Osallistuin kerran meditaatiokurssille, jossa ei meditoitu. Sen sijaan siellä harrastettiin filosofista pohdintaa. Kurssin vetäjän sanoma lyhykäisyydessään oli, että kaikki on täysin merkityksetöntä. Meidän ei pitäisi pitää itseämme niin tavattoman tärkeinä eikä antaa elämämme tapahtumille niin valtavan suurta painoarvoa. Ohjaajan ideologia noudatteli ajatuskulkua, että koska olemme pohjimmiltaan ykseyttä, tätä maapalloa asukkaineen ei edes ole olemassa. Elämme siis illuusiossa ja olemme olemattomia, pelkkää ajatusharhaa, joka vaikuttaa todelta, mutta ei kuitenkaan ole todellista. On siis pelkkää egon pullistelua ajatella, että meillä yksittäisillä ihmisillä olisi mitään merkitystä. Silloin eräs kurssille osallistuja puuskahti tuohtuneena: ”Kyllä minun elämälläni ainakin on merkitystä!”
Monta vuotta tuon ajatukset solmulle laittaneen kurssin jälkeen olen samaa mieltä puuskahtajan kanssa. Oma mielipiteeni on muotoutunut nimenomaan astrologian ja johdatuksen kautta. Jos millään ei olisi mitään merkitystä, niin miksi tutkisimme elämäämme astrologisesti, löytäen sieltä kuitenkin niin paljon viisaita vastauksia ja päivänselviä selityksiä? Miksi syntyisimme aina vain uudelleen? Miksi ylipäätään yrittäisimme enää yhtään mitään, jos kaikki olisi vain ”ihan sama”, pelkkää sattumaa ja satunnaista tuuria?
Etenkin karma-astrologiaan perehdyttyäni en voi olla muuta mieltä kuin että elämämme on äärimmäisen merkityksellistä jatkumoa inkarnaatiosta toiseen. Se on merkityksellistä sekä meille itsellemme että kokonaisuudelle. Pienetkin asiat ja valinnat, joita elämämme aikana teemme, ovat itse asiassa kriittisen tärkeitä niin koko tulevaisuutemme kuin jatkuvan henkisen kehityksemme kannalta.
Merkityksen tunne vie meitä eteenpäin
Thorwald Dethlefsenin klassikkokirjan 'Kohtalo on haaste' mukaan ihmisen perustarve on kokea elämässään syvää merkityksellisyyttä. Jos merkityksellisyyden tunne katoaa elämästä, samalla meiltä katoaa elämänhalu. ”Ei vois vähempää kiinnostaa” muodostuu silloin mantraksemme ja asenteemme alkaa jäytää kaikkea kanssakäymistä. Meistä tulee raskassoutuisia, vaikeita sietää, etenkin itsellemme.
Me myös totaalisesti uuvumme, jos jatkamme merkityksetöntä työtä tai elämää päivästä toiseen. Jossain kohtaa tulee lopullinen stoppi. Meidän on pakko löytää jokin syvä merkitys elämäämme, tai muuten käy kehnosti. Työuupumus, masennus tai jokin fyysinen sairaus tulee silloin meitä opettamaan ja opastamaan eri suuntaan. Sairaus onkin Dethlefsenin mukaan suurin ihmiseen koodattu kasvukokemus. Tässä polariteettien maailmassa meistä tulee sairaita, jotta oppisimme mitä terveys on. Me koemme sairauksia, koska kipu on ylin mahdollinen korkeakoulu henkisellä tiellä. Perhoseksi ei tulla ilman pimeää ajanjaksoa tiukassa kotelossa, joka tuntuu joka henkäyksellä ahtaalta.
Ihmisyyden korkeakoulu
Oletko kokenut vakavan sairauden tai kriisin, joka veti sinut aivan matalaksi? Onneksi olkoon. Se kuuluu henkisen kehityksen aukottomaan suunnitelmaan. Dethlefsenin mukaan sairauksia ei voi millään ennaltaehkäistä, jos ne ovat karmallisia. Täysin terve urheilijanuorukainen sairastuu syöpään tai menettää tärkeimmän, eli liikuntakykynsä? Se on karmaa. Siihen on yleensä jokin erittäin pätevä syy, jota me ihmiset emme vain kykene tämän rajallisen näkokykymme valossa ymmärtämään.
