Joskus eteen tulee vain sellaisia taikapäiviä, jolloin tapahtuu uskomattomia asioita. Ei välttämättä sellaisia asioita, joita erityisesti haluat, mutta sellaisia, joita ehdottomasti tarvitset. Jokin menneisyyden juttu kolahtaa paikoilleen, valo välähtää ja ymmärrät, että kaari on kuljettu, sykli on kierretty ympäri ja on tultu tietynlaiseen nollapisteeseen, uuden alkuun ja vanhan paketoimiseen.
Minulla tällainen parantava taikapäivä oli viime sunnuntaina, kun Jupiter ja Khiron kohtasivat omilla radoillaan ja tulivat hetkeksi yhteen. Avasivat toistensa kipupisteita ja kaatoivat sinne aivan hitosti elvyttävää balsamia entisen suolan tilalle. Parane jo, ne sanoivat toisilleen, halasivat hetken ja jatkoivat viisaampina matkaansa, taas eri suuntiin.
Jupiter ja Khiron ovat voimallisia tekijöitä jo yksinäänkin ja yhdessä ne tekevät ison vaikutuksen. Niiden yhteissanoma tuntuu rintakehässä ja tunteissa tai jossain muualla kohti kroppaa. On silloin aika hellästi katsoa omia kipuja ja kääriä ne jonkinlaiseen hyväksynnän pehmeään vaippaan.
Minulla Khiron liittyy nimenomaan menneisiin elämiin ja sieltä kumpuaviin kipuihin, sijaitessaan täsmälleen karmisella kuunalasolmulla. Niitä kipuja kohti on mentävä, eivät ne muuten helpota. Ja joskus käy niin, ettet ole edes menossa niitä kohti, mutta sinut heitetään kuin tuulenpuuskan mukana juuri siihen pisteeseen... Nyt on tuullut kovasti monta päivää. Lienevätkö muutoksen puhureita, jotka tuulettavat tukkaa.
Khiron kaappasi kainaloonsa ja vei tietylle kadulle
Minä kuljin sunnuntaina Jupiterin ja Khironin ohjaamana vahingossa väärään paikkaan, aivan eri puolelle kaupunkia kuin olisi oikeasti pitänyt. Mietin virheeni tajuttuani, että onkohan tässä nyt jokin sanoma, että en kai minä nyt vahingossa tällaista erhettä ole tehnyt. Enkä tehnytkään. Minun piti käydä tietyssä kadunkulmassa, jossa eräs tietty henkilö oli asunut, ja sen jälkeen nähdä taas kerran BUK-rekkari. Jäin odottamaan tarkempaa selitystä universumilta.
Jatkoin matkaa sinne, minne minun oli oikeasti pitänyt alunperin mennä. Kävin Kevätfiilis-hyvinvointimessuilla juttelemassa tuttujen ja tuntemattomien kanssa, hiplasin korttipakkoja, selasin kirjoja ja ostin voimakiviä, joiden pariin minua oli ohjattu jo jonkin aikaa. Kun tulin ulos ja otin bussin, näin ERO-rekkarin. Mietin, että mitähän nyt taas. Enhän ole kenenkään kanssa, joten älkää viitsikö ennustella eroja. Siitä on tullut elämässäni jo melkein vitsi, että heti kun kiinnostun jostain miehestä, näen hetken päästä ERO-rekkarin ja siihenpä se suhde jo kupsahtaakin. Papin aamenta ei todellakaan ehdi sanoa. Hyvä, että ehtii sanoa Ahaa.
Päädyin lopuksi vielä joogasalille, joka oli tehnyt edellisenä vuonna konkurssin, mutta herännyt henkiin uudestaan juuri sinä päivänä. Paluu menneisyyteen siis taas, balsamia haavoille, kun jokin jo kuopattu heräsi jälleen henkiin. Ja sitten sain viestin juuri siltä mieheltä, jonka kotikadulla olin aiemmin käynyt vahingossa pyörähtämässä. Hän oli lukenut kakkoskirjani (eli BUK), jossa hänellä on todella iso ja merkittävä rooli. Aivan kuten elämässänikin. Niissä menneissä.
