seuraava »

[Stareyes]

Heippa
Kaikki te, jotka olette  - ja "minä-itse -huoneessa (1.huone) oleva illuusionluoja Neptunus.
Kertokaa oletteko masentuneisuuteen taipuvaisia? Miten selviätte masennuksestanne? Viekö se teidät ihan pohjalle? Liittyykö tähän masennusperiodiin pako todellisuudesta, käyttämällä huumaavia aineita, tai jotain, joka helpottaa oloanne jotenkin?
Kykenettekö tekemään mitään muuta kuin pyörimään tässä ahdistuksessa?

Itselläni on masennustaipumusta. Lunean sanoin: "Skorpparit ovat joko seitsemännessä taivaassa tai aallonpohjassa".
Itselläni tuo pitää paikkansa. Ja itse aikanaan käytin Turmiolan Tommia paetakseni ahdistusta, joka vain lisääntyi käytön myötä. Olin itsetuhoinen, mitä suuremmassa määrin.

Kertokaa miillaista teillä on, joilla Radix-kartalla Neptunus nousee ja on tunnekylläinen Noususkorppari. Kiitän 

[Lilli]

En ole skorpioninousuinen, mutta tunnen läheisesti erään ihmisen jolla on tämä AC sekä Neptunus nousussa.

Tällä hetkellä hän on sairaseläkkeellä masennuksen takia. Itsemurhaa on yrittänyt omien sanojensa mukaan 3 kertaa.

[Stareyes]

En ole skorpioninousuinen, mutta tunnen läheisesti erään ihmisen jolla on tämä AC sekä Neptunus nousussa.

Liili
Voitko kertoa hänestä jotakin? Millä tavalla masennus ilmenee? Käpertyykö hän vain itsensä ympärille, kykenemättä mihinkään normaaliin elämään?

Itsellä masennus hiipii hiljalleen ja sitten *poks* jokin laukaisee sen täyteen mittaansa.

Kun yritin itse eritellä, mistä tämä  masennus johtuu, mitään selkeätä yksittäistä syytä en löytänyt.
Vain halun lähteä in the eartista pois, jota en milloinkaan ennen ole niin vakavasti ajatellut, eli itsemurhaa...

Ajattelin väärällä tavalla itsekkäästi, "minulle suuri helpotus, ei tarvitse kokoajan tuntea sietämätöntä ahdistusta, pettymystä, mitättömyyttä etc".

[Lilli]

Jep.

Kyseessä on mieshenkilö,  , . Hän oli ennen masennustaan varsin huomionhakuinen drama queen, musikaalisesti erittäin lahjakas.

En ole varma, milloin hänen masennuksensa alkoi, mutta arvioni on n. vuonna -99. Hän on kertonut, kuinka tunsi valtavan mustan möykyn rintansa päällä, eikä ilmeisesti pystynyt tämän möykyn painoa vastustamaan. Tämän jälkeen hän on ilmeisestikin ollut jatkuvasti mielialalääkityksellä. Näiden lisäksi hän on kaiketi joutunut syömään unilääkkeitä. Lääkkeistä ei ole paljon ollut apua ja itsemurhayritykset on tehty nimenomaisesti niiden ja alkoholin sekakäytöllä.

Masennusta ovat pahentaneet tai ainakin pitäneet yllä erittäin haastavat ihmissuhteet niin yksityis- kuin työelämässäkin. Nythän hän on todellakin sairaseläkkeellä, koska ei pystynyt enää taistelemaan töissä tuulimyllyjä vastaan. Hengen syrjässä häntä pitänee kiinni vain 4-vuotias tytär.

Pahimpana tämä ystävä on pitänyt sitä, että hänen intohimonsa, soittaminen ja säveltäminen ei ole tuntunut miltään. Tosin hän aivan vastikään osti uudin kitaran ja on alkanut tehdä taas biisejä, joten jotakin kehitystä on kaiketi ollut parempaan suuntaan.

Masennus ei ole tätä miestä tehnyt kokonaan toimintakyvyttömäksi, kyllä hän hoitaa esim. velvollisuutensa lastansa kohtaan ja pitää kotinsa siistinä, mutta alkoholia häneltä kuluu aivan liikaa, ja ulkomuoto on tällä hetkellä niin turvonnut, että itsestään hän ei selkeästikään juuri huolehdi perushygieniaa lukuunottamatta.

Viime syksynä hän puhui terapiaan lähdöstä, mutta en tiedä, onko hän sellaisessa käynyt. AC-Skorpionina hän ei kuitenkaan kauhean avoimesti puhu omista asioistaan.

[Lilli]

Niin ja Stareyes, itsekin olen joskus sairastanut masennuksen ja se on niin viheliäinen tauti, että kehotan tekemään sille jotakin ennenkuin se äityy todella pahaksi.