Sairaus on aina syy pysähtyä ja kääntyä suuremman puoleen. Se avartaa ja syventää tietoisuutta. Kun on käynyt henkisen tai fyysisen kuoleman porteilla, ymmärtää elämän lahjan ja jatkumon. Kun on käynyt läpi rankat syöpähoidot, tietää elämästä enemmän. On kypsynyt, on kärsinyt, on viisastunut. On elänyt. Sillä elämään kuuluu myös kärsimys. Sitä ei voi millään välttää, ei edes positiivisella ajattelulla. Ja jos kipu on ihmisyyden korkeakoulu, me kaikki saamme jonkinlaisen tutkinnon. Seuraavassa elämässä kenties jo väittelemme tohtoriksi!
Ennaltamäärättyä vai täysin omissa käsissä?
Ihminen on ikuisuudet pompotellut ajatusta siitä, onko elämä lopulta omissa käsissä vai onko kaikki kohtaloa, johon ei voi mitenkään itse vaikuttaa.
Voisimmekin tehdä ajatusleikin, empiirisen testin. Kuvittele ja ajattele viikon verran, että kaikki tapahtuu täsmälleen kuten pitääkin. Jokaisen pienenkin asian täytyy mennä juuri näin. Ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä kaikki mitä tänään tapahtuu on jo etukäteen määrätty. Kuulostele tätä ajatusta viikko. Eikö se tekisi jokaisesta päivästä todella merkityksellisen, suorastaan dramaattisen tärkeän? Jokainen päivä se fiilis, että nyt minulle tapahtuu kaikki oikein, ansioni mukaan. Entä pystyisitkö todella hyväksymään sen, että kaikki menee oikein, vaikka kaikki menisikin itse asiassa aivan päin mäntyä? Ohjauspyörä olisi pelkästään kohtalolla eikä sinulle olisi annettu edes apukuskin paikkaa. Ja vaikka yrittäisit painaa jarrua pohjaan, vauhti aina vain kiihtyisi. Elämä ohjaisi, sinä et.
Entä toinen ääripää? Ajattele viikon verran amerikkalaiseen tyyliin, että minä itse voin muuttaa KAIKEN. Kaikki langat ovat vain omissa käsissäni ja minulla on vapaa tahto ohjata tapahtumien kulkua. Saattaa aluksi tuntua hyvinkin vapauttavalta ja voimaannuttavalta ajatukselta, mutta eikö se lopulta kävisi aika raskaaksi? Vastuu olisi nimittäin järjettömän suuri. Entä kun eteen tuleekin selittämättömiä vaikeuksia ja esteitä? Kuinka paljon masentuisitkaan, jos voisit syyttää vain ja ainoastaan itseäsi, kun et saanutkaan asioita tapahtumaan oman mielesi mukaan? Katsoisit vain sivusta, miten hyvin muut pärjäävät, miten muut jaksavat takoa kuumaa rautaa ja myyvät sen sitten kovalla voitolla eteenpäin. Ei olisi mitään suurta suunnitelmaa kaiken takana. Ei voisi luottaa johdatukseen tai edes universumin merkkeihin, vaan ihan itse pitäisi vaivautua muovaamaan oma tulevaisuutensa eri näköiseksi kuin mihin se tässä sohvalla pää kainalossa maaten on menossa.
Ei taida kumpikaan vaihtoehto näin mustavalkoisena maistua. Sillä elämä on kuitenkin fifty-sixty, täynnä ennaltamäärättyjä tilaisuuksia, joissa voimme itse päättää kuinka taaplaamme eteenpäin. Kun kohtalon eri naruja vetelee, sieltä tipahtaa juuri sellainen lopputulos kuin on kullekin tarkoitettu. Mutta jos en ikinä itse nykäise jostakin kohtalon eteeni ujuttamasta narusta, sitä parasta palkintoa ei ihan helpolla syliin tipu. Se saattaa tippua vasta aivan hirveän myrskyn jälkeen, kun kompastun vahingossa ja koko taivas repeää...
