Virpi Karjalainen

20.4.2021

Regressio menneisiin elämiin avaa tietoisuuden kerroksia

Se, mikä tässä elämässä on varmaa, kaiken epävarmuuden keskellä, on se, että kukaan ei pärjää täysin yksin. Tarvitsemme toistemme apua, joskus myös ammattiapua, ongelmistamme selvitäksemme. Itse olen viime aikoina turvautunut regressioterapiaan ymmärtääkseni itseäni syvällisemmin. Myös astrologian harrastaminen kaikkinensa on ollut hyvin valaisevaa ja huojentavaa, kun olen ymmärtänyt, mistä oma kartta kertoo, jos osaan sitä vain avoimesti kuunnella ja katsoa.

Sieluterapiaa

Ei tietenkään ole sattumaa, että juuri kun aloin opiskella karma-astrologiaa ja esoteerista astrologiaa, eli toisin sanoen sieluastrologiaa, joka keskittyy sielun tarkoitukseen ja kehitykseen eri elämien kautta, niin tuttavani valmistui samaan aikaan regressioterapeutiksi ja avasi minulle väylän tutkia omia menneitä elämiäni. Olin valmis katsomaan ikuisuuden verhon taakse.

Regressioterapian ja karma-astrologian yhdistäminen on voimallinen tekniikka, josta on kirjoitettu kiehtovia kirjoja. Se, mikä minulla erityisesti sytytti lamppuja, oli regressioterapeutti Patricia Walshin yksinkertainen toteamus kirjassaan Understanding Karmic Complexes, että menneiden elämien ratkaisemattomat ongelmat ja traumat kerrostuvat meissä. Emme todellakaan aloita uutta elämää puhtaalta pöydältä, vaan joka kerta, kun synnymme tänne uudestaan, me kannamme jo valmiiksi menneiden elämien traumoja ja kipuja niin henkikehossamme kuin fyysisessä kehossamme. Olemme kuin käveleviä toisintoja entisestä, emmekä tiedä siitä mitään.

Menneet elämät kerrostuvat meihin

Olemme täysin unohtaneet kaikki nuo menneet elämät, mutta nepä elävätkin vielä meissä aktiivisina. Olemme ikään kuin kerrostäytekakku, johon lisätään aina uutta täytettä, koko ajan uutta makua ja kreemiä, ja joka kasvaa korkeutta kerros kerrokselta. Mutta mikään sellainen kakku ei pysy kasassa loputtomiin – jossain vaiheessa se vihdoin hajoaa, ja koko komeus kaatuu pitkin pituuttaan maahan. Meissä olevat täytteet valuvat ympäriinsä, ja joudumme toteamaan, että tällä samalla setillä emme voi enää jatkaa. Maahan kaatunut kakku on kelvoton syötäväksi – voisi myös sanoa, että karmamme on kypsynyt lunastettavaksi. On luotava uusi kakku, uusi elämä, kokonaan alusta – tai on ainakin ymmärrettävä, miksi se entinen luomus ei voinut enää kannatella omaa painoaan. Siinä oli liikaa mennyttä karmista painolastia.

Jostain on nyt luovuttava, on kevennettävä taakkaa, on kevennyttävä itse. Se ei onnistu ilman korkeampaa, kehittyneempää tietoisuutta, jolla mennään ongelmien yli, eikä enää törmätä niihin otsa edellä, taju kankaalla. Täytyy tiedostaa, mikä hiertää, mikä on se oma kipupiste, joka aina uudelleen aktivoituu inkarnaatiokierrossamme.

Regression silmin

Olen tähän mennessä käynyt läpi viisi regressiosessiota, ja katsellut arviolta noin kahtakymmentä entistä elämääni. Joistakin olen nähnyt vain sen tietyn hetken, sen kipeimmän huipun, ja joistakin näytetään enemmänkin, aina oman tarpeeni mukaan. Mukana matkassa on tietenkin korkeita auttajia, kuten omia henkioppaita, jotka ohjaavat tilannetta asiakkaan parhaaksi.