Masennuksessa ei ole todellakaan mitään hienoa, ylevää eikä edes henkistä.

[Pentti]

   ja  12.huone  asc.lla
minusta tuntuu että neppari tekee ihmisestä löysän ei ole oikein varmoja mielipiteitä mistään ja minua on helppo käyttää hyväksi. on ollut jollain lailla masennusalttiutta ja itsetuhoaikeita ei hyvinkään pitkä aika sitten. tabuja nappasin. vaan eikös neppari voi olla myös ihmisen voimavara.itsestä tuntuu tällä hetkellä että voin sanoa tässä yksinäisessä maailmassa olevani vahva yksinäisyys ei häiritse sen kanssa on oppinut elämään ja kyllä oli viina nuorempana hyvää vaan olen nyt tod.näköisesti siitäkin päässyt eroon . tsemppiä 

[Stareyes]

Niin ja Stareyes, itsekin olen joskus sairastanut masennuksen ja se on niin viheliäinen tauti, että kehotan tekemään sille jotakin ennenkuin se äityy todella pahaksi.
Masennuksessa ei ole todellakaan mitään hienoa, ylevää eikä edes henkistä.

Kiitos Lilli 
Mulla on ollut ihan perusolemuksessa aina tuo masennustaipumus, siis koko ikäni. Ennen aikaan en edes huomannut sellaista olevankaan, koska kaikki huomioni oli todellakin muualla, mutta ajatellen taaksepäin sitä on ollut aina.
Mun elämän realiteetit jo sanelevat tilanteeni, en muista oletko katsellut syntymäkarttaani?? Mutta joka tapauksessa masennusta on ollut.
Lähipiirissä tapahtunut mullistavia asioita tiuhasti. TR-Pluto ollut pitkän aikaa Kuuni ja Aurinko välimaastossa ja nyt tulossa yhtymään Auringolleni.
En minä elämää pelkää, en kuolemaakaan, molemmat limittyvät toisiinsa. En pelkää mitään ennalta, en tuhlaa energiaa sellaiseen. Pyrin elämään tässä ja nyt.

Erään minulle todella tärkeän ystävän kanssa eilen puhuin puhelimessa ja totesin, että tämä masennusperiodi on alkanut hiipien ja sitten yks kaks = POKS.

Pyysin viimeisillä voimillani apua, onhan minussa Jousimiestä persoonallisissa planeetoissa. Ilman tätä positiivista muuttuvaa tulimerkkiä olisin varmasti menettänyt kaiken elämän. 

Tai jos elelisin yksin ja minun hyväntahtoisuttani ja iloisuuttani käytettäisiin hyväksi, olisin minäkin todennäköisesti itsemurhaillut itseäni.

 

[Lilli]

Kieltämättä sinulla on erittäin haastava transiitti menossa/tuloillaan. Itselläni oli Pluton kvinkunssi Kuulle ja oppositio Auringolle tuossa vuosituhannen vaihteessa melko hurjaa aikaa tunnepuolella. Noin konkreettisesti ei tapahtunut hirvittävän suuria muutoksia.

Itse sairastin masennusta 5 vuotta myöhäisteini-iässä. 1 vuosi siitä oli niin kauhea, että voisin ilomielin sen pyyhkiä kokonaan elämästäni pois. Jos tästä on kuitenkin jotain hyvää seurannut, niin ainakin se, että olen kehittänyt runsain mitoin masennuksenestokeinoja. En minä halua enää moista sairautta vaivoikseni. Elämänkoulu on pitänyt huolen siitä, että menetelmieni toimivuus on myös testattu rankoilla tavoilla.

Itse koen niin, että masennus on jonkinlaista negatiivista tunnemössöä, jota ei ole kyetty käsittelemään kunnolla pois. Jos näitä tunteita ei pystytä tunnistamaan saatikka tunnustamaankaan, niin ne jäävät jotenkin syömään sielua aiheuttaen pahaa jälkeä.

Tuo tuleva Pluto-transiitti on muuten siinä mielessä hyvä, että silloin se tunnemössö voi muuttua epämääräisestä aktiiviseksi hyvinkin räjähdysmäisellä tavalla. Omalla kohdallani aikoinaan masennus hiipi epäonnistumisen kokemuksesta, mutta mukana oli myös vihaa läheisiä kohtaan, jota ei tietenkään voinut tuolloin tunnustaa, kotona negatiivisia tunteita ei saanut näyttää. Pluto-Aurinko -transiitin aikana vihasin sitten niin maan perkeleellisesti monta kuukautta, jonka jälkeen oli verrattain puhdas olo - tuntui suorastaan siltä, kuin olisi syntynyt uudestaan.