Elämän karmallinen jatkumo
Me olemme täällä tarkoituksella ja meillä on kullakin oma tärkeä tarkoituksemme. Muuten koko maailma olisi mieletön, järjetön, silkkaa sirkusta ja kaaosta. Mutta siinä kaaoksessa on karmaa. Tässä sirkuksessa on jokin selitys. Kaikki järjettömyys käy järkeen, kun pistää tarpeeksi monta elämää peräkkäin kuin helminauhassa. Yhdessä ne muodostavat kaulanauhan, kauniin kokonaisuuden.
Thomas Dethlefsen vertaa jokaista elämää yhteen päivään. Se, kuinka päivämme tänään sujuu, riippuu sitä edeltäneistä päivistä. Tänään väritämme myös huomisen fiilistä ja onnistumisia. Emme siis elä umpiossa, ”yhdessä päivässä”, jolla ei olisi mitään vaikutusta menneeseen tai tulevaan.
Vaikka kuinka haluaisimme aloittaa joka ikisen päivän puhtaalta pöydältä, se on mahdotonta. Kaikki, mitä on ollut aiemmin, vaikuttaa meihin nyt. Kaikki, mitä olemme aiemmissa elämissä kokeneet, väreilee meissä juuri nyt. Olemme osa karmista jatkumoa.
Se selittää myös, miksi synnymme tänne täysin eriarvoisina. Meillä on jokaisella aivan oma kehityskaaremme, joka on vielä kesken. Me jatkamme tässä elämässä sitä, mikä jäi edellisessä elämässä puolitiehen. Me (toivottavasti) keräämme nyt positiivista karmaa ja kuittaamme vanhaa negatiivista karmavelkaa pois. Ja jos olemme edellisissä elämissämme oikein hyvin onnistuneet, saatamme nyt elää suoranaista palkintoelämää. Ärsyttääkö sinua joku ihminen, jolla menee aina käsittämättömän hyvin? Hän on kenties hyvän karmansa jo moninkertaisesti ansainnut ja pääsee siksi tässä elämässä helpommalla kuin muut. Me emme voi koskaan tietää miten valtava kehitys jonkun ihmisen konepellin alla on satojen tai tuhansien elämien aikana tapahtunut.
Tietoisuuden eri lähtötasot
Dethlefsenin mukaan ihmisen älykkyys ja tietoisuuden taso on suoraan verrannollinen elettyjen elämien määrään. Mitä useampi eletty elämä takana, sen enemmän on opittu, koettu ja myös kärsitty. Nyt tuo kaikki tieto, kokemus ja kärsimys on jalostunut tähän elämään viisautena ja tiettynä lähtötasona. On oikeastaan loukkaus ihmisen älykkyyttä kohtaan, kun oletetaan kaikkien olevan aina samalla lähtötasolla. Se on tasapäistämistä. Mehän olemme kaikki koko ajan aivan omilla tasoillamme!
Vaikka emme muistakaan menneistä elämistä mitään, ne silti tihkuvat tässä elämässä läpi. Jos meillä on valmista lahjakkuutta, se kyllä paistaa läpi. Jos meidän on tarkoitus kehittää jokin kyky äärimmilleen, se todellakin tapahtuu automaattisesti, helposti, vähimmän vastustuksen kautta. Lapsinero, kuten Mozart, on siitä parhaimpia esimerkkejä. Sisäinen lahja on hioutunut monien elämien saatossa, kunnes se huipentuu, kulminoituu, yhteen huippuelämään. Se elämä voi olla lyhytkin, kuten Mozartilla. Hän pääsi musiikillaan huipulle, minne oli tarkoitus päästäkin.
On mielenkiintoista ajatella, kuinka paljon piileviä kykyjä meillä kaikilla on, mutta joihin meillä tässä elämässä ei kuitenkaan ole enää tarvetta keskittyä. Meillä on syntymän hetkellä tietty suunnitelma, joka pitää toteuttaa, tavalla tai toisella. Jos lähdemme harhailemaan ja tekemään jotain ihan muuta, mikä ei suunnitelmaamme kuulu, meidät kyllä palautetaan ruotuun. Vaikka olisitkin ollut taitava maisemamaalari jossain toisessa elämässä, voi olla, että nyt et osaakaan enää piirtää juuri mitään. Saamme hioa taitojamme huippuunsa noin seitsemän peräkkäistä elämää. Sen jälkeen teema ja pelikenttä vaihtuu. Alkaa uusien taitojen hiominen.