Mikään ei siis tapahtunut vahingossa. Kaikki oli jotenkin minuutilleen orkestroitua Jupiterin ja Khironin ”hääpäivänä”. Tuntui siltä, että kaikki tapahtui kuin tv-sarjan kertauksessa, jossa muistellaan, mitä viime jaksossa tapahtui. Oli aika kohdata pala menneisyyttä, jotta voisi päästä kevyemmin eteenpäin, uusin juonenkääntein. Joten 14 kuukautta sen jälkeen, kun tuon miehen kanssa tuli ERO, kirjani oli valmis. Nyt kaikki sai kauniimman päätöksen, kauniimmat hyvästit. Ei mikään uudelleen alkanut, mutta loppukohtaus käytiin yhdessä uudestaan läpi. Se oli parantava kokemus. Olin kiitollinen ja surullinen yhtä aikaa. Ja tunsin valtavaa rakkautta, elämästä toiseen kumpuavaa. Khiron toi sen esille ja Jupiter oikein väänsi volyyminappia isommalle.
Kaiken piti tapahtua, jotta minä saisin kirjoittaa meidän tarinamme ylös. Meidän piti kohdata, jotta ne menneiden elämien kokemukset saisivat vähän valoa ja balsamia. Kirjoittaminen onkin minulle voimallisin keino eheytyä. Purkaa kokemukset palasiksi ja laittaa ne sitten eteenpäin kuin lintuemo lapsensa. Kasvattakaa siivet, tulkaa kevyiksi, lentäkää maailmalle.
Pitkä polku eheyteen
Niillä hyvinvointimessuilla, joille lopulta sunnuntaina harharetkieni jälkeen löysin perille, juttelin erään hoitajan kanssa siitä, kuinka ihmiset tarvitsevat nykyaikana toivoa ja lohtua kuin pohjaton kaivo. Sinne ihmisessä olevaan kaivoon voi kaataa määrättömän määrän apua, energiaa, tulkintoja ja hoitoja, mutta se ei silti täyty, jos ei osaa itse kulkea omaa paranemisen polkuaan.
Tämä aika haastaa meitä kaikkia, se haastaa meitä parantumaan. Jokaisella meistä on se kaivo vajaana, jonne kaivattaisiin kipeästi jotain apua ja lohtua. Joillakin se ammottaa tyhjyyttään, joillakin elämän vedellä täytetyn kaivon pinta vain väreilee tuulessa. Moni kyselee lakkaamatta, että mistä sitä apua saa, mikä oikein auttaa. Anna jokin valo pimeään. Nyt heti, pliis.
Tuntuu, että tämä on aihe, josta tiedän ”kaiken”. Myös sen valtavan hingun, kun pitäisi äkkiä, mieluiten nyt ihan just heti, löytää se taikasauva, jota heilauttamalla kaikki maailman paha häviää, kipu kaikkoaa ja elämä tulee ehjäksi. Kauan olen etsinyt, enkä vieläkään sellaista sauvaa ole löytänyt. En sellaista...
Aikoinaan juoksin kaikki fyysiset auttajat läpi ennen kuin aloin kokeilla kaikki henkiset auttajat ja hoidot läpi. Vyöhyketerapiat, reikihoidot, naprapaatit, syvähengittelyt, detox-jalkakylvyt, akupunktiot, psykoterapiat – näitä riittää enemmän kuin edes jaksan muistaa. Nykyään se jatkuu paljon pienemmässä mittakaavassa. Nykyään minulla on käytössä regressioterapia, tarot- ja enkelikortit, astrologia, energiahoidot ja etäkuntoutukset – sekä se kirjoittaminen ja puhuminen. Enää en vaikene pahasta olostani, vaan puran sen jotenkin. Eihän se kerrasta lopu, mutta se hellittää hiljakseen. Terapia on nyt enemmän sisäistä ja teen sitä itse itselleni. Sillä se, mikä oli ennen fyysistä kipua, on nykyään ”enää” henkistä. Olen oppinut helpottamaan sitä omin neuvoin.
Jos omat energiat eivät tunnu riittävän, tankkaan energiaa muilta, otan energiahoidon, kuntoutuksen. Hyvin usein sitä pyörii omassa vajavaisessa tai sumeassa energiakuplassaan, ei näe metsää puilta, ei näe vaihtoehtoja, koska oma energia ei siihen riitä. Silloin tilanne vaatii jonkun toisen kättä, joka vetää sinua ylöspäin ja auttaa sinua kirkastamaan oman kuplasi värit. Mutta sinne sinun kuplasi sisäpuolelle ei kukaan pääse, jos et pyydä. Joskus pelkkä pieni pyyntö auttaa, ääneen sanottu ajatus, paperin palalle kirjoitettu toive, ja sitten alkaakin tapahtua. Alkaa tapahtua niitä ihmeitä.