Viime vuosi oli niin tapahtumarikas negatiivisessa mielessä, että olisin hyvin voinut vaipua täydelliseen masennukseen, ellen olisi tajunnut antaa itselleni aikaa ja armoa käsitellä kaikkia vastaantulleita asioita. Jos niitä ei voi käsitellä heti paikalla, niin käsittelen ne niin pian kuin mahdollista.

Liiallisen paineen alla annan itselleni myös luvan romahtaa täydellisesti. Tämä on mielestäni vain merkki niin itselleni kuin muillekin, että mitta on täynnä ja asiat eivät voi jatkua enää samalla tavalla kuin ennen. Toipuminen alkaa yleensä tällaisessa tilanteessa nopeasti, samoin liiallisten rasitteiden (ihmisten tai asioiden) rajaaminen pois elämästä.

[Asterix]

Olen  ja
ja  on  ja 1.huoneessa perääntyvänä
ja samainen  on sextiilissä 

Olen taipuvainen syvään synkkyyteen ja viiltelemään
ranteita auki, kunhan olen ensin viillellyt kaulat auki muilta. :

Olin murrosiässä hyvin väsynyt (rankka koulukiusaaminen, vaikea suhde biologiseen äitiin ja veljen kuolema).
Adoptio-äitini ei tiennyt mitä tehdä pohjattomalle surulleni
ja tuki minut sitten viimein pois Suomesta käymään koulut loppuun.
Itku ja masennus hellitti.

Hän vieraili joka toinen viikonloppu luonani ja soitti joka päivä
ja kaikki lomat olin hänen kanssaan.
Tuskaisinta oli lomat Suomeen. Itkin jo lentokoneessa lohduttomasti
ja sain paniikkihäiriökohtauksia parikin kertaa, kun piti lentää Suomeen.

Kaikista kauheinta oli sitten koulun jälkeen muutto takaisin Suomeen.
Ensimmäinen puoli vuotta itkin joka päivä ja halusin vain kuolla pois,
vaikka (adoptio)äitini soi valtaisan turvan ja suojelun.
Sitten jotenkin totuin, enkä itkenyt niin paljon enään,
vaan aloin järjestämään asumista jatko-opiskeluihin
Saksaan Müncheniin. Opiskelu-aika oli loistaavaa aikaa elämässäni.
Olin hyvin onnellinen. (adoptio)Äiti vierali jatkuvasti luonani,
-minä en kertaakaan Suomessa.
Opiskelut loppuivat ja tuli jälleen tilanne, jolloin piti palata
Suomeen. Tein jotain todella epätoivoista ja olin sairaalassa
Münchenissä pitkään. Kun kuntouduin, niin äiti haki pois.

Itkin vuoden Suomessa ja viimein (adoptio)äitinikin tajusi,
että hänen täytyy päästää minusta irti ja päästä minut
lentämään omin siivin, vaikka sitten se tarkoittaisikin
muuttoa kokonaan Suomesta hänen läheltään pois.
(Hän tunnustaa itsekin, että hän ei millään haluaisi
päästää minua sylistään, kun maailma on ollut niin
kova minulle jo syntymästäni lähtien ja hän haluaisi
vain edelleenkin suojella kaikelta kolhuilta,
-vieläkin vaikka olen 32 vuotias! )

Asuinkin sitten monessa maassa ja varsin onnellisesti,
koko ajan paremmin ja paremmin voiden.

Nyt asun Wienissä ja elän elämäni onnellisinta aikaa.

Vierailen silloin tällöin Suomessa, mutta varaudun
paniikkihäiriölääkityksellä ja masennuslääkityksellä.
Pelkään jääväni jumiin Suomeen, jos vierailen siellä.

Viimeksi kävin suomessa viime jouluna ja se kävi tosi raskaaksi.
Olin koko ajan kuin varpaisillani, koska koko ajan tapahtui jotain
ikävää odottamatonta, ihmiset melankolisia ja kaatoivat kaikki ongelmat niskaani jo pelkästä -mitä-kuuluu-kysymyksestä, suhtautuivat minuun ja härkä-mieheeni kuin alieneihin ja härkäni
ei pitänyt koko vierailusta sitten yhtään.

Sain paniikkihäiriökohtauksen muutamia kertoja.
Ja viimeisimmän, kun  paluulennoissa oli jotain häikkää ja minun piti
suunnitelmista poiketen lentää päivää, paria myöhemmin
takaisin Wieniin kotiin Härkä-mieheni palatessa kotiin
jo paria viikkoa aikaisemmin.
Tuntui, että en pääse kotiin ollenkaan.