Kun ollaan tekemisissä sielun eri elämien kanssa, ei sitä voi pelkästään maallisin voimin tai maallisella tietoisuuden tasolla tehdä. Jonkun korkeamman olennon täytyy ikään kuin avata sinulle juuri se oikea televisiokanava, josta näet koko tarinan korkeamman tarkoitusperän, ja ymmärrät siellä takana piilottelevan juonen.

Jokaisesta regressiosta käynnistyy prosessi, joka muuttaa ihmisen tietoisuutta. Minä ainakin koen muuttuneeni regression myötä, sillä se on avannut henkisiä silmiäni entistä enemmän auki. Olen ennen kaikkea oppinut ääretöntä myötätuntoa itseäni kohtaan, ja oppinut hyväksymään sen, että jokaisessa elämässä minulla on ollut vaihtoehtoja muuttaa elämäni suuntaa. Joskus hyvin rajallisesti, toisinaan taas enemmänkin. Tässä elämässä vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan ennen. Sen myötä myös vastuuta on enemmän kuin aikaisemmin. Osaanko nyt valita oikein?

Rakkauden oppiläksyt

Minulle on näytetty, että olen ollut ennen kaikkea pitkällä rakkauden oppimatkalla. Joko en ole saanut rakkautta lainkaan tai sitten olen menettänyt sen kerta toisensa jälkeen. Välillä en ole edes ymmärtänyt mitä se on, enkä ole myöskään osannut rakastaa itseäni. Onni on tuntunut olevan aina jossain muualla, muista ihmisistä ja olosuhteista kiinni.

Menneet elämät tietenkin avaavat ymmärrystä siihen, miksi olen nykyisessä elämässäni valinnut täysin tietoisesti lapsettomuuden, ja yhtä tietoisesti en ole koskaan halunnut astella avioon. Aiemmissa elämissä kirkossa on ollut aina häät ja hautajaiset yhtä aikaa. Puolet juhlakansasta on surrut, puolet on iloinnut. Se on symboloinut sitä, että kohta joku kuolee. Yleensä se olen ollut minä, tai sitten haaveeni aidosta rakkaudesta on kuollut ja kuopattu avioliiton myötä. Elämästä toiseen olen ollut täysin rakkaudettomissa, kylmissä, järjestetyissä avioliitoissa, enkä ole saanut onnea osakseni. Myös lapset on riistetty pois, niitä ei ole lainkaan tullut tai ne eivät ole olleet omia. Jääkööt tässä elämässä siis kokonaan hankkimatta.

Menneitä elämiäni sävyttää myös yksinpärjääminen, henkinen etäisyys muista, jonkinlainen jatkuva etsintä, tunnekylmyys ja kolkkous itseä kohtaan. Siksi olenkin niin monessa elämässä päättänyt päiväni oman käden kautta. Minut on myös uhrattu, ja työnnetty yli laidan, pudotettu suoraan varmaan kuolemaan. Mitä useamman elämän näkee, sitä useammin joutuu katsomaan myös omaa kuolemaa silmiin.

Mennyt ohjaa tulevaa

Vaikka olenkin itse omakohtaisesti täysin vakuuttunut ja kiitollinen regression vaikutuksista, niin pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Koska menneistä elämistä nousee niin vahvoja traumoja, niin kipeitä kokemuksia ja triggereitä, regressioterapiaan menevän ihmisen täytyy olla riittävän vahva ja tasapainoinen, jotta hän pystyy sen kaiken kivun sulattamaan ja käsittelemään. Ehkäpä juuri siksi olen vasta nyt päätynyt regression pariin. Vasta nyt uskallan katsoa mennyttä silmiin, kohdata sen osoittamat haavat ja alkaa parantaa niitä.

