Seppo Tanhua

3.12.2019

Kulta-ajan kynnyksellä

Kulta-ajan muutoksiin kuuluu se, että useimmat meistä ovat tunteneet jonkinlaista kummallista ja odottamatonta fyysistä oiretta, joka tekee olomme aika ajoin epämukavaksi. Monet meistä eivät tiedä, mistä fyysinen kipuilu johtuu ja hakeutuvat lääkäriin havaitakseen, ettei heissä ole lääkärin mielestä mitään vikaa. Minäkin sain osani näistä uuteen aikaan virittäytymisen oireista. Äkillinen hetkellinen kipu, joka vei yöunet, sai minut samalla miettimään Kulta-ajan lupausta.

Sanotaan, että keho puhdistuu voidakseen sopeutua Kulta-ajan tuomiin värähtelytason muutoksiin, hyvin samantapaisesti kuin se käsittelee flunssaa tai viruksia. Kulta-ajan värähtelytasosta sanotaan, että se on niin korkeaa värähtelyä maapallolla, että kaikki alemman värähtelyn aikaansaamat sairaudet katoavat. Henkisen tiedon piireissä puhutaan, että vuoteen 2032 mennessä maailmanlaajuiset epidemiat, kuten HIV, vähitellen häviävät, ja ihmisten energiakeho puhdistuu ja rakentuu uudelleen. Saamme ikään kuin panssarin, jonka läpi eivät isot tai pienet pöpöt enää pysty tunkeutumaan. Pääsemme tulehdustiloistamme, koemme peräti ihmeparantumisen, kollektiivisesti.

Ajatus on ällistyttävä. Armahdetaanko meidät vihdoin sairauksistamme? Jääkö meille sen sijaan huima määrä energiaa kaikkeen muuhun, kun emme enää ravaa lääkärillä ja syö pillereitä dosetin täydeltä? Voiko kaiken sen huolienergian kääntää henkiseksi voimavaraksi? Jos Kulta-aika on tätä, se sytyttää rintaan valtavan toivon paremmasta, meille kaikille.

Sairaudet ja ihmisen kokema kipu on aina merkki jostain, jota olisi osattava kuunnella

Kaiken takana tuntuu olevan emotionaalinen stressi, joka antaa sairauksille avoimet ovet kehoon. Negatiiviset ajatuksemme kerääntyvät kimppaan ja alkavat kerätä voimaa sairastumista varten. Sairastumalla sovitamme myös tässä tai aiemmissa elämissä kertynyttä negatiivista karmaa. Putsaamme omaa kohtaloamme sairaspedistä käsin, karman lakien mukaan. Se ajatus mullistaa ihmisen asenteen omiin vaivoihinsa, kun kaikesta tuleekin elämää – ja sattumaa – suurempaa.

Vaikka nyt nousemme kollektiivisesti ihmiskuntana valoa kohti, niin ensin vallitsee pahin pimeys. Moni ikävä asia ja epäkohta paljastuu, jotta siihen voidaan puuttua. Se voi tuntua ensin lohduttomalta, aivan kuten omalla kohdalla sairastuminen, mutta lopussa saadaan kyllä terveen paperit. Yhteiskunnan tasolla se vaatii muutaman mätäpaiseen puhkaisemista, jotta paranemisprosessi voi alkaa.

Nyt edessä häämöttävä, kaiken korjaava Kulta-aika kuulostaa äkkiseltään kaukaiselta Eldoradolta tai muinaisen Atlantiksen paluulta. Meidän on vaikea mieltää, mitä maailmanlaajuinen henkisen tietoisuuden ja värähtelytason nousu käytännössä tarkoittaa, etenkin omalla kohdalla. Suuret tulevaisuutta ennustavat ideaalit täytyy purkaa pienemmiksi tavoitteiksi, ihmismielen helpommin työstettäviksi makupaloiksi. Sitä kautta jokainen meistä voi alkaa tehdä oman osuutensa, ja kohottaa tietoisuuttaan, sekä sitä kautta elämäntasoaan. Valo alkaa paistaa sinne, missä ennen oli pimeää.

Nyt ollaan todella merkittävien aloitusten edessä, vaikka ihminenhän ei mitään usko ennen kuin itse konkreettisesti näkee. Muutaman vuoden päästä moni meistä on jo saanut maistaa Kulta-ajan eväitä, ja alkaa tajuta miltä ne maistuvat. Onneksi Sepon laatimassa Astrokalenterissa on nyt myös ihan konkreettinen kartta jokaisen käteen, jolla suunnistamme kukin kohti Kulta-aikaa.

Kosmista rakennushommaa tiedossa

Minulla itselläni on Kulta-aika-sivuston mukaan kosmista rakennushommaa ja henkisen parantajan sarkaa edessä, kun karttani Aurinko ja MC alkavat säkenöidä kullanhohtoisina, tietä tulevaan osoittaen. On otettava omat tähän asti vielä torkkuneet luovuuden ja henkisyyden voimat täysillä esille ja keskitettävä ne siihen, mikä eniten sielua kutsuu. Vastaukset kun eivät tule ulkoapäin, vaan omasta sisimmästä. Sieltä ne epäilemättä vielä kumpuavat myös muiden nähtäväksi. Päivä kerrallaan jokainen meistä ottaa oman elämänsä haltuun, löytää ne kultakimpaleet, jotka aiemmin ovat olleet piilossa. Tästä on siis tulossa varsinaista kullankaivuuta! En malta odottaa, että törmään omaan kultasuoneeni. 

Nähdään ja kuullaan siis Kulta-ajan paalupaikoilla

Jotta saamme kaikki itsemme korkeavärähteiseen kisakuntoon näissä tulevissa maapallonpelastuskisoissa, täytyy jokaisen meistä alkaa jo viritellä omaa konetta lähtöä varten. Nyt joulukuussa, pimeintä aikaa kohden, on lupa vielä uinua, kerätä voimia. Voimme suunnitella strategiaa, tehdä toivomuslistoja joulupukin sijaan myös omalle tulevaisuudelle. Kun vuosi 2020 starttaa, on lupa painaa kaasua, ensin ihan rauhallisesti, ja sitten pikkuhiljaa kiihdyttäen. Matkasta voi tulla kokonaisuutena hurja, mutta kaikille on luvassa kultaa ja mirhamia loppusuoran jälkeen. Toivoaan ei kannata menettää, sillä Kulta-ajan maali – se siintää jo sielun silmissä.

Terveisin

Virpi Karjalainen