On hauskaa ajatella, että meissä on olemassa piilevänä kaikki taidot ja kyvyt. Siksi voisikin sanoa, että ”kyllähän minä toki osaan laulaa ja säveltää mestarillisesti, mutta en vaan juuri tässä elämässä!” Tai että ”kyllähän minäkin olen oiva bisnesmies ja osaan taikoa rahaa tuosta noin vaan, mutta kun katsos tässä elämässä minulla on nyt tällainen henkisempi erakkovaihe menossa enkä jaksa niin sen maallisen mammonan perässä enää juosta”. Tuhansien elämien aikana kun ehtii kaikkea kokeilla!
Suunnitelmallista elämää
Kun synnymme, tiedämme jo elämämme koko kaaren ja sen sisältämät tapahtumat. Itse asiassa jo hedelmöityshetkellämme tiedämme millainen elämä meille pääpiirteissään on tulossa. Olemmehan sen itse suunnitelleet. Yksityiskohdissa vaan on vielä hiomista. Osa meistä on myös ottanut syntymäreppuunsa karmallista taakkaa vähän muidenkin puolesta kantaa. Joillakin on todella isot saappaat, joilla maan päällä astella. Väkisinkin siitä jää vähän isompi karminen jalanjälki. Kukapa meistä tietää, miten isoa sovitustyötä joku toinen tässä elämässä suorittaa.
Kaikella on siis tarkoituksensa. Kaikki sielut, joiden on määrä tänne syntyä, syntyvät juuri oikealla hetkellä. He kokevat juuri oikeita kokemuksia ja tapaavat juuri oikeita ihmisiä ja käyvät läpi juuri oikeita haasteita. Kun elämä on vaikeaa ja täynnä kriisejä, sen on tarkoituskin olla vaikeaa ja täynnä kriisejä. Emme ole tulleet tänne lomalle. Olemme tulleet oppimaan ja toteuttamaan tarkoitustamme. Vaikka olo tuntuisi surkealta, niin olet tekemässä juuri oikeaa asiaa. Olet kokemassa ihmisyyttä, olet elämän rattaissa. Välillä kyyti on tasaista tai iloista vauhdin hurmaa, välillä pomputtelu ylösalaisin elämän vaunuissa alkaa väkisinkin närästää ja itkettää.
'Kohtalo on haaste' -kirjan nimi olisi hyvin voinut olla ”Elämä on haaste”. Jokaisessa inkarnaatiossa meillä on jokin iso kynnyskysymys, joka meidän täytyy ylittää hyväksytysti. Hassua tietenkin on se, ettei meillä itsellämme suurimman osan aikaa ole mitään havaintoa siitä, mitä meidän pitäisi elämällämme tehdä. Mutta Dethlefsenin kirja antaa siihen yhden selkeän vinkin: tee sitä, mikä on sinulle luontevaa, mikä kumpuaa sinusta vaivatta – kuin Mozartista sävelet. Se on sinun kohtalokas tehtäväsi tässä elämässä. Ja sillä on merkitystä.
Karma ja sielunvaellus ovat käsitteitä, jotka kulkevat käsi kädessä
Jotta voimme hyväksyä nykyisen kohtalomme, meidän täytyy hyväksyä myös ajatus karmallisesta elämien jatkumosta, jossa kohtaamme samoja tilanteita ja haasteita yhä uudelleen. Sisäinen Soturi -tulkinnassa tutkitaan sinun syntymäkarttaasi koodattuja karmallisia oppiläksyjä. Kun tiedostat mitä nimenomaista haastetta olet tullut tänne ratkomaan, alat paremmin nähdä myös ratkaisuja. Sisäinen Soturi -karttatulkinnan tarkoituksena on antaa sinulle oivalluksia omaan tarkoitukseesi.
Terveisin
Virpi Karjalainen
Liity postituslistalleni!