On myös mahdollista tehdä regression sijasta progressio, eli katsoa vielä tulossa olevia elämiä. En itse kuitenkaan ole vielä läheskään sillä tasolla, että haluaisin katsoa tulevaan, kun en ole vielä menneenkään kanssa täysin sinut. Täytyy ymmärtää omat rajat, ja ennen kaikkea täytyy antaa omalle kehitysprosessille aikaa. Voi myös olla, ettei sinulle edes näytetä tulevaisuutta, eikä kaikkea mennyttäkään, vaan se pidetään piilossa. Silloin sinua suojellaan ja se on korkeammaksi parhaaksesi.

Minä olen kuitenkin vilkaissut jo vähän tulevaan päin, ihan salaa tänä aamuna. Otin nimittäin Astrokalenterin auki, ja tutkin omia transiittejani vuosi- ja kuukausitasolla ensi vuoden helmikuulle asti. Vaikka nyt onkin ollut vaikeita ja vaihtelevia aikoja, niin tulevien transiittien perusteella paremmat ajat todellakin ovat alkamassa. Jonkinlainen palkkio pitäisi olla tulossa siitä, että olen tietoisesti työstänyt mennyttä pois ja tehnyt tilaa uudelle kasvulle.

Uusi mahdollisuus on kaikille avautumassa

Onneksi itse voit aina tehdä tietoisen valinnan, millä edistät omaa kasvuasi. Voit valita omat eheyttävät terapiamuotosi ja juuri sinulle sopivat ratkaisumallit, joilla nykyhetken tunnelukot ja traumat voivat alkaa avautua. Joku voi käyttää maalaamista, laulamista tai psykodraamaa eheytymisen apuna, keinoja on lukuisia. Minä totesin, että regressio on minua varten. On lohdullista tajuta, miten käsittämättömän vaikeista paikoista ja olosuhteista olen selviytynyt tänne asti. Olen syntynyt, yhä uudelleen, kuin feenikslintu, ja aina saanut uuden mahdollisuuden. Nyt en halua sitä ainutlaatuista mahdollisuuttani enää hukata.

Kaikki kokeilemani keinot oman hyvinvoinnin löytämiseksi ovat yhdessä muodostaneet terapiankaltaisen, ratkaisukeskeisen prosessin. Pienistä puroista on kasvanut iso parantava virta. On hyvä muistaa, että olemme aina oikealla eheytymisen polulla, käyttipä siihen mitä tahansa keinoja. Kaikkien ei tarvitse mennä ihan samaa reittiä pitkin. Kollektiivisesti eheydymme koko ajan, kun kaikki pistävät elämäänsä piirun verran paremmaksi.

Voit tutkia omia tulevaisuuden näkymiäsi vaikka päivittäin Astrokalenterin kautta, tai sitten keskittyä pidempiin linjoihin tulevia transiitteja silmällä pitäen. Astrokalenteri on tietoisuutta pienissä paloissa avartava työkalu, jota on helppo käyttää, vaikkei astrologia olisikaan vielä niin tuttua.

Astrokalenteria apuna käyttäen ainakin itse tiedän, milloin on paras hetki korjata tämän elämän suuntaa. Astrokalenteriin voit tutustua täällä. 

Luulen, että sen aika on piankin.

Luulen, että se on NYT.

Terveisin

Virpi Karjalainen

Hallitse postituslistan asetuksia / Liity postituslistalle

Virpi Karjalainen

Olen Virpi Karjalainen, tulilohikäärme ja kolminkertainen vesitiikeri. Olen luova ja värikäs tyyppi, joka kulkee omia polkujaan eteenpäin. Maaenergia pitää minut vahvasti jalat maassa. Lohikäärme ja tiikeri pitävät huolen siitä, että pääni sisällä käydään tiukkoja debatteja, kyseenalaistetaan sääntöjä ja suhtaudutaan elämään yhtäaikaa huumorilla ja hartaalla vakavuudella. 

fengshuiaskeleita@gmail.com   +358 50 5499315