Virpi Karjalainen

30.6.2020

Planetaarinen puristus

Olemme olleet kesäkuun aikana valtavassa planetaarisessa muutosvoimien puristuksessa. Moni on sen ohimoillaan tuntenut, vaikkei astrologiaa seuraisikaan. Me, jotka katsomme ranne- ja seinäkellon lisäksi taivaan isompia kelloja, olemme onneksi tiedostaneet missä mennään. Nyt perääntyvien planeettojen ja pimennysenergioiden aikaan olen itse huomannut, että on vaikea mielen tasolla jarrutella, alkaa lönkytellä hiljakseen, jos on kova höyry pään sisällä valmiina painamaan kaasua.

Ensin sisäinen muutos, sitten vasta ulkoinen

Tämä kesä onkin varsinaista sisäisen kypsyttelyn aikaa, vasta valmistautumista siihen näkyvään ulkoiseen muutokseen. Olemme selvinneet alkukuun kuunpimennyksestä Jousimiehen merkissä ja juhannuksen suuri valojuhla herätteli meitä monin tavoin aloittamaan uutta kirkkaampaa aikakautta kesäpäiväntasauksen ja auringonpimennyksen tuhdeilla yhteisenergioilla. Nyt edessä on vielä kolmas rutistus, heinäkuun 5. päivän täysikuu ja uusi kuunpimennys Kauriin merkissä. Tässä ajassa meiltä ikään kuin räpsytellään tietoisuudesta valoja päälle ja pois, herätetään uusia mahdollisuuksia ja suljetaan jo kuljettuja reittejä kokonaan (vertaa vaikka kansainvälisten matkustusreittien sulkeutumiseen ja uudenlaisen kotimaan matkailun renessanssiin).

Heinäkuun kuunpimennys liittyy nimenomaan lopetuksiin. Se aktivoi Jousimiehessä olevan kuunlaskusolmun, eli ne asiat elämässä, joista pitäisi jo osata päästää irti. Näiden asioiden kohdalla kaikki keinot on jo vuosien mittaan kokeiltu, mutta se mikä toimi ennen, ei toimikaan enää. Nyt kosmos kehottaa meitä harkitsemaan uudelleen. Jos emme havahdu itse, se kyllä putsaa pöydän meidän puolestamme. Tällainen ylempää tuleva vakava kehotus vanhojen asioiden ja elämänvaiheiden loppusiivoukseen herättää meissä vahvoja tunteita, ja esiin tulee kenties pelkoja ja piilossa ollutta tunnekuonaa.

Pimennyssesongin tuomat lopulliset ratkaisut

Minua kieltämättä vähän jännittää tämä ”pimennyssesonki”, oman alitajunnan rassaaminen. Muistan vielä oikein hyvin miten kaksi vuotta sitten kävi, kun taivaalla pimeni ja pamahti, kuin auto yllättäen tien poskeen. Auringon- ja kuunpimennykset kesällä 2018 siivosivat pitkän parisuhteen kokonaan kämpästäni pois, ilman että minulle annettiin mitään sananvaltaa omaan elämääni. Tai siltä se tuntui, kun toinen päätti lähteä, yhtään neuvottelematta tai etukäteen varoittamatta.

Nyt on tultu ikään kuin täysi kierros ympäri, ei pelkästään minun vaan myös monen muun elämässä, ja meidät herätellään ajattelemaan kahden vuoden takaisia tapahtumia. Jonkinlainen tilinpäätös on tehtävä, laitettava pilkun sijaan se lopullinen piste menneille tapahtumille. Se voi olla myös hyvin helpottavaa, sillä kesken olevat asiat syövät voimia uskomattoman paljon. Ratkaisu se on mikä tahansa ratkaisu, kunhan se viimein tulee. Tärkeää on ymmärtää juuri se, että jos me emme itse tee tätä ratkaisua hallitusti ja oman mielemme mukaan, se tulee pyytämättä puun takaa jossain kenties täysin hallitsemattomassa muodossa. Jos sinä itse et toimi, kosmos toimii, sillä se näkee, että tiimalasin hiekka on valunut loppuun, eikä jatkoaikaa ole enää luvassa. Sellainen kuunpimennys meille on nyt tällä viikolla tulossa.

Oman elämän raivaussaha esiin – tai edes trimmeri

Osa meistä joutuu suurempaan sisäiseen myllerrykseen kuin toiset, riippuen juuri siitä, osuvatko tämän kesän kuun- ja auringonpimennykset omalle kartalle aivan tarkasti kohdalleen, vai vähän sivuun. Meidän sisäinen muutoksemme on kuin ajastettu eri vaiheisiin, jotta emme kaikki ole samaan aikaan pää kainalossa ja sydän paketissa. Välillä on väljempää omissa tunnemaastoissa ja mielenmaisemissa, silloin tuntuu, että tontti on hoidettu kuntoon ja sitä voi henkisen uurastuksen jälkeen ansiokkaasti ihailla. On tehty töitä ja menty elämässä suuren suunnitelman mukaan eteenpäin.

Toisilla taas voi tulla eteen täysraivaus, jos se oma elämä kasvaa risukkoa ja runkoa niin tiuhaan, ettei enää näe edes metsää puilta. Planeettavoimat laittavat meidät silloin hikisiin hommiin. Joku entiseen elämäänsä kyllästynyt voi silloin päätyä tekemään jopa avohakkuun, eli kaikki sileäksi kertalaakista. Niin käy kun ahdistava elämäntilanne on ollut päällä niin kauan, että ”sokka irtoaa” ja lähtee moottorisaha käsistä.

Koska oma elämäni meni uusiksi jo silloin kaksi vuotta sitten, minulla on enää pientä risusavottaa jäljellä. Enää ei tarvitse itkeä väärin kaadetun metsän perään. Kasvakoon uusi rauhassa.

Auringonpaluutulkinta kertoo tarkemmin millaista työsarkaa sinulla itselläsi on tämän vuoden aikana luvassa. Koska AP-tulkinta on nyt kesäalessa, voit ottaa riippumatossa hyvän asennon ja alkaa suunnitella tarvitseeko elämäsi pelkkää trimmausta vai isommankin raivauksen.

Terveisin

Virpi Karjalainen

Hallitse postituslistan asetuksia / Liity postituslistalle

Virpi Karjalainen

Olen Virpi Karjalainen, tulilohikäärme ja kolminkertainen vesitiikeri. Olen luova ja värikäs tyyppi, joka kulkee omia polkujaan eteenpäin. Maaenergia pitää minut vahvasti jalat maassa. Lohikäärme ja tiikeri pitävät huolen siitä, että pääni sisällä käydään tiukkoja debatteja, kyseenalaistetaan sääntöjä ja suhtaudutaan elämään yhtäaikaa huumorilla ja hartaalla vakavuudella. 

fengshuiaskeleita@gmail.com   +358 50 5499315