Mutta kuten sanottua, elän elämäni kauneinta
ja onnellisinta aikaa nyt, eikä minulla ole mitään ongelmia
terveyteni tai elämäni kanssa.
Kaikki siis tasapainossa.

Tunnistan itsessäni tuon masentuneisuus taipuvaisuuden
ja asiat, jotka aiheuttavat sitä,
mutta järjestän elämääni koko ajan niin,
että minun ei tarvitse kärsiä siitä.

[Ajatus]

Hyvä ystäväni on skorpparinousuinen, Neptunus ykkösessä ja hänelläkin peräytyvänä. Skorpparinousuisten elämä ei todellakaan ole helppoa, elämänpolku kulkee usein todella plutomaisia latuja ja tuntuu sisältävän paljon syviä, jäljen jättäviä kokemuksia. Myös ystäväni on kärsinyt masennuksesta, eikä sinänsä ole ihme, kun tietää hänen elämänkokemuksistaan.

Hienoa on aina kuulla kokemuksista kuten nuo oopiumin ja Sashan, joissa se oma kovan koulun kautta haettu vahvuus on opittu tunnistamaan ja sitä arvostamaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta ei Suomi nyt ihan noin paha asia ole, huh. Toki täältä tekee mieli matkailla muualle ja asua muuallakin, ihmisen valo on kuitenkin itsessä sisällä ja aikalailla paikasta riippumaton. Minulle ainakin opetetaan tätä kun maasta muutot viivästyy. 

Eräs noususkorppari mies muuten muutti kai ulkomaille, mutta epäilen että hän on yhtä ikävä siellä, en tiedä miten maastamuutto hänen luonnettaan parantaisi. Oli depistä, migreeniä jne.. pöh-

[Ajatus]

Mutta ei Suomi nyt ihan noin paha asia ole, huh. Toki täältä tekee mieli matkailla muualle ja asua muuallakin, ihmisen valo on kuitenkin itsessä sisällä ja aikalailla paikasta riippumaton.

Ehkä Suomi skorpparinousuisille on? He kun kokevat ympäristönsä melko vahvasti ja - ehkä merkin mukaisesti - myös mustavalkoisesti. Mutta toki tuokin on totta, mitä sanoit sisäisestä valosta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Noususkorppareille Suomi paha? Mitä? Kokevat ympäristönsä.. onko niin että nousuvaaka pystyy näkemään kauneutta, esim Finnish Design? Luonto, Skandinavia?

Ja mistä tulee tuo melodramaattinen itsemurhatendenssi joillain näteillä naisilla, tunnen tällaisen kaksosen - aina mies pelastamassa. Ilmeisesti minulla on aina ollut tasaisesti ok asiat, paitsi nyt eräs taloudellinen heitto, mikä sai todella etsimään taloudellista vakautta, ei riskejä. Ja sitten on löytynytkin.

No ei, onhan minullakin ollut kuohuntaa, mutta ei maasta johtuen vaan miehistä.. miehet ei ole onnistuneet olemaan se pelastaja vaan minä.  Venus vaaka 1/12.

[Ajatus]

onko niin että nousuvaaka pystyy näkemään kauneutta, esim Finnish Design? Luonto, Skandinavia?

Juu, vaakanousuiset kokevat todennäköisesti maailman aivan eri tavoin. Tai näin siis astrologian perusteella, enhän kukaan voi sanoa oikeasti tietävänsä, miten itse kukin maailman kokee.

Itse kun olen Kauris-nousu, niin Suomi tuntuu aika kotoisalta. Täällä ollaan vähäpuheisia ja "karuja" ja arvostetaan vastuuta. Tosin joskus tuo karuus häiritsee ja silloin on hyvä matkustaa jonnekin eksoottisempaan ja vehreään maahan.

Mutta aiheesta piti puhuman, eli Stareyes halusi lähinnä nousu-Skorppareiden omia kokemuksia kuulla. Anteeksi sivuraide!

[^^Queen Nefertiti^^]

Itse kun olen Kauris-nousu, niin Suomi tuntuu aika kotoisalta. Täällä ollaan vähäpuheisia ja "karuja" ja arvostetaan vastuuta. Tosin joskus tuo karuus häiritsee ja silloin on hyvä matkustaa jonnekin eksoottisempaan ja vehreään maahan.

*Joo, ei kolahda minulle mutta ihme kun ei kolahtanut kauriille joka oli    - ei pääse vastuuta pakoon kuin.. depikseen==??

Vastaus kysymykseen itsetuhoisuudesta oli kai tässä ketjussa tuo Pluto. Minulla se on tuonut vain valtaan ja vastuuseen, ei tuhoon liittyviä juttuja (paitsi tuhosin suhteet jotka ei toimi ja tue - kuin Shiva).