Sillä minähän olin toivonut kaunista loppua tuon ihmisen kanssa, kirjoittanut sen toiveen ylös päivää aiemmin. Ja sitten Jupiter ja Khiron kävivät sen minulle tarjoilemassa, juuri oikeaan aikaan. Surullisen haikean, mutta kauniin lopun. Sillä ei rakkaus mihinkään hävinnyt. Sille täytyy vain löytää uusi väylä, koska tässä(kään) elämässä meitä ei ollut tarkoitettu yhteen.
Pimeyden ja valon portaikko kohti korkeuksia
Vastauksia ihmisten henkiseen ja fyysiseen hätään on yhtä monia kuin on meitä ihmisiä. Vain sen osaan sanoa, että kaikki lopulta auttaa. Kaikki, mitä kokeilet, auttaa sinua vähän matkaa eteenpäin. Ajattele pahaa ja hyvää oloa pitkänä portaikkona. Alhaalla on se pahin olo, kun et jaksa enää päivääkään. Ylhäällä on keveys ja kirkkaus, kun mikään ei enää paina. Olemme kaikki jollain askelmalla, alhaalla pimeys, ylhäällä valo.
Joskus kuvittelemme olevamme matkalla tuota valoa kohti. Ponnistelemme ja pinnistelemme, jotta jaksaisimme ottaa vielä yhden askeleen ylemmäs. Sitten käykin niin, että tipahdamme hetkessä pimeyteen, oikein nopeasti pyllymäkeä alas kuin liukurilla laskien. Miten tässä näin kävi? Miksi olen taas rähmälläni?
Se kaikki kuuluu asiaan, sen osaan jo sanoa. Aina välillä pitää dipata kuin sipsiä dippipurkissa. Joka kerta siinä on vähän eri maku. Kun yrität taas uudestaan nousta ylemmäs, kohottaa jalkaasi edes sen yhden askelman, olet jo tehnyt parhaasi. Olet elänyt yhden vaikean päivän ja selvinnyt siitä. Lepää hetki ja yritä uudestaan, kun taas jaksat. Kuulostele, miltä tuntuu. Ei se mitään, jos et ihan heti jaksakaan enempää. Jonkin ajan päästä pääset taas hivuttautumaan eteenpäin.
Aina kun eteesi tuodaan jotain, josta innostut ihan oikeasti, sinun kannattaa kokeilla sitä. Sitten ainakin tiedät, auttoiko se. Kohta voit kokeilla jotain muuta, jos ei tuntunut auttavan. Viestini onkin se, että kaikki todella auttaa. Silloinkin kun se ei yhtään tunnu auttavan. Koska silloin sinä itse ponnistelet, sinä itse etsit, sinä itse yrität löytää ratkaisua. Se on se ratkaisu. Se, että edes yrität. Se, että et anna periksi. Se, että vieläkin toivot ja uskot. Ja ymmärrät, että askel askeleelta, vuosi vuodelta, kirkastat omaa energiaasi. Ja kun se on kirkkaampaa, pääset taas helpommin seuraavalle askelmalle.
Lopulta saattaa olla niin, että on kulunut 10 vuotta ja yhtäkkiä huomaat, miten elämäsi on muuttunut. Ihan pikkuhiljaa hiiviskellen se on etsinyt uuden uoman. Ei se välttämättä vielä täydellistä ole, mutta sen kanssa on paljon helpompi elää. Se on hyvää peruselämää, joskus jopa oikein onnellista. Ja hyvään peruselämään kuuluvat myös ne suvantovaiheet ennen uusia nousuja.
Valon ja helpotuksen etsintä
Sen tiedän myös, että niitä portaita on paljon siinä pimeyden ja valon välissä. Mutta jospa niissä portaissa on myös kaide, johon voi tukeutua, kun oikein pimeäksi kaikki heittäytyy. Siihen kaiteeseen voi nojata, sen varaan voi pysähtyä, ja siinä voi hengähtää ennen kuin jatkaa taas matkaa.
Mikä on minun kaiteeni, johon voin aina nojata? Tekisi mieli sanoa, että se on intuitio, vaisto, jota joskus osaan kuunnella, joskus taas en. Mutta tällä kertaa sanon, Jupiterin ja Khironin kohdattua kuunalasolmullani, että minun kaiteeni on menneet elämät, niiden sisältämät kipukokemukset ja kaikki ne miehet, jotka ovat sieltä kömpineet minun elämääni takaisin, uudelle kierrokselle. Se kaide on myös astrologia, joka kertoo minulle enemmän itsestäni kuin mikään muu. Astrologia on ollut paljon parempaa terapiaa kuin se oikea terapia. Niissä on valovuosien ero. Mutta jostakin pitää aina aloittaa. Eri vaiheissa tarvitsemme erilaista apua ja kanssakulkijaa.
