suuntaan, esimerkiksi ammatillisella polulla, joka ei minulle enää kuulu sielunsuunnitelman mukaan?
Tiedän, että minulle ainakin kävi niin. Minut pysäytettiin aikoinaan kerta kaikkiaan kaikin tavoin, jotta en enää yrittäisi tehdä jotain, mikä olisi joka tapauksessa mennyt mönkään. Niillä samoilla käsillä, jotka eivät aiemmin jaksaneet tehdä töitä ilman helvetillistä kipua, voin nyt kirjoittaa kirjoja. Kädet piti ohjata aivan erilaiseen, luovaan toimintaan – vasta sitten kipu otettiin pois.
Sairastaminen opettaa meille enemmän kuin olemme sen pahimman kivun keskellä valmiita myöntämään. Vasta etäisyyttä saatuamme alamme oivaltaa sairastamisen merkityksen. Se väistämättä muuttaa ihmistä syvällisesti. Turha karsiutuu pois ja kulmamme hioutuvat. Alamme ymmärtää toisten kärsimystä aivan eri tavalla. Alamme suhtautua myös itseemme myötämielisemmin, rakastavammin ja armollisemmin. Ilman sairautta saattaisimme vain puskea eteenpäin hampaat irvessä, jolloin itsemyötätunto olisi vähissä.
Kehon lohdullinen sanoma
Hellin tänään väsymystäni, sitä, jolle ei löydy lääketieteellistä selitystä. Tiedän, että se on henkistä kapinaa ulkoisille velvoitteille, sillä haluan kuunnella vain sisäisiä velvoitteitani. Minua ei silti yhtään väsytä kirjoittaa tätä tekstiä eikä pyöräillä tänä iltana joogaan pysähtymään kehoni äärelle. Mutta minua saattaa väsyttää se, mitä muut minulta odottavat.
Ajattelen tänään lämmöllä myös kipunoivia polviani, jotka yrittävät saada äänensä kuuluviin. Pienet polviparat, kaipaavat varmaan vain rakkautta ja huomiota, hyväksyvän käden kosketusta. Pelko yksinjäämisestäkin poistuu, kun se tulee hellästi kohdatuksi.
Meidät ihmiset, psykofyysiset kokonaisuudet, on tehty hienovaraisista aineksista, puoliksi maan tomusta ja puoliksi taivaan näkymättömästä hengestä. Emme ehkä koskaan voi ymmärtää itseämme ja elämäämme täysin. Mutta voimme levätä, sairaudenkin hetkellä, siinä turvassa ja luottamuksessa, että tälläkin kokemuksella on oma tarkoituksensa. Sinun terveytesi on tärkeää – ja sinun sairautesi on tärkeää. Niitä molempia on kuunneltava.
Sisäisen Soturisi suurin tehtävä
Kun ajan tuuli on tarpeeksi kauan humissut korviesi välissä, ja koskettanut kehosi kaikkia poimuja, oivallat kyllä oman osuutesi tässä ihmiskunnan isossa sairaskertomuksessa. Voit olla ylpeä siitä, että teet oman osasi, joka ei ole vähäinen. Et ehkä aavistanut, että se sinun suurin tekosi ja näytönpaikkasi ei olekaan maailman estradeilla, vaan kipeänä kotisängyssä, joskus jopa sairaalan vuoteella. Mutta jokainen käheä yskäisy, jokainen pimeän huoneen migreeni, jokainen tuskainen tunti ja jokainen hohdoton hoitotoimenpide vie sinua omalla polullasi eteenpäin.
En halua glorifioida sairautta ja kipua, vaan ainoastaan osoittaa, että kivun kautta sinäkin purat omaa karmaasi, kenties koko suvun karmaa. Älä siis syytä itseäsi siitä, että ajoit itsesi piippuun tai jouduit kohtaamaan suuren fyysisen onnettomuuden – voi olla, että juuri sen avulla otit hurjan henkisen kehitysharppauksen. Ja sen oman kehityksemme harjalle meidän aina kannattaa hypätä. Spirituaalinen kvanttihyppy eteenpäin saattaa mielikuvissamme näyttää keveältä, kuin taikasauvan heilautukselta – mutta oikeasti se voi olla yksi kivulias ja hidas marssi lääkekuurista toiseen ja kolotuksesta kolmanteen. (Ja sana 'marssi' on tässä kohtaa aika optimistinen.)
Optimismia, toivoa ja lohtua kipupotilas kuitenkin tarvitsee. Pitkällä tähtäimellä helpotusta on tulossa. Sinnittele, rakas lukija. Sinua kannustetaan ja kannatellaan valoverhon toisella puolella. Toivoa on aina tarjolla, pimeimmälläkin hetkellä.
Tutustu omaan henkiseen polkuusi ja sieluntehtävääsi Sisäinen Soturi -tulkinnan avulla. Voit pysähtyä sen ääreen miettimään mistä oletkaan tulossa, ja minne mahdat vielä ennättää tämän elämän aikana. Astrologia antaa suuntaviivoja väsymättömille – ja välillä vähän väsähtäneille – oman itsensä tutkijoille.
Tule myös kuuntelemaan toivon sanomaa TÄYSII-seminaariin Tampere-talolle 12.11.2022. Itse olen mukana puhumassa aiheesta 'Sisäisen lapsen toivo on mahdollista löytää uudelleen'. Toivo-seminaarissa kuullaan yhden päivän aikana 12 puhetta toivon merkityksestä.
Lisätietoja ja liput tilaisuuteen: https://www.taysii.fi/toivo/?ref=virpikarjalainen
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!