Kun siis kohtaan kipuani, minä otan aina uuden askeleen. Kun itken menetettyjen rakkauksien perään, samalla kevenen. Sillä enhän minä oikeastaan mitään menetä. He tulivat takaisin, kuten oli sovittu tätä elämää varten. Kaikki on mennyt, kuten on sovittu. Ja kaikki tulee menemään, kuten on sovittu. Siihen minä voin luottaa. Se on se minun kaiteeni siinä portaikossa. Siellä kaukana edessä, korkealla ja kirkkaana, on se päivä, kun mihinkään minussa ei enää satu. Mutta ehkä se kaikkein kirkkain piste onkin kuolinpäiväni. Ehkä silloin kaikki kipu lakkaa.
Joten älä tavoittele liian nopeasti sitä kirkkautta. Nauti matkasta, vaikka varpaat rakoilla. Tukeudu kaiteeseen, siihen, että se, mikä on tarkoitettu, tapahtuu ja että se tapahtuu juuri oikein. Emmehän me tiedä, mitä meidän varallemme on suunniteltu, se paljastuu pikkuhiljaa. Se voi olla jotain huikeaa. Mutta se huikeus ei tule, jos emme jaksa tänään olla juuri siellä missä nyt olemme, keskeneräisinä, keskellä matkaa. Tänään on hyvä päivä olla keskellä elämän portaikkoa. Siinä pimeyden ja valon välissä. Tärkeintä on tietää, kumpaan suuntaan on kulkemassa. Ja että sitä valoa ylipäätään on.
Olen matkalla. Ja tänään se riittää.
Onko astrologia sinunkin turvakaiteesi elämän tapahtumien portaikossa? Joko käytät Astrokalenteria, joka ohjaa sinua ottamaan tukevia askeleita oikealla hetkellä – ja varoittaa, milloin ei kannata liikaa ponnistella? Kyse on elämän kiertokulusta ja syklien seuraamisesta. Siinä astrokalenteri on oivallinen, hyväksi havaittu työkalu oman elämänhallinnan pakissa.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Suunnista Neptunus sumussa luottavaisin mielin
Tehopaketti:
Astrokalenteri 12 kk + 4 x tarot 5 korttia tulkinnat samassa paketissa:
Tarot bonuksen arvo 32€!
TARJOUS VOIMASSA 19.3.2023 KLO 24 SAAKKA.
Tarjouksen voivat hyödyntää myös ne joilla on voimassa oleva Astrokalenteri tilaus.
Usvainen ja sakea tunnelma hallitsee meneillään olevaa viikkoa vahvasti. Marsin neliö Auringon, Merkuriuksen ja Neptunuksen muodostamalle stelliumille joka turruttaa vahvasti aistejamme. Ilmassa on jopa aggressiivinen tunnelma, joka aiheuttaa meissä ärtymystä milloin mitäkin kohtaan. Väärinkäsitykset ja turhautuminen vääristä ratkaisuista ja päätöksistä vello mielessämme alituisesti. Saatammekin herkästi löytää itsemme yllättäen erilaista elämän käännekohdista. Varoitukset asioista ovat piilossa tietoiselta mieleltämme. Tällaisena ajankohtana onkin hyvä aika tutkia omaa Astrokalenteria, joka antaa tuhansille lukijoilleen tärkeän varmistuksen oikeasta suunnasta haasteellisina aikoina.
Anna Tarot korttien neuvoa tällä viikolla
Tarotkorteilla ja alitajunnallasi on korkeamman tietoisuuden yhteys toisiinsa. Anna korttien selventää ja neuvoa sinua tällä viikolla, sillä ajattelusi ei siihen tällä hetkellä kykene. Luota intuitiosi viisauteen ja valjasta viiden kortin pöytä antamaan vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiisi.
Haluatko aktivoida VIP-asiakkuuden nopeasti ja saada Astrokalenterin tarjouspaketin heti edullisemmin?
Rekisteröidy ja tilaa Astrokalenteri 12kk + 4 x tarot 5 korttia tulkinnat VIP-hintaan 26,90 €
Terveisin
astrologi Seppo Tanhua
Päätä itse onko siitä Sinulle hyötyä vai ei!
Ellet ole tulkintaani tyytyväinen, palautan maksamasi summan takaisin tilillesi ilman kyselyitä.
Liity postituslistalleni!